Kaipaan näkökulmia parisuhteeseeni

Ei kai nelikymppisenä jaksa enääp tällaista rakastaa, ei rakasta, rakastaa-juttua.

Ei nelikymppinen äiti myöskään jaksa olla terapeutti jollekin tapailutyypille.

Ei tarvitse, ei kannata.

Ei naisten tarvitse olla mitään Florence Nightingale-hahmoja kaikille siipensä saaneille surullisen hahmon ritareille.

Ritarit voivat hankkia apua traumoihinsa terapiasta, putsata haarniskansa itse ja nousta uudelleen ratsunsa selkään.

Linnan neidot yleensä saadaan ihastumaan kiiltävässä haarniskassa ja istumalla ryhdikkäänä satulassa.

Linnan neidotkin ovat nähneet vaivaa itsensä ja asioidensa eteen.

Uskomatonta tämä naisten tarve saada kuulla ne 3 sanaa, miksi? Koska sitä hoetaan niissä romanttisissa elokuvissakin? Eihän se takaa yhtään mitään ja sitä voi huulillaan läpsytellä vaikka millainen häntäheikki.

Meillä oli samaa n. vuoden ajan. Molemmilla oli kipeät erot taustalla, joten ymmärsin kyllä hyvin että voi tarvita aikaa tunteiden syvenemiseen. Kuitenkin itse rakastuin, ja lopulta päätin viimein nostaa kissan pöydälle ja kerroin, etten voi olla suhteessa jossa odotan vain maton lähtevän jalkojen alta koska vain. Tuolloin mieskin oli onneksi samalla sivulla, ei ollut vaan tullut sanoneeksi ääneen. Nykyisin kerromme rakastavamme ja suhde on vahvalla pohjalla kaikin puolin.

Pystyin odottamaan kun teot kuitenkin kertoivat välittämisestä, mutta paljon pidempään en enää olisi voinut. Sun pitää vaan itse miettiä, mikä on oma rajasi.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta tämä naisten tarve saada kuulla ne 3 sanaa, miksi? Koska sitä hoetaan niissä romanttisissa elokuvissakin? Eihän se takaa yhtään mitään ja sitä voi huulillaan läpsytellä vaikka millainen häntäheikki.

No se ettei sano mitään on vielä asia erikseen, ap:n mies on sanonut ettei rakasta, mutta ehkä joskus.

Jos sinä haluat ja tarvitset rakkautta eikä tämä mies pysty sitä sinulle antamaan niin tiedät kyllä mitää pitää tehdä. Ei ole todellakaan väärin haluta rakkautta ja ansaitset parisuhteen, jossa sitä on molemmin puolin. Kyllä löytyy miehiä, jotka haluavat parisuhteelta nimenomaan rakkautta.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/28ce1673-2b1b-40a1-823c-4bc8dec8c19b

Naisnäkökulma sohvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut 8 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla on ollut todella vaikea heittäytyä ja uskaltaa rakastaa. Eivät ole olleet helpoimmat vuodet elämästäni, mutta toisaalta enpä poiskaan vaihtaisi. Suhde on syventynyt todella pienin askelin. Mies sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ehkä 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Vai menikö kauemminkin, ehkä.

Viimeisen vuoden aikana suhde on syventynyt eri tavalla, koska olemme työstäneet yhdessä esim. kiintymysmallejamme ja muutenkin käyneet ihan seikkaperäisesti läpi asioita menneisyydestä.

Olemme siis +40v, minulla aiempi avioliitto ja siitä lapset, miehellä taustalla yksi nuoruuden parisuhde (sen kesto muutama vuosi) ja sen jälkeen oli yksin, kunnes aloimme seurustella.

Kiitos, kun jaoit kokemukesi, lähtökohdat varsin samankaltaiset kuin meillä, joten sikäli rohkaisevaa, että näinkin voi asiat edetä eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Meilläkin on edetty todella miniaskelin miehen osalta.

Haluaisitko kertoa tuosta kiintymysmallien työstämisestä, miten olette sitä tehneet?

Olemme siis yhdessä lukeneet erilaisista kiintymysmalleista (turvallinen, ristiriitainen, välttelevä), löytäneet kumpikin niistä omamme, pohtineet syitä siihen, miettineet, miten se näkyy elämässämme, miten asiaa voisi muuttaa, mitä minun pitäisi tehdä muuttuakseni. Lisäksi olemme käyttäneet erilaisia väestöliiton yms sivustojen parisuhde"oppaita" tai pieniä luentoja/tehtäviä keskustelun apuna.

Keskustelut ovat pelinavaajia, mutta arjessa näkyy teot. Meillä on siis keskusteluja seurannut ne teot, pienet muutokset, minä olen tehnyt oman osani ja mies omansa. Minä ajattelen nykyään niin, että oikeasti on tosi hyvä tuuri, jos parisuhteen saa onnistumaan tuosta noin vaan! Etenkin "toisella kierroksella", kun yhdessä ei pidä mikään muu kuin se keskinäinen suhde (ei ole yhteisiä lapsia, lainaa tms). Me huonompionniset tarvitaan kyllä hurjasti aktiivista tekemistä suhteen eteen.

Entä rakkauden osoittaminen teoilla, kosketuksin, viettämällä aikaa? Jos sanat ovat vaikeita? Minulle mies tekee ruokaa ja lämmittää saunaa ;)

Hae " 5 love languages "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut 8 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla on ollut todella vaikea heittäytyä ja uskaltaa rakastaa. Eivät ole olleet helpoimmat vuodet elämästäni, mutta toisaalta enpä poiskaan vaihtaisi. Suhde on syventynyt todella pienin askelin. Mies sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ehkä 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen. Vai menikö kauemminkin, ehkä.

Viimeisen vuoden aikana suhde on syventynyt eri tavalla, koska olemme työstäneet yhdessä esim. kiintymysmallejamme ja muutenkin käyneet ihan seikkaperäisesti läpi asioita menneisyydestä.

Olemme siis +40v, minulla aiempi avioliitto ja siitä lapset, miehellä taustalla yksi nuoruuden parisuhde (sen kesto muutama vuosi) ja sen jälkeen oli yksin, kunnes aloimme seurustella.

Kiitos, kun jaoit kokemukesi, lähtökohdat varsin samankaltaiset kuin meillä, joten sikäli rohkaisevaa, että näinkin voi asiat edetä eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Meilläkin on edetty todella miniaskelin miehen osalta.

Haluaisitko kertoa tuosta kiintymysmallien työstämisestä, miten olette sitä tehneet?

Olemme siis yhdessä lukeneet erilaisista kiintymysmalleista (turvallinen, ristiriitainen, välttelevä), löytäneet kumpikin niistä omamme, pohtineet syitä siihen, miettineet, miten se näkyy elämässämme, miten asiaa voisi muuttaa, mitä minun pitäisi tehdä muuttuakseni. Lisäksi olemme käyttäneet erilaisia väestöliiton yms sivustojen parisuhde"oppaita" tai pieniä luentoja/tehtäviä keskustelun apuna.

Keskustelut ovat pelinavaajia, mutta arjessa näkyy teot. Meillä on siis keskusteluja seurannut ne teot, pienet muutokset, minä olen tehnyt oman osani ja mies omansa. Minä ajattelen nykyään niin, että oikeasti on tosi hyvä tuuri, jos parisuhteen saa onnistumaan tuosta noin vaan! Etenkin "toisella kierroksella", kun yhdessä ei pidä mikään muu kuin se keskinäinen suhde (ei ole yhteisiä lapsia, lainaa tms). Me huonompionniset tarvitaan kyllä hurjasti aktiivista tekemistä suhteen eteen.

Kiitos, kun jaksoit vielä kertoa lisää, kuulosti kiinnostavalta. Olen myös samaa mieltä, että kyllä suhteen eteen joutuu työtä tekemään, molemmatkin. Ja vaikka kuinka olisi heti alussa salamana rakastunut, niin arki tulee eteen myöhemmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä rakkauden osoittaminen teoilla, kosketuksin, viettämällä aikaa? Jos sanat ovat vaikeita? Minulle mies tekee ruokaa ja lämmittää saunaa ;)

Hae " 5 love languages "

Kyllä koen, että juuri teoilla saan osoitusta jos en rakkaudesta niin ainakin kiintymyksestä, arvostuksesta ja välittämisestä. Ongelma on vain se, että tunne jotain puuttuvan, kun tiedän, että rakkautta se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä rakkauden osoittaminen teoilla, kosketuksin, viettämällä aikaa? Jos sanat ovat vaikeita? Minulle mies tekee ruokaa ja lämmittää saunaa ;)

Hae " 5 love languages "

Kyllä koen, että juuri teoilla saan osoitusta jos en rakkaudesta niin ainakin kiintymyksestä, arvostuksesta ja välittämisestä. Ongelma on vain se, että tunne jotain puuttuvan, kun tiedän, että rakkautta se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole.

Ap

Ja sinä tiedät tasan tarkkaan, mitä on rakkaus, ja tämä ei ole sitä? Vai pohjautuuko "tietosi" vain siihen, että mies niin sanoo tai ei sano? Jos mies sanoisi että rakastaa, mutta ei arvostaisi eikä välittäisi, niin sinä olisit tyytyväinen että no nyt on oikeaa rakkautta?

Ymmärrän aloittajaa. Muillakin olisi sama kysymys, jos tilanne olisi tuo. Välittääkö mies aloittajasta paljon vai onko muista syistä parisuhteessa. Minkälainen tunne aloittajalle tulee miehen seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä rakkauden osoittaminen teoilla, kosketuksin, viettämällä aikaa? Jos sanat ovat vaikeita? Minulle mies tekee ruokaa ja lämmittää saunaa ;)

Hae " 5 love languages "

Kyllä koen, että juuri teoilla saan osoitusta jos en rakkaudesta niin ainakin kiintymyksestä, arvostuksesta ja välittämisestä. Ongelma on vain se, että tunne jotain puuttuvan, kun tiedän, että rakkautta se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole.

Ap

Ja sinä tiedät tasan tarkkaan, mitä on rakkaus, ja tämä ei ole sitä? Vai pohjautuuko "tietosi" vain siihen, että mies niin sanoo tai ei sano? Jos mies sanoisi että rakastaa, mutta ei arvostaisi eikä välittäisi, niin sinä olisit tyytyväinen että no nyt on oikeaa rakkautta?

En tosiaan tiedä tarkkaan mitä rakkaus ja siksi asiaa paljon pohdin! Tieto pohjautuu tosiaan siihen mitä mies on sanonut. Olen kyllä muuten tyytyväinen suhteeseen mutta se rakkauden puuttuminen pelottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Muillakin olisi sama kysymys, jos tilanne olisi tuo. Välittääkö mies aloittajasta paljon vai onko muista syistä parisuhteessa. Minkälainen tunne aloittajalle tulee miehen seurassa. 

Miehen seurassa tunne on aina tosi hyvä ja koen, että minusta välitetään. Mutta johtuuko se lähinnä siitä, että olen itse rakastunut? Mutta se epävarmuus tuleeko sitä rakastumista aiheuttaa pelkoja itsessäni ja ahdistaakin jopa välillä. Eniten sillon, kun olemme erillään.

Ap