"On parempi kertoa ihastukselle tunteistaan kuin katua koko loppuelämä" - Tää ei toimi näin :D
Siis ainakin jos on yhtä nolo, tunteellinen, socially awkward, ahdistunut kuin mä ja jos ne ihastukset joille oon kertonut on olleet työkavereita, varattuja, super komeita ts. muuten mun tavoittamattomissa. (Kuten suurin osa valitettavasti on)
Niin kadun kyllä näistä jokaikistä vuosienkin jälkeen säännöllisin väliajoin :D
Kun taas ihastukset, joille en koskaan päätynyt kertomaan tunteistani... OON LÄHES TULKOON UNOHTANUT KOKO TYYPIT! Ne vain ajan myötä sitten hiipuivat. Hyvä jos muistan koko tyyppejä enää ja ei mitään katumusta.
Kommentit (51)
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Ja siihen että edes yrittää, sisältyy se mahdollisuus että siitä seuraisikin jotain mukavaa. Itseäni on aina pelottanut eniten se että olisikin ollut molemmin puolista kiinnostusta, mutta kumpikaan ei avannut suutaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Eipä varatulle voi noin sanoa.
Mä taas en oo ikinä katunut tai hävennyt, vaikka olisin saanut pakitkin. Sitä yhtä jolle en koskaan uskaltanut sanoa, kaduin pitkään.
Ap on ilmeisesti nainen. Miehille tuo aloitteiden tekeminen ja pakkien saaminen on ihan arkipäivää.
Esim. silloin kun on kohtalaisen selvää, ettei toista kiinnosta, kertomalla ihastuksesta lähinnä sekoittaa työ- tai harrastuskuviot, kun jälkeenpäin välit saattavat muuttua epäileviksi vuosikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Eipä varatulle voi noin sanoa.
No varattuihin ei hyödytä panostaa muutenkaan, jos ei nyt jo ole tullut jotenkin esiin että saattaa olla kiinnostusta. Eikä välttämättä silloinkaan, koska siitä tulee hirveää draamaa.
Ongelmasi ovat nykyiset ajattelutapasi ja tunteesi, eivät menneet tekosi. Joku toinen muistelisi lämmöllä ja hauskuudella omaa rohkeuttaan ja mokailuaan noissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Esim. silloin kun on kohtalaisen selvää, ettei toista kiinnosta, kertomalla ihastuksesta lähinnä sekoittaa työ- tai harrastuskuviot, kun jälkeenpäin välit saattavat muuttua epäileviksi vuosikausiksi.
No ei tietenkään sellaiselle kannata mennä mitään tunnustamaan joka yrittää nätisti viestittää ettei kiinnosta. Ei nuo tilanteet mitenkään väkisin vääntämällä toimi.
Ajattelette ihan liikaa! Heittäytykää tunteiden vietäviksi.
N45
Mä taas olen ajatellut sen niin, että jos olen ollut jostakusta niin kiinnostunut, että se on ollut ”pakko” tuoda julki, niin olen ollut hyvin vakavissani kiinnostunut siitä ihmisestä. Miettisin takuulla tänäkin päivänä, että oliko se kiinnostunut musta? ja soimaisin itseäni, että miksi en kysynyt. Minäkin olen saanut vain pakkeja tällä tekniikalla, mutta ajattelen sen itse niin, että ne miehet olivatkin sitten mänttejä tavalla, jota en nähnyt, kun eivät halunneetkaan tutustua sen enempää. Mutta en ole kysynyt asiaa sellaisilta, joiden kanssa olo jatkuu vaan jotenkin ne ovat muutenkin olleet sellaisia, joita en muuten enää edes tapaisi.
No lähtökohtaisesti ei kannata kertoa varatuille, tai muutenkaan haihatella niiden perään. Ihmiset on niin vastuuttomia. Miksi turhaa koittaa leikkiä tulella. Jos toisella on avioliitto, pienet lapset kotona ja asuntolaina, niin ei siinä kaivata mitään pikkupirkkoa tarjoilemaan kiellettyä pyllyä miehelle ruuhkavuosien pieneksi piristykseksi.
Rakkaus on ihanaa - myös kaukorakkaus ja fanitus! Ei kannata kaikkea tulkita niin tiukkapipoisesti. Onhan kevät ja rakkauden aika. Ei kaikki ole niin sairaan vakavaa. Rakkaus on tarkoitettu jaettavaksi.
Ei kaiken tarkoitus ole pariutua. Flirtti voi olla kivaa, vaikka se olisi vain yksipuolista. Suomi voisi ottaa mallia esim. Italiasta!
Tai Ranskasta!
Onko pakko sitoutua vain yhteen tyyppiin?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi ovat nykyiset ajattelutapasi ja tunteesi, eivät menneet tekosi. Joku toinen muistelisi lämmöllä ja hauskuudella omaa rohkeuttaan ja mokailuaan noissa tilanteissa.
Tämä! Ihailen rohkeuttasi.
Vierailija kirjoitti:
No lähtökohtaisesti ei kannata kertoa varatuille, tai muutenkaan haihatella niiden perään. Ihmiset on niin vastuuttomia. Miksi turhaa koittaa leikkiä tulella. Jos toisella on avioliitto, pienet lapset kotona ja asuntolaina, niin ei siinä kaivata mitään pikkupirkkoa tarjoilemaan kiellettyä pyllyä miehelle ruuhkavuosien pieneksi piristykseksi.
Ei aina voi tietää onko toinen varattu vai ei, mitäs silloin tehdään? Oletetaan varatuksi?
Itselle ei tullut mieleenkään naisen status, tai ehkä alitajuisesti päättelin, ettei varattu nainen, ainakaan perheellinen viettäisi niin paljon aikaa kirjastossa, ja menin jututtamaan. Varatuksi paljastui, mutta heidän juttunsa ei sitten kestänytkään, ja pääsin sittemmin tutustumaan aivan ihanaan naiseen.
Mitä sitä tarvitsee kertoa. Ettekö luota vaistoon. Kyllä sen tietää sanomattakin.
Tosin tähän voi vaikuttaa että aina kun kerron tunteistani, niin saan aina enemmän pakkeja kuin vastakaikua
Ap