Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla mahdollista että oma äiti ei tiedä yhtään millainen ihminen lapsensa on?
07.04.2021 |
Äitini elää jossain omassa haavemaailmassa ja katselee lapsiaan ruusunpunaisten lasien läpi. Minä olen työtön, epäsosiaalinen ja epäempaattinen ihminen ja äitini jostain syystä kuvittelee että olen hellä ja huolehtiva ja siksi minulle sopisi hyvin tehdä monia lapsia ja opiskella sairaanhoitajaksi sillä olenhan niin kovin huolehtivainen ja mukava. Itse en koe olevani mitään näistä, en edes tykkää koskea ihmisiin enkä tykkää jos minua kosketaan. Lapsia en vihaa mutta en halua pitää niitä sylissä tai koskea niihin muutenkaan. En omista hoivaviettiä yhtään ketään kohtaan. Miksi äitini siis luulee minua ihan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin olen, vai yrittääkö hän tällä tavalla tehdä minusta haluamansalaisen?
Kommentit (35)
Koska kaikki naiset on sellaisia, pullantuoksuisia kotiäitejä, luonnostaa. Daah
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajan hommissa ei ehkä kaivatakaan liikaa empaattisuutta. Enkä minäkään pidä muista lapsista kuin omistani, joten sekään ei paljon kerro ennen kuin niitä omia on. Ehkä äidilläsi on vaan semmoinen käsitys että olisit just hyvä siinä työssä. Syytä häntä sitten siitä että näkee sinussa hyvää.
Muutenkin äiti on höpissyt kaikkea että menen naimisiin vähintään Prinssin tai muun miljardöörin kanssa, mikään vähempi ei tule kuuloonkaan.
Äidit pinttyneine ajattelumalleineen 🙄
Lapsistaan haluaa ajatella hyvää ja nähdä asiat aina parhain päin. Minulle selvisi vasta vähän aikaa sitten, että pojallani on ilmennyt testeissä normaalia enemmän narsistisia piirteitä. Olin aina ajatellut, että on mukava ja empaattinen mies, joskin melkoisen hankala. 🙂Äitinä ajattelen, että se on asia, jolle en mitään voi ja hyväksyn pojan sellaisenaan. En anna pompottaa, vaikka se kovasti sitä yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin toki äidiltäni, että miksei hän itse mene opiskelemaan sairaanhoitajaksi kerta hän siitä niin kovasti unelmoi. Ei kuulemma ole hänen kutsumuksensa. Mistä sit on päästä keksiny että olisi minun kutsumus?
Tiedän samanlaisen äidin. Sitä ei vaan kiinnosta lapsensa juurikaan. Äiti on hyvin itsekeskeinen. Ja lapsensakin ihmetteli, kun äiti kuvaili häntä, että hän ei tunnistanut itseään lainkaan siitä kuvauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet narsistiäidin egonjatke. Elää haavemaailmassa jossa lapset eivät ole itsenäisiä ajattelevia yksilöitä, vaan hänen luomiaan ja hänen omaisuuttaan.
Joillakin vähän heittää...
Kuten omalla äidillänikin. Antaa ”asiantuntija”-kommentteja asiasta kuin asiasta. Ja omaa lähes yliluonnollisia kykyjä ja taitoja esim arkkitehtuurista ja korumuotoilusta....
On neuvonut kuulemma erästä tunnettua yritysjohtajaakin.
Todellisuudessa ei osaa ”lukea” ihmisiä yhtään.
Kaikki menneisyys on vähän vääristynyt ja negatiivisia tapahtumia ei ole tapahtunut.
Ja näitä juttuja joudun pakosta kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset näkee vain sen minkä haluaa nähdä, eikä siinä välttämättä ole mitään pahantahtoista takana, jostain syystä eivät vaan halua kohdata todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin toki äidiltäni, että miksei hän itse mene opiskelemaan sairaanhoitajaksi kerta hän siitä niin kovasti unelmoi. Ei kuulemma ole hänen kutsumuksensa. Mistä sit on päästä keksiny että olisi minun kutsumus?
Eri. Kysyin omalta äidiltäni kun hän tuputti vaikka mitä vaativia opiskelualoja meille lapsille. Vähän köhi ... kuulemma kun joutuu hoitamaan lapsenlapsia yms niin ei voi kouluttautua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin voisin herkästi sanoa, että äiti saattaa olla narsistinen. Hänelle ei ole kiinnostavaa se millainen tai kuka sinä olet. Vaan hänelle on tärkeää millaisen ihmisen hän on luonut, mitä hän on saanut aikaiseksi.
Ei minunkaan äitini tunne mua yhtään, vaikka nähdäänkin säännöllisesti. Ei pysty hyväksymään minua sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset näkee vain sen minkä haluaa nähdä, eikä siinä välttämättä ole mitään pahantahtoista takana, jostain syystä eivät vaan halua kohdata todellisuutta.
"Jostain syystä"
Niin. Mikä on se jokin syy?
Äiti ei itse kyennyt sairaanhoitajaksi. Nyt sinun pitäisi paikata tuo puute äidissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset näkee vain sen minkä haluaa nähdä, eikä siinä välttämättä ole mitään pahantahtoista takana, jostain syystä eivät vaan halua kohdata todellisuutta.
"Jostain syystä"
Niin. Mikä on se jokin syy?
En ole tuo kirjoittaja jolta kysyt, mutta omalla kohdallani koen sen olevan rakkautta. Rakastamistaan ihmisistä haluaa ajatella hyvää. Ainakin itse voin alitajuisesti ymmärtäö, että jokin on vaikkapa vialla, mutta silti uskon parasta. Tämä ei tietenkään koske ammatinvalinta-asioita ja muita elämänvalintoja, jotka ei ole äitien asia tai meidän vallassa. Kyse on enemmänkin siitä, että uskoo lapsensa luonteen hyvyyteen.
Eivät minunkaan vanhempani (kumpikaan) tiedä, millainen olen. Tosin heillä on kyllä sisaruksistanikin vääristynyt kuva, mutta sentään positiiviseen suuntaan.
Olen sora-ajan traumatisoimien lasten vanhin lapsi. Isäni on narsisti ja äitini hänen tossunsa alla aika pitkälti. Poika on poika eli isän lemppari ja nuorin äidin pikkuprinsessa. Minä olen aina kaiken pahan alku ja juuri -onhan mun takia jouduttu menemään naimisiinkin.
Kaikki "hyvät" tekoni muistetaan muiden tekemiksi ja näitä näistä asioista kuulteni kehutaan. Toisten "pahat" teot ovat muka minun tekemiäni ja minua niistä moititaan. Tätä on ollut jo kohta kuusi vuosikymmentä.
Jos jollekulle tulee mieleen kysyä, miksen korjaa noita puheita, ehdotan perehtymistä narsistin toimintatapoihin. Korjauksista ei tule muuta kuin lisää sättimistä (valehtelet, olet kateellinen ja ilkeä jne.). Olen pahimmillaan ollut maailman hirvein tytär väittämällä kuulleeni jotain sellaista, mitä toinen ei ikinä sanoisi - mutta jonka juuri päästi todistettavasti suustaan.
Kyllä minunkin vanhempani aidosti kuvittelevat, että siskoni on kova laittamaan ruokaa ja niin etevä käsistään, että olisi voinut vaikka käsityönopettajaksi alkaa. Todellisuudessa ei ole koskaan kumpaakaan lajia opetellut edes auttavasti, mutta kun ne kaikki minun tekemiseni muistetaan toisen tekemisiksi - minusta ei siis kumpaankaan hommaan olisi ;-D
Oma äitini ei ole koskaan halunnut tietää, kuka todella olen. Haluaisi, että olen sellainen kuin hän haluaa. Epäilen tämän liittyvän siihen, ettei hänkään saanut nuorempana olla oma itsensä, vaan vanhempansa sanelivat, miten hänen tuli elää. Minun aito persoonani ja todelliset unelmani ovat hänelle kuin punainen vaate härälle. Ei soisi minullekaan sitä, mistä itse jäi paitsi ja mitä ei ole vanhemmallakaan iällä vielä uskaltanut lähteä tavoittelemaan.
Projisoi jotain omia odotuksiaan ja toiveitaan. Ja ne vievät sitten voiton ajattelussa.
Vanhemmilla varmasti kytee sellaisia odotuksia lapsia kohtaan, kun eivät ole ne omat jutut vaikka toteutuneet niin odotetaan että lapset ne toteuttaisivat.
Mahtaa ärsyttää 😅