Hoitovapaalle kun on jo mennyt töihin

Hei



ja kiitos teille jotka olette minun " tuskaani" helpottaneet. Huomaan että pinnani on tällä hetkellä todella kireällä, kun olen päätöksen jo mielessäni tehnyt, mutta en ole siitä vielä kertonut töissä.



Eli taidan tällä kertaa uskoa omia tuntemuksiani ja jäädä kotiin. Muuten tämä ahdistava olo ei tule helpottamaan. En koe tällä hetkellä pystyväni keskittymään työntekoon, sillä mietin koko ajan pientä lastani ja sitä, miten kiva olisi olla kotona hänen kanssaan. " Työ uraa" minullakin on vielä kolmenkymmenen vuoden verran jäljellä eli jos haluan sillä saralla itseäni toteuttaa, niin voin sen tehdä myöhemmin joko nykyisessä työpaikassani tai sitten uusien haasteiden parissa. Mutta lapsen pienenä oloaikaa en saa ikinä takaisin....

ja jäin uudestaan hoitovapaalle. Syynä oli lapsen jatkuva sairastelu, johon koko perhe väsyi. Kypsyttelin asiaa pitkn syksyä ja joulun jälkeen ilmoitin, että haluan heti hoitovapaalle kuin mahdollista. Minulla on ollut vakituinen työpaikka jo vuosia, asia järjestyi aika nopeasti ja sujuvasti, mutta aluksi ei pomo tietenkään ilahtunut. Laitoinhan koko työpaikan pakan sekaisin ja piti löytää sijainen. Siinä vaiheessa ajattelin vain perheeni parasta ja en ole katunut päätöstä kertaakaan. Otin hoitvapaata aluksi vain puoli vuotta, mutta jatkoin sopimusta vielä vuodeksi kunnes lapseni täyttää 3 v. Nautin kotona olosta suunnattomasti nyt ja tietysti suuri syy on se, että sairastelut on jääneet. Ja onhan tämä niin ainutlaatuista aikaa ja töitä ehtii tehdä vielä monta vuotta! Joten jos taloudellisesti (ja on vakipaikka) on mahdollista, niin jääkää ihmeessä kotiin, jos sitä harkitsette!

eli olin olin viime talven töissä ja sitten jäin juhannuksesta ensin kesälomalle 4 viikoksi ja sitten vielä 6 viikoksi hoitovapaalle. Käytännössä olen siis ollut nyt koko kesän poissa töistä. Tämä on ollut ainakin meidän perheelle kiva ratkaisu ja tuonut sopivaa hengähdystaukoa töistä. Töissä olen ollut talvella 6 h/päivä siis osittaisella hoitovapaalla, joka vasta loistava systeemi on ollutkin. Suosittelen kaikille pienten lasten äideille, jotka eivät kuitenkaan ole kokoaikaista kotiäitityyppiä, vaan töissä käyminen on välillä ihan kivaa. Syyskuussa jatkan taas osittaisella hoitovapaalla. Olen kyllä jäämässä taas lokakuussa äitiyslomalle, joten pidempää poissaoloa on töistä taas odotettavissa.



Yhtään en sure sitä, että putoaisin työelämässä kelkasta. Edellisen äitiys+hoitovapaan aikana toki työpaikalla tapahtui jotain muutoksia, mutta valitettavan moni keskeneräinen asia oli edelleen kesken 1,5 vuotta poissaoltuani.



Lapseni " rakastaa" päiväkodissa käymistä ja nyt kesälläkin on ollut monasti lähdössä sinne, vaikka ollaan siis lomalla. Syksyllä toisen lapsen synnyttyä meinaamme pitää 10 pvä/kk hoitopaikkaa.

Minä olin kotona äitiyslomalla ja hoitovapaalla 3 vuotta ennenkuin viime syksynä aloitin työt täysin uuden työnantajan palkkalistoilla. Talven, kevään ja alkukesän kävin normaalisti töissä, heinä-elokuulle hain taas hoitovapaata. Ainakin meidän työehtosopimuksen mukaan hoitovapaa on anottava 2kk ennen sen alkamista, ja sen voi hakea kahdessa vähintään kuukauden mittaisessa osassa. Työnantajan on myönnettävä hoitovapaa jos hakijalla on alle 3-vuotias huollettava ja sitä haetaan ajallaan.



Itse hain hoitovapaan jatkoksi osittaista hoitovapaata, mutta sitä työnantaja ei myöntänyt. Sen myöntämisestä voi kieltäytyä erittäin painavista tuotannollisista tai toiminnallisista syistä. No, haen tammikuun alusta uudelleen, katsotaan siinä vaiheessa joko tilanne olisi vähän helpottanut.



Minun urakehitys on ainakin pysähtynyt äitiyslomien ja hoitovapaiden myötä. Olenkin päättänyt, että yritänyt nyt kunnialla johtaa tätä kotiorkesteria ja etenen uralla sitten kun koen että siihen on taas energiaa.

ja tarkoitus olisi jäädä kevätpuolella hoitovapaalle, ainakin kevättalveksi. En ole työnantajalle asiasta vielä puhunut ja ei varmaan olla ilahtuneita, mutta toisaalta, samassa työssä olen ollut jo 6 vuotta (josta tosin äitiyslomilla yms. melkein 3 v.), joten ei ole sitä uuden työnantajan " pelkoa" . Mietityttää vain, että olen harkinnut uuden työpaikan hakua ja toisaalta, jos aion jäädä kotiin, niin sitten en kyllä uuteen varmaankaan lähtisi. Vaikeita asioita nämä ovat! Meillä on nyt se tilanne, että isä on kotona hoitovapaalla lastemme kanssa vuoden loppuun, sitten palaa takaisin töihin.



Mitä tulee " työelämästä tippumiseen" , niin minulla on vielä saman verran työelämää jäljellä kuin mitä olen tähän saakka elänyt (ts. 32,5 vuotta), joten olen ajatellut, että siinä ajassa sitä ehtii vielä vaihtaa monta kertaa töitä, työpaikkaa jne. jne.... Eli en ole siitä niin huolissani, vaikka toisaalta kyllä tässä on jo paljon ehtinyt vajaassa kolmessa vuodessakin tapahtua kaikkea.

Olin ennen lapsia hyvinkin työorientoitunut ja suorituskeskeinen kahden korkeakoulututkinnon suorittanut (ja vielä yksiä maisterin papereita opiskeleva) " urahai" , mutta nyt lähinnä haaveilen opiskelusta puutarhuriksi ja kotona olemisesta... En vain jaksa uskoa, että minut työelämästä jyrätään yli (eikä varmaan sinuakaan!), jos haluan suoda lapsilleni aikaa. Ja jos jyrätään, niin perhe on kuitenkin minulle nro 1, sitten tulevat muut... Itseasiassa tämä ajattelu on helpottanut minua ts. esim. jo autolla ajaessa en jaksa pillastua muiden törttöilyistä (minähän en ikinä törttöile ;-) ) toisin kuin ennen. Elämä on helpottunut huomattavasti :-)

muistaakseni pitää olla vähintään puoli vuotta töissä samalla työnantajalla,että vois jäädä hoitovapaalla.

Heti äitiysloman loputtua viime syksynä palasin töihin omaan yritykseeni. Työpäiväni ovat lyhyitä kahdesta korkeintaan kolmeen tuntiin. Meillä lapsia hoiti aluksi mummo ja iskä vuoro viikoin. Kevään ja kesän oli hoitaja kotona ja isä hoiti mahdollisuuksiensa mukaan. Nyt mulla olisi ollut edessä hoitoon vieminen ja pienemmille unelmahoitoåpaikka tiedossa. Tulin kuitenkin katuma päälle ja annoin hoitopaikan pois. En vielä raaskinutkaan viedä noita vajaa 2v hoitoon. Isoveikka kyllä on osapäiväisenä tarhassa, tämän kuun joka päivä ja sitten katsotaan kuinka jatketaan. Esikoinen täyttää jo viisi, joten tarvitsee paljon touhua ja kavereita. Vaikka oma tunto kolkuttaa viedä poikaa hoitoon, niin tiedän että hyvää se tekee kaikille. Ja pojan omilla ehdoilla mennään. Nyt on tarhassa n. 5h/pv.

Ainakin marraskuun loppuun " lomaileva" tuplamamma + taaperot 1v9kk ja 5v uhmis

Löytyy tekstiä mm. työkkärin sivuilta ja siellä sanotaan näin:



" Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on, mikäli työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä vähintään puoli vuotta viimeisen vuoden aikana. Työnantaja voi kieltäytyä työntekijän vuorokautisen tai viikoittaisen työajan lyhentämisestä vain, jos järjestelystä aiheutuu työnantajan toiminnalle vakavaa haittaa."



Ei siis näytä koskevan sitä tilannetta, että jää ihan kokonaan hoitovapaalle.