Olen huomannut, että yh-äidit eivät saisi puhua siitä, että on rankkaa
Se on asia, mitä pitäisi vältellä viimeiseen asti. Yh-äitien pitäisi vaan jaksaa mukisematta. Jopa toiset yh-äidit jättävät huomiotta, jos otan aiheen esille. Ihan kuin he häpeäisivät sitä asiaa itsekin.
Yh-äideillä on muutenkin aika rankkaa. Heitä ei huolita, koska heillä on joku ihmeellinen leima. Vaikka todellisuudessa mies on jättänyt/kuollut jne.
En suosittele kenellekään yh-äidin elämää
Kommentit (32)
Itse olin "vanha" yh. Huomasin, että minun yksinhuoltajuus hyväksyttiin helpommin kuin nuoren äidin yksinhuoltajuus.
Itse olin pienten kaksosten yh. Jos joskus erehdyin sanomaan, että olen poikki, niin voi hyvä ihme sentään. Yksikin kertoi, että kyllä se on rankkaa yhdenkin lapsen kanssa.
Ja hauskoja on nämä yh:t, joiden mies on viikon työmatkalla. Eivät kuitenkaan joudu kitkuttelemaan yhden palkalla tuota viikkoa.
Sitten oli yksi tuttava, joka kadehti vapaita vkl joka toinen vko. Ei ymmärtänyt, että oikeasti olin ihan poikki ja kun en kerran lähtenyt baariinkaan, niin yritti tunkea huonosti käyttäytyvän räkänokka pentuna minulle hoitoon. Ei ymmärtänyt ihan aidosti, että mielummin nukuin kuin lähdin vetämään kännit. Monta kertaa jouduin sanomaam hänelle EI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olet kohtalosi valinnut. Lakkaa uuulisemasta.
Onko miehen kuolema oma valinta? Tai se, että mies jättää?
Hmm...
Se on jännä että kaikki miehet eivät jätä. Kuoleminen on erittäin harvinaista lasten ollessa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olet kohtalosi valinnut. Lakkaa uuulisemasta.
Ai jos puoliso kuolee? Mustavalkoinen maailmasi kaipaa hiukan väriä..
Onpa täällä paljon yh:oita joiden miehet kuolleet. Ehkei kannata valita jo kuolemankielissä olevaa miestä, mikä näyttää olevan tapana teillä.
Ei pahalla, mutta laajan tuttavapiirini ansiosta tiedän näitä, jotka ovat tahallisesti mieheltä salaa tehneet lapsen tai väkisin yrittäneet muuttaa raikulimiehiä perheenisiksi ja tämän jälkeen kiristäneet miehiä lasten tapaamisilla. Sitten valitetaan, kun on rankkaa. Mua oikeasti kiinnostaa miten ihminen päätyy yh:ksi? itselläni yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa. En sano onko parempi, mutta tuntuu kummalta ettei mies ole kuviossa ja mitä niin peruuttamattoman pahaa tai huonoa näissä lasten isissä on, ettei kelpaa huoltajaksi. En jaksa uskoa että kaikki yh-äitien lasten isät on narkkareita ja juoppoja.
Oli miten oli, usein vastuu lapsista jää äideille. Siksi yh-äitien mollaaminen on jotain todella kuvottavaa. Siinä päästetään vastuuton mies pälkähästä.
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, usein vastuu lapsista jää äideille. Siksi yh-äitien mollaaminen on jotain todella kuvottavaa. Siinä päästetään vastuuton mies pälkähästä.
Jos lapsi ei ole molempien vanhempien haluama, niin miksi tehdä lapsi? Lapsikin tästä jo kärsii. Sanotaan että naisen keho, naisen päätös, mutta miksi pitää olla niin inhottava että suoltaa lapsia tilanteeseen joka ei ole kaikille osapuolille ideaali. Mun mielestä se on väkivaltaa lasta ja lasta haluamatonta kohtaan. Olen kuullut perusteluja siitä, että mitäs veteli paljaalla, mutta myös nähnyt niin rumaa kiristystä naisilta, ettei mulla kauheasti heru sääliä näitä tuntemiani naiskieroilijoita kohtaan, jotka valittaa yh-elämän raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, usein vastuu lapsista jää äideille. Siksi yh-äitien mollaaminen on jotain todella kuvottavaa. Siinä päästetään vastuuton mies pälkähästä.
Jos lapsi ei ole molempien vanhempien haluama, niin miksi tehdä lapsi? Lapsikin tästä jo kärsii. Sanotaan että naisen keho, naisen päätös, mutta miksi pitää olla niin inhottava että suoltaa lapsia tilanteeseen joka ei ole kaikille osapuolille ideaali. Mun mielestä se on väkivaltaa lasta ja lasta haluamatonta kohtaan. Olen kuullut perusteluja siitä, että mitäs veteli paljaalla, mutta myös nähnyt niin rumaa kiristystä naisilta, ettei mulla kauheasti heru sääliä näitä tuntemiani naiskieroilijoita kohtaan, jotka valittaa yh-elämän raskautta.
Mitäs läksit kikkeliskokkelis, niinkö? Etkö ikinä itse tee virheitä? Ja hyi sentään mitä puheita sinulla. Häpeä jos osaat!
Ei mulla ole ainakaan yhtään rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pahalla, mutta laajan tuttavapiirini ansiosta tiedän näitä, jotka ovat tahallisesti mieheltä salaa tehneet lapsen tai väkisin yrittäneet muuttaa raikulimiehiä perheenisiksi ja tämän jälkeen kiristäneet miehiä lasten tapaamisilla. Sitten valitetaan, kun on rankkaa. Mua oikeasti kiinnostaa miten ihminen päätyy yh:ksi? itselläni yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa. En sano onko parempi, mutta tuntuu kummalta ettei mies ole kuviossa ja mitä niin peruuttamattoman pahaa tai huonoa näissä lasten isissä on, ettei kelpaa huoltajaksi. En jaksa uskoa että kaikki yh-äitien lasten isät on narkkareita ja juoppoja.
Se on yh kenen luona lapsi asuu kirjoilla. Mitkään huoltosuhteet siihen ei vaikuta. Ne on totaali yh joiden lapsilla ei ole yhteyttä isään tai äitiin. Siksi lapsilisässäkin yh korotus tulee sille jonka luona lapsi on kirjoilla.
Olen ydinperheessä elävä mamma, joka on larpannut ylivelkaantunutta yh:ta kun olin ainoa, joka ehti olla lasten kanssa, yrittäjämies illat töissä ja itse tietysti päivät töissä ja maksoin miehen yrityksen kuluja. Oli aivan saaatana raskasta, en kyllä koskaan sellaisia vuosia ollut osannut kuvitella. Myös oma äitini oli "yh" vaikkakin naimisissa, mutta isä oli töissä laivalla ja tuhlasi rahat, että eipä siitä ollut elatuksessakaan apua enempää kuin vaikka kelasta olisi... Mutta näin, yksin lasten kanssa voi olla välillä todella rankkaa eikä sitä kovinkaan moni suunnittele vaan varautuu asiaan joten kuten ja se varautuminenkin voi ns. Qsta... Nostan siis hattua yh-äideille ja muille yksin lapsia paimentaville. Itselläni ei ole mammakavereuta yhtään ja syykin on mulle aika selvä. 1. Olen nuori ja 2. Mulla on just tuo keljumainen asenne, että pakko jaksaa. Jos mulle live-elämässä joku alkaisi kertoa haasteitaan niin varmaan katseellani viestisin, että v ttu pure hammasta yhteen ja paina, paina nainen! Eli sosiaaliset taidot aivan nolla, anteeksi jos olen sillä kuormittanut teitä. Kyllä oikeasti arvostan.
Ai jos puoliso kuolee? Mustavalkoinen maailmasi kaipaa hiukan väriä..