Onkohan suurimmalle osalle ihmisiä paras olotila kuitenkin se tylsässä työssä ja huonoissa ihmissuhteissa elämänsä kuluttaminen?
Olen raivannut elämästäni kaikki stressitekijät, jättänyt tylsän työn. Parisuhde kyllä kukoistaa. Opiskelen verkkaisesti uutta "harrastus"ammattia (toimeentulo muuten järjestetty) ja kieltä. Etelän lämpöön siirtyminen osavuotisesti projektina. Unelmaa elän....MUTTA
Jotenkin tyhjä olo. Vaikea selittää. Ehkä liikaa vapaata aikaa. Olen aina pitänyt eksistentiaalisia kriisejä vähän "nyhertäjien" ongelmina.
Ihan kuin tämä vapaus ja helppous olisi kääntynyt puuduttavaksi omana itsenään. Silloinhan se toimii erittäin hyvin kun tulee pieninä annoksina kurjaa arkea katkomaan.
Miettinyt jopa että pitääkö palata työhön, johon jo kerran leipiintynyt, että voisi sitten nauttia levosta ja vapaa-ajasta. Ja suorittaa sitten vapaa-ajan harrastuksia, että palautuu töistä ja jaksaa taas painaa?
Joo ensimmäisen maailman ykkösluokan "ongelmia". Tiedän.
Otsikon kysymys herännyt oman kokemuksen myötä. Ehkä se "oravanpyörä" on se oikea paikka ihmiselle?
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (4)
Kyllä ihminen tarvitsee myös haastetta, ihan jo aivojenkin hyvinvoinnin kannalta. Elämän tulee myöskin olla monipuolista sisällöltään. Oma työni ei ole tylsä eikä puuduttava, vaan kaikessa haastavuudessaan välillä hyvinkin vittumainen. Miehessä välillä samaa, joinain päivinä vaan kuohuu. Kumpaakaan en vaihtaisi pois, koska kyllä ne tunteet kuuluvat elämään.
Oravanpyörä taas kuulostaa nimenomaan henkisesti kuolleelta, juuri sellaiselta missä ei ole vaihtelua, vaan kaikki on huonosti.
Uskon, että ihminen tarvitsee vastuksia ja ponnisteluja. Ja kun elämä muuttuu yhtäkkiä helpoksi, se turhauttaa. Monilla työttömillä on varmaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen tarvitsee myös haastetta, ihan jo aivojenkin hyvinvoinnin kannalta. Elämän tulee myöskin olla monipuolista sisällöltään. Oma työni ei ole tylsä eikä puuduttava, vaan kaikessa haastavuudessaan välillä hyvinkin vittumainen. Miehessä välillä samaa, joinain päivinä vaan kuohuu. Kumpaakaan en vaihtaisi pois, koska kyllä ne tunteet kuuluvat elämään.
Oravanpyörä taas kuulostaa nimenomaan henkisesti kuolleelta, juuri sellaiselta missä ei ole vaihtelua, vaan kaikki on huonosti.
Sanoit kyllä tuosta työn haastellisuudesta just oikeat sanat!!! Kuullosti niin mun hommalta.
Ja sitä mieltä olen, että haasteellisuus on myös työn suola, jos niin voi sanoa. Kyllä helppous voi turruttaa. Kun jonkun vaikean jutun on taas selvittänyt, tulee voittajaolo. Se virkistää ja antaa energiaa.
Tylsyys on turvallista. Turvassa on hyvä olla.