Ystävä suuttui, kun harmittelin etteivät pääse käymään
Ollaan oltu pitkään ystäviä ja tavattu usein ennen koronaa, yleensä meillä, koska olemme perheellisiä molemmat ja meillä iso okt. He asuvat kerrostalossa, jossa esim. lasten ulos saaminen on enemmän työn takana. Nyt heillä on putkiremppa ja kysyin, jos voisivat tulla pitkästä aikaa meille viikonloppuna. Ajattelin, että pääsevät pois sieltä remontin keskeltä vähäksi aikaa.
Ystävä kieltäytyi ja vastasin, että voi harmi, olisi ollut niin kiva nähdä. Hän jotenkin oudosti loukkaantui siitä ja sanoi, ettei se ole heille harmi, vaan ovat suunnitelleet metsäretkeä. Olen kuulemma ennenkin sanonut ikävästi ja syyllistävästi, kun eivät ole olleet tulossa meille. Ei saa sanoa, että olisi halunnut nähdä, viime tapaamisesta on pitkä aika tai tuota, että voi harmi kun ette tule. Se on loukkaavaa. Ei saa myöskään sanoa, että meidän Petterikin niin odotti teitä kylään. En tajua miksi, onhan se nyt ikävää ja harmillista jos toiset eivät tule, kun olet jo mielessäsi suunnitellut mitä voisitte yhdessä tehdä.
Auta AV tulkitsemaan ystävän mielenliikkeitä, voiko hän olla esim. masentunut?
Kommentit (8)
Ajatteli että sisimmässäai olit tyytyväinen, kun vierailu ei onnistunut. Epävarma.
Kummallinen ystävä.
Mun miesystävä on tuollainen samanlainen, ei tajua ollenkaan, että se harmittelu on tarkoitettu siinä mielessä, että "olisi ollut kiva nähdä, koska olette ihania ystäviä", eikä "olette tyhmiä, kun ette tule kylään". Hän ottaa sen syyllistämisenä, kuten tuo sinunkin ystäväsi. En valitettavasti tiedä, mistä kiikastaa. Selittäminen ei ole auttanut.
Ap älä ylitulkitse ystävääsi.
Olisi todella kauheaa jos joku analysoisi jokaisen sanani ja niitä lausuessani käyttämäni äänenpainon ja tämän perusteella hakisi jotain ihme draamaa.
Ystäväsi saa käydä missä haluttaa, vaikka metsäretkellä, se on ihan ok. Voit sanoa vaikka että metsässä onkin varmaan jo lumet sulaneet ja ihanaa retkeä teille, ja kysyä aikovatko paistaa makkaraa tai ottaa eväitä.
Onneksi en joudu olemaan tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä kuten ap ja ystävänsä.
Tämä on vain arvaus, mutta voisin ehkä tunnistaa itseäni tuosta ystäväsi mielentilassa. Mua ärsyttää, kun kaikki aina olettaa että minä ja mun perhe ollaan se joiden pitää matkustaa muiden luo. Kaikki niin kovasti odottelee ja harmittelee kun ei taaskaan onnistunut. No voi hyvänen aika, tulisivat joskus tänne päin vaikka kotimme/sen sijainti ei ole yhtä kiva kuin se vaatijan oma koti. Jostain syystä kyläilyjä aina suunnitellaan niin, että meidän pitää mennä sinne vaikka matka/vaiva on yhtä suuri molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain arvaus, mutta voisin ehkä tunnistaa itseäni tuosta ystäväsi mielentilassa. Mua ärsyttää, kun kaikki aina olettaa että minä ja mun perhe ollaan se joiden pitää matkustaa muiden luo. Kaikki niin kovasti odottelee ja harmittelee kun ei taaskaan onnistunut. No voi hyvänen aika, tulisivat joskus tänne päin vaikka kotimme/sen sijainti ei ole yhtä kiva kuin se vaatijan oma koti. Jostain syystä kyläilyjä aina suunnitellaan niin, että meidän pitää mennä sinne vaikka matka/vaiva on yhtä suuri molempiin suuntiin.
Eikö tuohon ole ratkaisu, että kutsutte muita kotiinne, jos toivotte heidän tulevan?
Tämä kuulostaa sellaiselta asialta jonka kaveri on kehittänyt sen takia, kun oikeasti jokin muu asia on varsinainen ongelma. Se oikea asia isketään naamaan sitten myöhemmin.
Näinä aikoina ei tarvi kyläillä.