Pitääkö sinusta parisuhteessa suostua seksiin vaikka se ei

Tuo on niitä asioita jotka puhutaan auki ennen parisuhteeseen alkamista.

Mulle parisuhteeseen nimenomaan kuuluu seksi ja nimenomaan parin kanssa joista kumpikin sitä haluaa keskenään.

Se että pitkässä suhteessa on kuivia kausia on ihan normaalia, mutta niistä on päästävä ajallaan yli (esim lapset kasvaa ja yöunet saadaan takaisin).

Sivusuhteet voi olla ok, jos sille löytyy syy. Mutta kokisin todella loukkaavana jos mun luona käydään pyykkihuollossa ja jossain toisaalla panemassa, en todellakaan olisi se osapuoli joka istuu kotona odottamassa.

Kyse kahden ihmisen haluista ja tarpeista. Ei aina helppo keissi.

Minusta nämä asiat tulevat luonnostaan jos sitä vetovoimaa on. Jos ei, sehän käy työstä vaikka ilo ja nautinto pitäisi olle, voimavara. Kamalaa pelätä, taas perjantai, panoperjantai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko seksi jossain vaiheessa tyydyttävää vai onko se aina ollut huonoa?

Aina huonoa. 10v suostuin, enää en pysty.

Mutta miten se voi olla niin että se ei kehity mihinkään? Itselläni oli suhde mieheen joka oli eronnut pitkästä liitosta vasta. Seksi oli kuin teinipojalla, sellaista räpellystä. Miehen järjen lisäksi mietin että mikä sitä ex-naista on vaivannut, että eikö se ole koskaan antanut mitään ohjeita.

Naiset ei osaa käyttää tärkeitä seksitaitoaan, taitoa keskustella. Turha huutaa ettei herrasmiehiä ole, jos ei osaa "vaatia" sitä arvoistaan kohtelua. Elämä ei vaan arvon rouvat toimi niin, että seistään piiska kourassa vahvana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Arkirealismia kirjoitti:

Pakko ei ole kuin kuolla, mutta on siinä iso, tietoinen riski tulla petetyksi tai jätetyksi.

Pettämisessä on hyvin vähän tekemistä seksin kanssa. Yksikään suhde ei ole turvassa vaikka kuinka pakolla antaisi.

Tässä asiassa miehet ja naiset ajattelevat ja toimivat keskimäärin eri tavoin ja poikkeus vahvistaa säännön.

Mies tuo kuitenkin kivasti pätäkkään taloon, etkä halua luopua kivasta kodista?

Olen parisuhteessamme aktiivisempi puolisko ja nainen, avopuoliso on mies.

Mielestäni jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Vaikka tuntuu pahalta, ettei puolisoni halua olla kanssani niin en halua seksiä puolison kanssa joka ei nauti seksistä (tai pidä sitä parisuhteessa tärkeänä). Olen harkinnut pyytäväni kumppanilta erillistä lupaa harrastaa seksiä toisen henkilön kanssa platonisesti, jos siihen on mahdollisuus - mutten tiedä haluaisinko sitä oikeasti itse, koska tuntuu pahalta edes ajatella seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Olemme muutoin onnellisia niin haluanko vaikuttaa omilla toimillani sen huononemiseen..?

En tiedä ymmärtääkö parisuhteen haluttomat osapuolet todella sitä kuinka tärkeä keino seksi on myös näyttää kumppanille sitä rakkautta. Se ei ole tärkein osa parisuhdetta, mutta kosketus ja sitä kautta seksi on yksi rakkauden keino, joten tuntuu ettei puoliso ole mukana täysin suhteessamme - epäilen toistuvasti, että miksi hän on kanssani.

Olen vielä tähän mennessä jaksanut taistella suhteemme eteen, mutta miten kauan..? On vaikea kokea toistuvasti omat rakkauden osoitukset torjutuksi, vaikka toki meillä on suukottelua ja halailua, mitä ilman varmaan olisin jo väsynyt tilanteeseen aiemmin. Kaipaan seksiä ja ei vaan yhdynnän vuoksi vaan sen intiimiä puolta ja haavoittuvuutta, toisen lähellä oloa ja toisen käsiä ympärilläni painautuen toista vasten. Osan tästä toki saa halisuukoilla, mutta se on paljon enemmän, mitä haluttomat vievät meiltä parisuhteessa - se vie osan siitä täydestä tunteesta, jota emme pääse näyttämään kumppaneillemme.

Tulemme tuon tunteen kanssa torjutuksi toistuvasti, sen lisäksi koemme riittämättömyyttä sekä varmasti myös osa tunteita siitä, että "mikä minussa on vialla".

Tiedottekö, mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä masennuksesta lähtien myös parisuhteessa torjutuksi tulleilla. Joskus on valittava, että jääkö suhteeseen ja voi pahoin vai lähteekö pois, että voi pelastaa oman terveytensä.

Pyydän, älkää vähätelkö tarpeitamme.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä asiat tulevat luonnostaan jos sitä vetovoimaa on. Jos ei, sehän käy työstä vaikka ilo ja nautinto pitäisi olle, voimavara. Kamalaa pelätä, taas perjantai, panoperjantai.

Ei se kaikilla mene niin. Jotkut ei vaan osaa ja silloin on paikallaan neuvoa ja opastaa. Ei intohimo ole yhtä kuin että osaa koskea toista niin että tuntuu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Olen parisuhteessamme aktiivisempi puolisko ja nainen, avopuoliso on mies.

Mielestäni jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Vaikka tuntuu pahalta, ettei puolisoni halua olla kanssani niin en halua seksiä puolison kanssa joka ei nauti seksistä (tai pidä sitä parisuhteessa tärkeänä). Olen harkinnut pyytäväni kumppanilta erillistä lupaa harrastaa seksiä toisen henkilön kanssa platonisesti, jos siihen on mahdollisuus - mutten tiedä haluaisinko sitä oikeasti itse, koska tuntuu pahalta edes ajatella seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Olemme muutoin onnellisia niin haluanko vaikuttaa omilla toimillani sen huononemiseen..?

En tiedä ymmärtääkö parisuhteen haluttomat osapuolet todella sitä kuinka tärkeä keino seksi on myös näyttää kumppanille sitä rakkautta. Se ei ole tärkein osa parisuhdetta, mutta kosketus ja sitä kautta seksi on yksi rakkauden keino, joten tuntuu ettei puoliso ole mukana täysin suhteessamme - epäilen toistuvasti, että miksi hän on kanssani.

Olen vielä tähän mennessä jaksanut taistella suhteemme eteen, mutta miten kauan..? On vaikea kokea toistuvasti omat rakkauden osoitukset torjutuksi, vaikka toki meillä on suukottelua ja halailua, mitä ilman varmaan olisin jo väsynyt tilanteeseen aiemmin. Kaipaan seksiä ja ei vaan yhdynnän vuoksi vaan sen intiimiä puolta ja haavoittuvuutta, toisen lähellä oloa ja toisen käsiä ympärilläni painautuen toista vasten. Osan tästä toki saa halisuukoilla, mutta se on paljon enemmän, mitä haluttomat vievät meiltä parisuhteessa - se vie osan siitä täydestä tunteesta, jota emme pääse näyttämään kumppaneillemme.

Tulemme tuon tunteen kanssa torjutuksi toistuvasti, sen lisäksi koemme riittämättömyyttä sekä varmasti myös osa tunteita siitä, että "mikä minussa on vialla".

Tiedottekö, mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä masennuksesta lähtien myös parisuhteessa torjutuksi tulleilla. Joskus on valittava, että jääkö suhteeseen ja voi pahoin vai lähteekö pois, että voi pelastaa oman terveytensä.

Pyydän, älkää vähätelkö tarpeitamme.

Noissa sivusuhteissa käy helposti niin että kun joltakin toiselta saa sitten sitä seksiä, mutta saa pian muutakin, saa ihailua ja hyväksyntää ja mielenkiintoisia keskusteluja ja hetken päästä mietit että mihin sitä kylmäkallea siellä kotona siis tarvikaan. Rakastut siihen toiseen.

Nimim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen parisuhteessamme aktiivisempi puolisko ja nainen, avopuoliso on mies.

Mielestäni jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Vaikka tuntuu pahalta, ettei puolisoni halua olla kanssani niin en halua seksiä puolison kanssa joka ei nauti seksistä (tai pidä sitä parisuhteessa tärkeänä). Olen harkinnut pyytäväni kumppanilta erillistä lupaa harrastaa seksiä toisen henkilön kanssa platonisesti, jos siihen on mahdollisuus - mutten tiedä haluaisinko sitä oikeasti itse, koska tuntuu pahalta edes ajatella seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Olemme muutoin onnellisia niin haluanko vaikuttaa omilla toimillani sen huononemiseen..?

En tiedä ymmärtääkö parisuhteen haluttomat osapuolet todella sitä kuinka tärkeä keino seksi on myös näyttää kumppanille sitä rakkautta. Se ei ole tärkein osa parisuhdetta, mutta kosketus ja sitä kautta seksi on yksi rakkauden keino, joten tuntuu ettei puoliso ole mukana täysin suhteessamme - epäilen toistuvasti, että miksi hän on kanssani.

Olen vielä tähän mennessä jaksanut taistella suhteemme eteen, mutta miten kauan..? On vaikea kokea toistuvasti omat rakkauden osoitukset torjutuksi, vaikka toki meillä on suukottelua ja halailua, mitä ilman varmaan olisin jo väsynyt tilanteeseen aiemmin. Kaipaan seksiä ja ei vaan yhdynnän vuoksi vaan sen intiimiä puolta ja haavoittuvuutta, toisen lähellä oloa ja toisen käsiä ympärilläni painautuen toista vasten. Osan tästä toki saa halisuukoilla, mutta se on paljon enemmän, mitä haluttomat vievät meiltä parisuhteessa - se vie osan siitä täydestä tunteesta, jota emme pääse näyttämään kumppaneillemme.

Tulemme tuon tunteen kanssa torjutuksi toistuvasti, sen lisäksi koemme riittämättömyyttä sekä varmasti myös osa tunteita siitä, että "mikä minussa on vialla".

Tiedottekö, mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä masennuksesta lähtien myös parisuhteessa torjutuksi tulleilla. Joskus on valittava, että jääkö suhteeseen ja voi pahoin vai lähteekö pois, että voi pelastaa oman terveytensä.

Pyydän, älkää vähätelkö tarpeitamme.

Noissa sivusuhteissa käy helposti niin että kun joltakin toiselta saa sitten sitä seksiä, mutta saa pian muutakin, saa ihailua ja hyväksyntää ja mielenkiintoisia keskusteluja ja hetken päästä mietit että mihin sitä kylmäkallea siellä kotona siis tarvikaan. Rakastut siihen toiseen.

Nimim. Kokemusta on

Eikä välttämättä mikään huono valinta.  Seksiin ei pidä suostua jos ei haluta, mutta saa haluta haluta vaikkei haluta. Tarkoitan sitä, että jos toista oikeasti rakastaa, niin haluaa haluta ja suostua seksiin, vaikkei nyt itsellä olisi juuri silloin ihmeemmin haluja.  Jos rakastaa toista, ei halua tuottaa toiselle pettymystä. Lupasin siksi vaimolle jo aikojen alussa, että olen aina valmis kuin partiolainen, jos hän haluaa seksiä. Olen ollut sitä koko ikäni ja vieläkin olen. Tosin nyt joutuu jo vähän terästämään haluja puolikkaalla sinisellä pillerillä, joten vaimo joutuu ennakoimaan ja ilmoittamaan milloin haluaa seksiä. Tällä pitänyt vaimon tyytyväisenä, pitänyt hänet itsellä ja saanut hänet haluamaan useammin seksiä.  Yrittänyt tehdä ja varmaan onnistunutkin tekemään hänet riippuvaiseksi orgasmeistaan.  Seksiin tyytyväinen vaimo haluaa enemmän  seksiä ja osoittaa rakkautta miehelleen. Se on fakta. Itse en olisi pystynyt olemaan tai elämään ilman seksiä suhteessa. Viikon jälkeen meinaa jo pää hajota, jos ei ole seksiä. Vaimo on tämän kyllä ymmärtänyt varmaan jo paljon mua ennen.

Tässä pitää tehdä ero sen välille, tuntuuko seksi pahalta/ahdistavalta vai onko vaan ihan sama. 

Jos minun ei varsinaisesti tee mieli mutta ei ahdistakaan, niin totta kai jos rakastan kumppaniani, niin haluan hänen nauttivan ja siihen silloin tällöin suostun. Ehkä voi jopa sanoa että nautin siitä hänen kauttaan. 

Jos seksi kumppanin kanssa tuntuu minusta epämiellyttävältä ja ahdistavalta, ja siis haluan olla harrastamatta, niin kannattaa miettiä, mikä suhteessani puolisooni on muuttunut. Kiinnostaako halailu ja paijailu edelleen? Kannattaako enää edes olla yhdessä? 

Tässä vaiheessa voi vaihtoehto tosiaan olla, että erotaan seksuaalisesti mutta jatketaan arjen pyörittämistä yhdessä, jos se ei tunnu ahdistavalta. Tämäkin pitäisi kuitenkin tehdä avoimesti sopien, eikä niin että toinen vaan alottaa sivusuhteen.