Lue keskustelun säännöt.
Henkinen kasvu ja paluu yhteen?
07.04.2021 |
Onko kenelläkään kokemusta?
Ja ei kiitos yhtään "ex on ex syystä" -viestiä. Teidän mielipide tiedetään.
Haluaisin kuulla tarinoita/kokemuksia kuinka vuosien aikana kypsytty ja löydetty toiset uudelleen. Eli erosta kulunut aikaa (enemmän kuin pari kuukautta) ja on aikuistuttu/kypsytty ja haluttu antaa suhteelle toinen mahdollisuus.
Kommentit (25)
Kolmesti yritettiin ja se oli iso virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen vain.
Me yritettiin ainakin kolmesti, mutta kun aika ei ollut kypsä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmesti yritettiin ja se oli iso virhe.
Olitteko pitkiä aikoja erossa yhteen paluiden välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran harkitsin, näin ettei mies ollut muuttunut ollenkaan, se oli sitten siinä.
Persoonallisuus ei muutu. Kusipää on aina kusipää. Siinähän unelmoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lompakko?
Feministejä ja tasa-arvoa vihataan ja sitten puheet on tätä luokkaa.
Mikään ei käy, etkä sinä sitä edes tajua.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus ei muutu. Kusipää on aina kusipää. Siinähän unelmoit.
Olet itse se kusipää?
Jos kaksi ihmistä eroaa, syy on aina siinä että toinen on kusipää? Hahaha
Syy on siinä että välit ovat tulehtuneet ja tähän vaaditaan kaksi ihmistä. Myös se korjaaminen vaatii kaksi ihmistä.
Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan siinä jotain henkistä kehitystä tapahtua, jos vaikka seukkaa ensin ala/yläasteella eroten ja sitten aikuisena tapaa taas uudelleen. Mutten usko, että aikuisena enää niin kauheasti muututaan henkisesti ja samat ongelmat sieltä kuitenkin tulisi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme erossa pitkän aikaa, ja sitten monien keskustelujen kautta kokeilimme yhteen paluuta, sillä molemmissa oli tapahtunut paljon hyvää kehitystä. Ja ihan pienestä ei toisellakaan kertaa erottu, vuosi annettiin aikaa, mutta kun ne puheet ja teot eivät sitten kohdanneetkaan sen kehityksen osalta.
No, tulipa kokeiltua.
Vierailija kirjoitti:
Voihan siinä jotain henkistä kehitystä tapahtua, jos vaikka seukkaa ensin ala/yläasteella eroten ja sitten aikuisena tapaa taas uudelleen. Mutten usko, että aikuisena enää niin kauheasti muututaan henkisesti ja samat ongelmat sieltä kuitenkin tulisi eteen.
Minä olen seurannut henkistä kasvua vielä yli 30-vuotiaana, mutta auttamattomasti se on kyllä merkinnyt sitä, että tajutaan miksi eksän kanssa mikään ei toiminut ja hän ei kiinnosta enää millään tapaa. Kasvaminen tarkoittaa eteenpäin siirtymistä, ei paluuta entiseen. Vaikka suhde ei olisi katkennut siihen että toinen oli kusipää niin kyllä sen ajan myötä tajuaa ettei toisellakaan yrityksellä olisi sen parempi lopputulos, vaan vanhat haavat vain aukeaisivat ja tämä kasvu olisi mennyt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus ei muutu. Kusipää on aina kusipää. Siinähän unelmoit.
Olet itse se kusipää?
Jos kaksi ihmistä eroaa, syy on aina siinä että toinen on kusipää? Hahaha
Syy on siinä että välit ovat tulehtuneet ja tähän vaaditaan kaksi ihmistä. Myös se korjaaminen vaatii kaksi ihmistä.
Kasva aikuiseksi.
Ohhoh, kylläpä osu ja upposi! Kerro lisää itsestäsi :D :D :D :D
Me oltiin erossa melkein neljä vuotta 13 vuoden suhteen jälkeen. Sitten huomattiin, että paskaa on ja kummallakin ikävä toista. Ollaan käyty pariterapiassa vuoden verran purkamassa alkuperäistä avioeroa ja siihen johtaneita syitä ja harjoittelemassa uudenlaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Mukavasti sujuu nyt ”toisella kierroksella” kun kummallakin takana raastava kokemus siitä, millaista on elää eroneena yksinhuoltajana. Ei pidetä toisiamme enää itsestäänselvyytenä ja halutaan tehdä töitä tämän suhteen eteen. Tämä on isoin ero avioliittoon nro. 1.
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin erossa melkein neljä vuotta 13 vuoden suhteen jälkeen. Sitten huomattiin, että paskaa on ja kummallakin ikävä toista. Ollaan käyty pariterapiassa vuoden verran purkamassa alkuperäistä avioeroa ja siihen johtaneita syitä ja harjoittelemassa uudenlaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Mukavasti sujuu nyt ”toisella kierroksella” kun kummallakin takana raastava kokemus siitä, millaista on elää eroneena yksinhuoltajana. Ei pidetä toisiamme enää itsestäänselvyytenä ja halutaan tehdä töitä tämän suhteen eteen. Tämä on isoin ero avioliittoon nro. 1.
Ihana kuulla tällainen tarina!
Monet varmasti haaveilevat paluusta, vaikka tietävät, ettei se koskaan toteudu, mutta on ihana lukea, että jollain on ollut onni kohdalla ❤
Kaikkea onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin erossa melkein neljä vuotta 13 vuoden suhteen jälkeen. Sitten huomattiin, että paskaa on ja kummallakin ikävä toista. Ollaan käyty pariterapiassa vuoden verran purkamassa alkuperäistä avioeroa ja siihen johtaneita syitä ja harjoittelemassa uudenlaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Mukavasti sujuu nyt ”toisella kierroksella” kun kummallakin takana raastava kokemus siitä, millaista on elää eroneena yksinhuoltajana. Ei pidetä toisiamme enää itsestäänselvyytenä ja halutaan tehdä töitä tämän suhteen eteen. Tämä on isoin ero avioliittoon nro. 1.
Tässäkin vain tapaus, että on liian helposti erottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin erossa melkein neljä vuotta 13 vuoden suhteen jälkeen. Sitten huomattiin, että paskaa on ja kummallakin ikävä toista. Ollaan käyty pariterapiassa vuoden verran purkamassa alkuperäistä avioeroa ja siihen johtaneita syitä ja harjoittelemassa uudenlaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Mukavasti sujuu nyt ”toisella kierroksella” kun kummallakin takana raastava kokemus siitä, millaista on elää eroneena yksinhuoltajana. Ei pidetä toisiamme enää itsestäänselvyytenä ja halutaan tehdä töitä tämän suhteen eteen. Tämä on isoin ero avioliittoon nro. 1.
Tässäkin vain tapaus, että on liian helposti erottu.
Onko sillä väliä? Sillä eron hetkellä on varmasti tuntunut, että mitään ei ole enää tehtävissä. Ja sillä hetkellä ei ehkä ollutkaan, kun vaikea nähdä metsää puilta.
Minusta se, että ajan kanssa oppinut näkemään tilanteen uusin silmin ja uskaltanut päästää irti omasta ylpeydestään myöntääkseen, että kaipaa yhä toista.
Haaveilen vain.