Kaipaan näkökulmia parisuhteeseeni

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä itse rakastunut häneen?

Kun se luottamus tulee, niin sitten uskaltaa.

Minulla oli myös niin paljon raskaan menneisyyden tuottamaa pelkoa ja vaikeutta luottaa ja uskaltaa rakastua, vaikka tiesin, että tuo mies on minulle paras. Puhuin hänelle ja hän monessa tilanteessa teoillaan ja sanoillaan osoitti, että on ja haluaa olla luotettava.

Sitten se oma muurini pikkuhiljaa mureni.

Puhu ja ole avoin ja ole luotettava. Ole oma itsesi.

Se, että mies puhui sinulle nuo asiat on iso asia ja luottaa sinuun. Se, että antaa rakkauden täyttää ne pelot ja epäluulot, jotka matkan varrelta on kertyneet, vie sen oman ajan.

Voisi ehkä avitta psykologin tai jonkun muun keskusteluapua tarjoavan tahon kanssa.

Mies tiedostaa. Se on iso asia... ja. se, että puhuu ja että te puhutte. Voithan sinäkin puhua tuon olosi hänelle. Puhu. Luota.

Minä kyllä rakastan häntä, siihen meni vajaa, kun olin varma. En siis itsekään ole mikään salamarakastuja, niin sillä ehkä olen jaksanut odottaa. Ehkä tosiaan jokin ulkopuolinen keskusteluapu tai jonkinlainen terapia voisi olla hyvä, en kyllä tiedä miten mies siihen suhtautuisi, mutta sen voisin ehkä ottaa puheeksi.

Kirjoitit tosi kivasti, kiitos neuvoista!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä itse rakastunut häneen?

Kun se luottamus tulee, niin sitten uskaltaa.

Minulla oli myös niin paljon raskaan menneisyyden tuottamaa pelkoa ja vaikeutta luottaa ja uskaltaa rakastua, vaikka tiesin, että tuo mies on minulle paras. Puhuin hänelle ja hän monessa tilanteessa teoillaan ja sanoillaan osoitti, että on ja haluaa olla luotettava.

Sitten se oma muurini pikkuhiljaa mureni.

Puhu ja ole avoin ja ole luotettava. Ole oma itsesi.

Se, että mies puhui sinulle nuo asiat on iso asia ja luottaa sinuun. Se, että antaa rakkauden täyttää ne pelot ja epäluulot, jotka matkan varrelta on kertyneet, vie sen oman ajan.

Voisi ehkä avitta psykologin tai jonkun muun keskusteluapua tarjoavan tahon kanssa.

Mies tiedostaa. Se on iso asia... ja. se, että puhuu ja että te puhutte. Voithan sinäkin puhua tuon olosi hänelle. Puhu. Luota.

Minä kyllä rakastan häntä, siihen meni vajaa, kun olin varma. En siis itsekään ole mikään salamarakastuja, niin sillä ehkä olen jaksanut odottaa. Ehkä tosiaan jokin ulkopuolinen keskusteluapu tai jonkinlainen terapia voisi olla hyvä, en kyllä tiedä miten mies siihen suhtautuisi, mutta sen voisin ehkä ottaa puheeksi.

Kirjoitit tosi kivasti, kiitos neuvoista!

ap

siis meni vajaa vuosi, että rakastuin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Minulta puuttuu ne sanat eli tieto siitä, että tunteet ovat aitoja ja rakkaudellisia. Etten ole vai joku, jonka kanssa on ihan kivaa mutta joka on helppo vaihtaa toiseen, kun oikeasti kolahtaa.

ap

Tulee aina surullinen tunne kun lukee näitä suhde sotkuja. Ihmiset "roikkuvat" vuosia suhteissa joissa asiat ovat päin mäntyä tai ihan ok.

Uskaltakaa olla yksin, oman itsensä kanssa ja pitäähän sitä hyvänen aika olla sen verran itsekunnioitusta ettei ryve tälläisissä suhteissa joissa ei selvästi ole hyvä olla, kummankaan. Tai sitten nostakaa kissa pöydälle, keskustelkaa asioista, tulevaisuudesta, rakkaudesta, tehkää päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse vuosia suhteessa ihan ok:n ja mukavan miehen kanssa. Kiintymystä oli ja arki rullasi, oli helppo olla. Ajattelin että sellaista se nyt vain on varmaan muillakin. Tapasin toisen johon ihastuin täysillä ja erosin. Vuosien päästä olen miettinyt, että olisinpa tiennyt jo aikoja sitten mitä rakkaus on, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

No mitä se rakkaus sitten oikeasti on? - Kun harvoin tuo hullaantumisen tunne kestää useia vuosia. - Vaikka toki tiedän, että on ihmisiä, jotka hakevat ja saalistavat tuota hullaantumisen tunnetta hyvin paljon, eivätkä näin toimiessaan kykene elämää sitä, mitä kutsutaan toisinaan erinomaisen tylsäksi, jopa mahd. hetkeksi ikäväksi arjeksi, enkä tällä ikvyydellä tarkoita, että mitä tahansa loukkaavaa ja satuttavaa pitäsi sietää ja kestää vaan sitä, että on vain hetkiä ja päiviä, jolloin mielekkyys on kadoksissa    

Rakkaus on yliarvostettua. Jos kaikki on hyvin ja elämä mukavaa, niin on älytöntä itkeä jonkun sanaparin perään. Mies voi oikeasti rakastaa, mutta ei halua pukea sitä sanoiksi pelätessään menneisyyden toistumista. Ei se rakkaus ole sanoista kiinni, vaan teoista.

Itse olen ollut 8 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla on ollut todella vaikea heittäytyä ja uskaltaa rakastaa. Eivät ole olleet helpoimmat vuodet elämästäni, mutta toisaalta enpä poiskaan vaihtaisi. Suhde on syventynyt todella pienin askelin. Mies sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ehkä 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Vai menikö kauemminkin, ehkä.

Viimeisen vuoden aikana suhde on syventynyt eri tavalla, koska olemme työstäneet yhdessä esim. kiintymysmallejamme ja muutenkin käyneet ihan seikkaperäisesti läpi asioita menneisyydestä.

Olemme siis +40v, minulla aiempi avioliitto ja siitä lapset, miehellä taustalla yksi nuoruuden parisuhde (sen kesto muutama vuosi) ja sen jälkeen oli yksin, kunnes aloimme seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut 8 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla on ollut todella vaikea heittäytyä ja uskaltaa rakastaa. Eivät ole olleet helpoimmat vuodet elämästäni, mutta toisaalta enpä poiskaan vaihtaisi. Suhde on syventynyt todella pienin askelin. Mies sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ehkä 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Vai menikö kauemminkin, ehkä.

Viimeisen vuoden aikana suhde on syventynyt eri tavalla, koska olemme työstäneet yhdessä esim. kiintymysmallejamme ja muutenkin käyneet ihan seikkaperäisesti läpi asioita menneisyydestä.

Olemme siis +40v, minulla aiempi avioliitto ja siitä lapset, miehellä taustalla yksi nuoruuden parisuhde (sen kesto muutama vuosi) ja sen jälkeen oli yksin, kunnes aloimme seurustella.

Kiitos, kun jaoit kokemukesi, lähtökohdat varsin samankaltaiset kuin meillä, joten sikäli rohkaisevaa, että näinkin voi asiat edetä eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Meilläkin on edetty todella miniaskelin miehen osalta.

Haluaisitko kertoa tuosta kiintymysmallien työstämisestä, miten olette sitä tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 5 vuotta suhteessa jossa mies oli rikki menneisyyden vuoksi. Välitti minusta, mutta ei rakastanut. Suhteesta ei puuttunut mitään ja kaikki oli hyvin. Välillä minua kaiveli ajatus että olin hänelle vain "semitärkeä", koska itse olin suhteessa sillä ajatuksella että tässä ollaan loppuunasti.

Mies jätti minut viime kesänä, eikä edes päin naamaa vaan alkoi vaan deittailla muita. Nyt hänellä on uusi RAKAS. Minulle selitys oli se että en koskaan ollut se oikea. Tällä hetkellä on erittäin hyväksikäytetty olo. Olin miehelle hyvää seuraa ja laastaria hänen toipuessa menneisyydestä. Joten ite päätin että jotakihan tästä on pakko jäädä itsellekin käteen ja se mitä mulle jäi oli se opetus että jos mies ei oo varma tunteistaan niin niiden ilmaantumista ei todellakaan kannata jäädä oottaan.

Tsemppiä ap!

Minunkin on vaikea uskoa, että jos RAKASTUMISTA tavoitellaan, niin siihen tarvitaan oikea ihminen - eikä sitä silloin voi "olla antamatta itsensä rakastua" ym. soopaa, vaikka kuinka olisi vaikea menneisyys.

Toinen kysymys sitten onkin, että MITÄ kukakin parisuhteeltaan haluaa - ja että mikä ero on rakastumisen psykootisella ohimenevällä huumalla ja RAKASTAMISELLA.

Ja mikä on KIINTYMYKSEN paikka, rooli ja merkitys kullekin parisuhteessa ja ihmissuhteissa.

Ja kuinka paljon kukakin haluaa/kaipaa esim. parisuhteeseen mitäkin näistä ilmiöistä - ja kuinka osapuolien tarpeet näissä kohtaavat.

Ajattelen että kyllä suhteessa molempien pitää sitoutua eikä toinen voi roikottaa toista löysässä hirressä. Jos mies ei koe rakastavansa niin onko hän sinun kanssaan siksi että on kivempi olla JONKUN kanssa?

Ymmärrän erittäin hyvin että suhteessasi on paljon hyvää ja haluat uskoa hyvään mutta mielestäni sinun olisi hyvä tiedostaa se olemassaoleva riski että ehkä te ette oo ihan samalla levelillä näistä jutuista. Ja jos eroaminen on nyt vaikeaa niin ei se vuosien myötä siitä helppone. Ei sitä varmuutta tuu siitä toisen rakkaudesta välttämättä ikinä. Ja miksi tulisikaan kun mies kerran saa kaiken ilmankin?

Ja tuo ihmeselitys aina että mies ei vaan osaa/pysty/kykene. Joo, onhan niitä semmosia mutta miksi sen pitäis riittää kun niitäkin on jotka kykenee rakkauteen?

Karua tekstiä, olen pahoillani siitä. Huonolta kuulostaa kuitenkin tuo tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Minulta puuttuu ne sanat eli tieto siitä, että tunteet ovat aitoja ja rakkaudellisia. Etten ole vai joku, jonka kanssa on ihan kivaa mutta joka on helppo vaihtaa toiseen, kun oikeasti kolahtaa.

ap

Ja ikä oli?

Rakkautta on kovin monen sävyistä. Meidän suomenkielemme on vain niin köyhä tuomaan esiin näitä eri ulottuvuuksia. Itse pitäisin tärkeämpänä kiintymyksen ja halun sitoutua, kuin varsinaista rakkautta (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan). Rakkaus näkyy mielestäni parhaiten tavallisessa arjessa, jossa viitsitään ja jaksetaan olla sen toisen kanssa, vaikka ei miltään tuntuisikaan. Siihenhän pitkät parisuhteet perustuvat. Ollaan ehkä koettu alkuhuuma, rakastuminen, eros. Ajankuluessa pitkäjänteinen ja sisukas agape pitää suhteen koossa.

Tunteitakin voi ruokkia. Kun toisella on taustalla rikkinäisyyttä ja rakastumisen pelkoakin, ei siihen taida auttaa muu kuin kärsivällisyys ja sen näyttäminen että rakastaa ja välittää toisesta. Ei tuo mies ihan toivottomalta kuulosta. Aina on se pelko olemassa, että jos hän yhtäkkiä tunteekin räjähtäviä tunteita jotain muuta kohtaan ja kaikki menee päin mäntyä. Sellainen ei kuitenkaan välttämättä vie pitkälle eikä kestä. Ihmisten pitäisi tunnistaa tilanteet jossa ollaa sitouduttu toiseen ja jos rakkaudenhuuma ja uutuuden viehätys tulee, niin sitä jo olemassaolevaa suhdetta ei lopeteta kuin seinään. Nämä ovat tietysti arvokysymyksiä.

Jatka matkaa Ap, nuorena ja kokemattomampana ehkä jaksaisi odottaa ja kärsivällisesti antaisi itsestään toisen arpoessa osaako rakastaa vai ei.

Itsekseen oleminen ei ole huono vaihtoehto, elämään mahtuu niin paljon muutakin kuin joku kädenlämpöinen tapailumies. Keskity lapsiisi, omiin harrastuksiin, töihin ja ehkä jossain vaiheessa tapaat miehen, joka osaa rakastua, rakastaa ja näyttää sen.

Jos nyt kaipaat rakkautta ja rakkauden osoituksia, etkä niitä saa, mitä ihmettä edes teet tuolla suhteella. Jos toisella ei ole annettavaa, ei voi olettaa suhteiden pysyvän. Kulutat itseäsi, annat enemmän kuin saat.

Ja onhan tämä miehelle ihan kiva diili, kevyttä ja kivaa, sen tai tuon syyn varjolla ei rakasta, ei anna itsestään, mutta suhteen kivat puolet ovat käytettävissä.

Ja jos ei rakasta, niin ei rakasta, mutta sittenhän voi etsiä käsiinsä jonkun jonka kanssa rakkaus on jaettu tunne, olla itsekseen tai ottaa itsekin vain ne kivat puolet deittailusta. Ja todellakin huolehtia, että kyse on vain kevyestä, kivasta, pinnallisesta deittailusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 5 vuotta suhteessa jossa mies oli rikki menneisyyden vuoksi. Välitti minusta, mutta ei rakastanut. Suhteesta ei puuttunut mitään ja kaikki oli hyvin. Välillä minua kaiveli ajatus että olin hänelle vain "semitärkeä", koska itse olin suhteessa sillä ajatuksella että tässä ollaan loppuunasti.

Mies jätti minut viime kesänä, eikä edes päin naamaa vaan alkoi vaan deittailla muita. Nyt hänellä on uusi RAKAS. Minulle selitys oli se että en koskaan ollut se oikea. Tällä hetkellä on erittäin hyväksikäytetty olo. Olin miehelle hyvää seuraa ja laastaria hänen toipuessa menneisyydestä. Joten ite päätin että jotakihan tästä on pakko jäädä itsellekin käteen ja se mitä mulle jäi oli se opetus että jos mies ei oo varma tunteistaan niin niiden ilmaantumista ei todellakaan kannata jäädä oottaan.

Tsemppiä ap!

Jotain tämäntyyppistä ilmiötä povaan ap:n keissiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Minulta puuttuu ne sanat eli tieto siitä, että tunteet ovat aitoja ja rakkaudellisia. Etten ole vai joku, jonka kanssa on ihan kivaa mutta joka on helppo vaihtaa toiseen, kun oikeasti kolahtaa.

ap

Mies saa mukavaa seuraa ja säännöllistä seksiä - - ihan näppärää ja olis tietty paljon tylsempää olla yksin.

Et selvästikään kuitenkaan kolahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Minulta puuttuu ne sanat eli tieto siitä, että tunteet ovat aitoja ja rakkaudellisia. Etten ole vai joku, jonka kanssa on ihan kivaa mutta joka on helppo vaihtaa toiseen, kun oikeasti kolahtaa.

ap

Kuule ap. Se rakastamisen sanominen ei yhtään vähennä mahdollisuutta, että vaihdut johonkuhun toiseen sopivassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Keskity lapsiisi.

Kyllä keskityn lapsiini heidän olleessaan minulla mutta tiedätkö, että heillä on myös isä, joka heitää tapaa ja jonka luona käyvät!

Nainen sanoi minulle jo n. kuukauden jälkeen rakastavansa. Oli vaikea uskoa, että noin pian rakasti, mutta lähdinpä mukaan ja siinä sitä hoettiin toisillemme että rakas rakas rakastan. Toki pidin hänestä paljon ja ilmeisesti hänkin minusta. Kuka nyt sitten sen määrittelee, miten se mitataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli parisuhteessa ei kykene näyttämään rakastavia ja helliä tunteita, niin miten hän oikein osoittaa välittämistä? Ainakin itselle olisi todella rankkaa, jos toista pitäisi koko ajan osata "lukea".  Olen silti sitä mieltä, että parisuhteen vahvistamisen ja luottamuksen kannalta on kommunikointi ja rakkauden osoittaminen kumppanille erittäin tärkeää. Oletko kertonut hänelle, että sinä kaipaat rakkauden osoituksia ja tunteiden näyttämistä?

Hellyyttä osaa kyllä osoittaa ja jutellaan asioita kyllä, välillä niistä menneistäkin jutuista. Olen kyllä kertonut, että rakkauden puuttuminen on minulle vaikea asia.

ap

Mitä sinulta nyt puuttuu? Ne sanat?

Minulta puuttuu ne sanat eli tieto siitä, että tunteet ovat aitoja ja rakkaudellisia. Etten ole vai joku, jonka kanssa on ihan kivaa mutta joka on helppo vaihtaa toiseen, kun oikeasti kolahtaa.

ap

Kuule ap. Se rakastamisen sanominen ei yhtään vähennä mahdollisuutta, että vaihdut johonkuhun toiseen sopivassa tilanteessa.

Tämä on totta ja senkin olen kokenut, että minua on rakastettu mutta petetty ja jätetty.

Ap