)))SYYSKEIJUT alkuviikkoon(((
Kommentit (50)
Heipä hei! ...pitkästä aikaa!
Olen ollut maailman laiskin kirjoittelemaan kuulumisiani. Välillä olen käynyt lueskelemassa juttujanne, mutta huonoa sekin on ollut.
Viikkoja alkaa olla plakkarissa jo melkoisesti ja tuleva synnytys väistämättä edessä. Kauhiasti ei ole vielä tullut varauduttua tulveen. Viime viikolla väkisin kaivoin jotain vaatetta vauvalle esiin. En ole oikein tajunnut, että tosiaan vauva tullee varmaan tähän vanhaan kotiin syntymään - edessä sittemmin heti kohta muutto uuteen.
Hätä tulevasta syksyn ohjelmistosta alkaa hiipiä mieleen. Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä mitään näkyvää ole saanut aikaiseksi. Tänään keitän mehut - edes.
Vauva kasvaa ja tramppaa. Välillä oli pari hiljasempaa päivää, jolloin vähän kaipailinkin iskuja vyön alle, mutta eilen sain jo taas tuntea vattanahassani olemassaolostaan. Olo on iso ja sopivasti kankea, mutta sellaista lantion löystymistä ja siitä aiheutuvia kipuja ei ole ollut kuin edellisestä. Vielä ollaan suht ketteriä. Välillä oli kyllä vaihe, että olin kankea kuin mikä, mutta siitä ollaan vetreydytty.
Tällä viikolla lääkäri ja ultra, edellisestä neuvolasta jo kolme viikkoa! Toisaalta on ollut niin paljon puuhaa, ettei ole ennättänyt paljon neuvolakäyntejä kaipailemaan - sitäpaitsi aika tuntuu menneen paljon nopeammin.
Hei tytsyt, kohta on kesä ohi!! ...ja syyskuu koittaa ;)
Onnea koitoksiinne, kuka sitä nyt jo heti kohta pääseekään tositoimiin
:D Loofii, knassa laakean olemuksen 35+
Meikäläinen on ollut enemmänkin taustalla, hyvin harvakseltaan mitään ehtinyt kirjoitella.
Nyt kun alkaa tämä arki pikkuhiljaa palailla uomiinsa (lue: isäntä toimitettu kesälomilta takaisin töihin), niin ehkäpä näinä viimeisinä viikkoina on tilaisuus pinoutua vähän ahkerammin. Ja siis kun itse on jo autuaasti mammalomalla...
Äh, inha yö takana. Selälläni en voi nukkua, joten lonkat soivat kun vaihtelen asentoa kyljeltä toiselle. Kaiken kruunaa esikko, joka on nyt parin viime viikon aikana tunkenut joka yö meidän väliin. Potkii, reuhtoo, puhua pälättää ja sitä rataa...
Sitten mä hikoilenkin kuin pieni sika. Siis ihan tolkuttomasti!
Onneksi säätilassa näkyy olevan tervetullut muutos. Täällä Helsingin liepeillä ainakin näyttäisi olevan pilvistä, suorastaan sateen mahdollisuus tuntuisi olevan olemassa. JIPPIIIIIIII!
On odotettukin.
Jaahans, kai sitä on lähdettävä puuron keittoon. Esikko säntäsi heti videon pariin kun heräsi, ja pakko myöntää, ettei mulla ollut mitään sitä vastaan...Liian helposti tulee kyllä ummistettua silmänsä tuolta telkkarin houkutukselta, siis ainakin nyt viimeisillään ja luultavasti varsinkin sitten vauvan synnyttyä. No, hyvin pehmoja myyriä, muumeja ja nallepuhejahan tuo katselisi, mutta määrä vähän huolettaa.
Jep, puurokattila tulelle ja pesukone laulamaan. Siitä se viikko taas alkaa....Vähiin käyvät!
Tsemppiä kaikille huonosti nukkuneille syyskeijuille (tämä keiju ei uskaltanut enää vaa´alle. Ties vaikka särkyisi.)
kuonokas rv 36+6
Enää siis noin 5 ja puol viikkoa vauvan syntymään, jos menee yhtälailla yli kuin sisaruksensakin. Huhhuijaa. Ens tiistaina se rv37 ultra, " selviää" millainen jättiläinen on tulossa. Menisköhän tämä yli 4kg (esikko 3945g ja kuopus 3710g)? Jotenkin miusta tuntuu, et tämä on iso.
KIVUNLIEVITYS: Esikoisen synnytys kesti ekoista supistuksista vajaat 21 tuntia. Ajatus epiduraalista oli puistattanut jo kauan ennen synnytystä, joten sitä en toivonut. Alussa hönkäsin kerran ilokaasua, mutta hyi sentäs, minkä olon siitä sain! Kohdunkaulanpuudute auttoi vain toiselle puolelle. Epiduraalin sain sitten, kun olin jo niin väsynyt, etten jaksanut vastustaa. Sen avulla sain nukuttua ja huilattua. No, kun ponnistamisen vaihe vihdoin tuli, en tuntenut mitään! Sitten selvisikin, että anestesialääkäri oli laittanut myös spinaalia sekaan, tunto oli tosi huono alapäässä :( Yli tunnin sit ponnistelin ilman kunnon tunnetta, mutta sieltä se poika syntyi.
Kuopuksen synnytys käynnistettiin tipalla ja kohdunkaulanpuudute toimi mainiosti. Mutta ne käynnistyssupparit, huh! Ponnistaminen oli ihanaa, kun oikeasti tunsi, mistä se vauva on tulossa ja millä vauhdilla ja paineella. Jos nyt joku lääke seuraavan synnytykseen pitäs nyt päättää, niin ehdottomasti kohdukaulapuudute.
OMA OLO: Käsien puutumiset sen kuin jatkuu ja näkisitte miun sormet, miten turvoksissa ne on :( Suonta vetää yöllä, vaikka magnesiumia syön, otan aina ennen nukkumaan menoa, niin aamuyöllä alkaa krampit. Toissayönä heräsin siihen, kun meinasin oksentaa, tuli oikein pahaa litkua suuhun. Yäk! Kävelin juomaan maitoa ja loppuyön nukuin puoli-istuallaan.
Onko täällä muita, joiden IHO-ONGELMAT on vaan pahentuneet raskauden aikana? Mie oon ihan epätoivoinen. Ennen mulla oli tyypillinen sekaiho, ei finnejä, mutta muuten rasvainen paitsi poskista. Nyt on sitten koko naama täynnä kaikenmaailman näppylää, finnejäkin ja rasva oikein tihkuu :( Ällöä. Kosmetologin luona käynnistä ei taida olla hyötyä kuin vasta jonkin ajan päästä synnytyksestä.. Vai onko jollain hyviä vinkkejä ko. asiasta? Kannattaisko käydä lähiaikoina ja jatkaa tietty sit säännöllisesti?
Mukavaa maanantaita! -piias- rv 36 :)
Ja uudet Keijut, tervetuloa!!!
Vastataas nyt noihin, mitä muistan.
KIVUNLIEVITYS: Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja tälläkin kertaa sen luultavasti otan, oli siitä sen verran apua. Ilokaasua en voinu viimeksi edes kuvitella, oli muutenkin jossain vaiheessa sen verran oksettava olo.
SYNNYTYKSESTÄ PALAUTUMINEN: Sairaalasta kotiuduin samoissa äippähousuissa kuin millä sinne meninkin, pienensin vain vähän vyötäröä. Eipähän ainakaan kiristäneet :) Vatsa oli ihan kuin pullataikina, mutta sekin katosi suhteellisen nopeasti, kiitos jokapäiväisten vaunulenkkien koiran kanssa. Tällä kertaa liikuntaa on tuplasti enemmän tiedossa, kun tuo 2-vuotias muistaa kuitenkin pitää äidin liikkeessä :)
Tajusin tässä viikonloppuna, että kohtahan sitä voi alkaa taas katselemaan vaatteita " normaaliosastolta" . Taidankin tällä hetkellä olla meiän perheessä ainoa, joka tarvii uutta vaatetta. Täytyykin suunnistaa kauppaan, kunhan vaavi on maailmassa.
Jaahas, nyt me oikeesti aletaan tekemään lähtöä puistoon esikon kanssa.
onpas kotona ihana rauha kun mies lähti töihin, esikko eskariin ja kuopus hoitoon. Aah.
Eskaritouhuissa kävi niin että äidille tuli itku, mut onneksi vasta parkkipaikalla niin ei mennyt katu-uskottavuus! Lapsi oli ilomielinen ja urhea. No, oma parkumiseni johtui varmasti vaan siitä että osaa lapsista alkoi itkettää ja raskaus herkisti mieleni :-)
Erehdyin jo luulemaan, että tänään tulee sadepäivä, katinkontit, aurinko sieltä kaivaa taas itseään esiin. Ehdin onneksi heti 08 jälkeen käväistä aamukävelyllä viileässä koiran kanssa. Viime kerrasta onkin aikaa. Sitten oli kiva terassilla kaikessa hiljaisuudessa nauttia lepoasennossa iso lasi Kevyt Oloa jäillä. En osannut mennä nukkumaan ennen puolta yötä, joten aamuherätys 07 tuntui vähän liian aikaiselta, taidanpa seuraavaksi oikaista itseni pitkälleen, niin ehtii lepäillä ennen kuin on eskarilaisen hakuaika.
Viimeiset yöt ovat menneet paremmin, on saanut nukuttuakin. Paitsi että olen alkanut KUORSATA! En ole koskaan kuorsannut, mutta toissayönä heräsin siihen itsekin. Miesparka, jos en vaikeroi yötäni supisten kanssa niin sitten kuorsaan tai ravaan vessassa, hän ei saa nukuttua. VArmaan siirtyy taas kohta lastenhuoneen lattialle nukkumaan.
Hirveä savun haju ulkona täällä Jyväskylässä, Laukaassakin haisee, liekö Venäjän palosta vai onkohan Keski-Suomessa jokin laajempi palo jossain... Viimeksi haistoin Venäjän maastopalot 6v sitten esikkoa odottaessa, kukaan muu ei kyllä silloin haistanut mitään.
Meillä on tällä viikolla keskiviikkona 9 v hääpäivä! Ajatella, että ollaan oltu miehen kanssa yksissä 15 vuotta, kylläpä tuntuu vanhalta! Minullahan tuo tarkoittaa puolta ikääni, sillä 30 menee rikki marraskuussa. Mies on minua 7 v vanhempi, vaikkei kyllä millään uskoisi ainakaan käytöksen ja juttujen perusteella aina välillä.
Huominen Synnytyspelkokeskustelu jo kaivaa mieltä, saa nähdä tuleeko siitä hyvä vai ei.
Näihin mietteisiin,
Ruusunen ja Pikku Ruu 35+3
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Kätilö oli ihan puosta, heti alkajaisiksi ku otettiin verenpainetta, se huusi mulle että OO NY HETKEN HILJAA!! Olin juuri siinä kertomas toiselle kätilölle kuinka vaikeeta oli löytää parkkipaikka..Itku tulee jos tuo kätilö on mua vastas ku synnyttään meen. Seuraavaksi pääsin käyrille, siitä ei jostain syystä tullu yhtää mitää ku mua sattu koko ajan alavattalle, pyörin siinä hermostuneena ja meinasin jo vetää piuhat irti mutta sitte se persereikä tuli ja kehu että se ottaa mut osastolle jos en rauhotu!! Ei vissiin ollu kauheeta tungosta!=) Yritin sille selittää että mahaan sattuu mutta heittäkääpä villi veikkaus kuinka paljo sitä kiinnosti.
Sitte oliki lääkärin vuoro koittaa ja kattella mun paikat, kiinni kuulemma oli. Mitää muuta mulle ei selvinny siitä tapaamisesta, se touhas mun värkis ja mä yritin keskittyä seinän väriin. Sit se yhtäkkiä huusi, JAA, kerroinko mä jo että vauva painaa 2500-2700 g?!! Kovaa se kokeili mun luita ja ties mitä mutta mulle se ei kertonu mitää. Sen mielestä mun arvot oli sitte niin huonot että piti alottaa insuliini, arvot kyllä ollu koko ajan ihan samaa luokkaa ja kaikki vuoron perään kehunu niitä mutta en mä sitte viittiny kauheen kiivaasti laittaa vastaan. Ja parasta tos reissus oli se että mä pääsen sinne jo kahden viikon päästä uudestaan!! Saa kuulemma varata semmoset 4 tuntia, nyt siis olin vaan vähä yli 3 tuntia. Onneks ne diabetes hoitajat oli ihan mahtavia, toinenki huusi mulle heti että IHANAAA LAUKKU!! =)
Tais tulla aika sepustus ja puolet keijuista nukkuu jo mutta pakko nää patoutumat johki on purkaa että voi mennä seuraavallaki kerralla, siks kai mä tälle palstalle tulin mukaan.
Omas navas ei mitää uutta, vauva siis aika pönikkä jo. 3 viikos yhtäkkiä tullu puoli kiloo lisää ja mulle ittelle 200 g.
Miisa84 & Pirkko, rv 34+4
Näköjään minua alkaa vaivata öiset suonenvedot magnesiumista huolimatta :( Onneksi on jo niin viileä, että voin vaihtaa paitulin pyjamaan ja sukat jalkaan, jos se vaikka helpottaisi kipuja. Viime yönä valvoin muutenkin, tuntui etten saa kunnolla henkeä kun kohtu painaa ylöspäin ja sitten supisteli sellaisia napakoita supistuksia, jotka tuntuivat niin että asentoa oli pakko vaihtaa. Ei vielä kunnolla kipeitä, mutta jo selkeästi erilaisia kuin ns kivuttomat. En kyllä usko, että nuo mitään ihmeitä aikaan saavat, vauva syntyy sitten syys-lokakuun vaihteessa :)
Aikamonella muullakin SUPISTAA, kohta alkaa syyskeijujen pikkukeijut syntyä, ihanaa! Siis tietenkin vain kun viikot synnytyksen sallivat, mutta aikamonella taitaa jo rv 37 lähestyä. Toivotaan, että muilla vielä rauhoittuu ja vauvat saa kasvaa jonkin aikaa mahan sisäpuolella.
Pääkaupunkiseudun keijujen TAPAAMINEN oli eilen ja mukavaa oli! Sovittiin jo alustavasti uusia treffejä elo-syyskuun vaihteeseen sanomatalon kahvilaan, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee silloin mukaan. Päivää ja aikaa emme vielä sopineet.
Huomenna alkaa esikoisella koulu ja keskimmäisen kanssa mennään käymään päiväkodilla sopimassa hoidosta. Sitten on minulla aikaa järjestellä kotia vauvaa varten kaikessa rauhassa, pikku hiljaa voisi alkaa vaatteitakin pesemään.
RUUSUNEN minä varmaan kanssa pillitän huomenna koulun pihalla... herkistyy sitä vähemmästäkin :)
PIIAS minulla ihan sama homma ihon kunnon kanssa. Aijemmissa raskauksissa iho on voinnut tosi upeasti, samoin hiukset. Nyt on molemmat surkeassa jamassa, hiuksista lähti pituutta yli puolet jo keväällä kampaajalla kun latvat meni niin kamalan näköiseksi ja kasvoihin pukkaa näppyä jatkuvasti! Yleensä minulla on hiukset raskausaikana venähtäneet 20cm pituutta ja olleet tosi kiiltävät&paksut. Jospa tämä tästä sitten synnytyksen jälkeen...
Mayella ja Onni 33+5
Nyt on esikoinen saateltu eskari tielle ja ruususelle terkkuja et minäkin pirautin kyyneleitä kun olin saattamassa esikoista.Mulla tuli siinä vaiheessa kyyneleet kun peärkanaa maantien laitaa astelimme,eskarilainen reippaasti edellä...
Viis-ja kolme vuotiailla alko tänään myös seurakunnan kerho,mut tämä kolmevuotias oksensi lähtiessä kodinhoitohuoneen lattialle...onneksi miehellä vp,sai jäädä siivoon oksennusta kun lähin eskarilaista saatteleen.Toivottavasti ei tuu mahatauti,sitä tässä tilassa vähinten odottaa,et ite oksentas ja yrittäs vielä siivota toisten yrjöjä...Niin,viis vuotias vaan meni sit sinne kerhoon.
Tää on kauheaa tää mun hikoilu,koko ajan naama märkänä ja niska limassa.Vauva tuntuu painavan aika alas jo.Aamulla kun sillä olio hikka ja istuin nojatuolis niin aina kun hikotutti mulla tuntu housuissa asti nykäys kun vauvan pää liikahti hikan voimasta.Sitten kun kävelin kaupassa äsken niin yhtäkkiä vetäs suonella reiden sisäpuolelta niin että" jalka lähti alta" Ärsyttävä juiminen!
Joo,mut yhdeltä se eskaripäivä päättyy joten pitää alkaa suunnitteleen vastaan lähtöä.Mukavaa viikon alkua! :)
syksynmarjatar rv 34+5
ps:tänään on neuvolaki,mulla ja eskarilaisellakin...
huh,kylläpäs hiostaa ja toi savun haju häiritsee ihan sikana.panadolia saa nappailla heti aamusta alkaen.tosi kipeitä supistuksia oli koko viikonlopun,jos vauva syntyis hieman ennen laskettua aikaa niin ei yhtään haittais.kylkiluista ei taida enää olla tietoakaan,eilen illalla tuntu ihan siltä että vauva potkii ne irti paikaltaan.närästys vie pian hengen,tunne on ihan hirveä kun se alkaa.
huomista lääkäri aikaa odotan innolla,saas nähdä onko kohdunsuulla tapahtunut mitään....
lääkäri arvioi vähän painoa ja ultraan olis meno,ihanaa.täytyy vähän udella että näkiskö se lekuri että kumpi sieltä tulee.kun meidän perheessä tyttöjä ja poika on.
tänään pesin vauvan peiton,saa laitettua sen jo sänkyyn,kaikki muu onkin jo valmiina.
mua on ruvennu vaivaamaan kauhea kutina jalkapohjissa ja vieläkin on toi toinen isovarvas ihan tunnoton,no tarvii kysyä huomenna lääkäriltä niistä asioista.
kolmevuotiaalla tytöllä on ihan hirveä uhmis,ei välillä meinaa jaksaa sitä.toivon mukaan menee pian ohi.
mutta nyt syömään!
Eli enpä ole täällä kirjoitellut sitten alkuaikojen, mutta nyt on pakko hieman keventää mieltä eikä vain lukea muiden juttuja.
Mulla raskausaika on sujunut tosi hyvin tähän saakka, ei mitään vaivoja ole ollut. Viime viikolla neuvolassa pissanäyte ei kuitenkaan enää ollut puhdas ja ravasin sen takia kolmesti labrassa antamassa milloin mitäkin näytettä. Perjantaina sain tuloksen, emätintulehdus. No, olin ihan tyytyväinen, että sain jonkun vastauksen siihen, että pari edellistä viikkoa on ollut supistuksia, välillä kipeitäkin ja seksistä ei puhettakaan. Aloitin siis perjantaina kuurin ja jo lauantaina alkoi alavatsassa tuntumaan kivut ja supistuksia tuli enemmän. Äsken terkkari soitti ja kyseli vointia ja kuultuaan mun viikonlopusta totesi ettei kuulosta kauhean hyvältä ja nyt olen tunnin päästä menossa lääkäriin tarkistamaan asian. Hieman kyllä pelottaa jos ei kaikki olekaan ihan kunnossa. Siitä olen kuitenkin huojentunut, että vauva on vieläkin kova liikkumaan...=) Tulipas vuodatettua...
Toivottavasti muilla keijuilla on asiat hyvin huonosti nukutuista öistä huolimatta=)
Nyt täytyy mennä herättämään esikoinen päikkäreiltä, hakea mies töistä ja lähteä sinne lääkäriin. Pitäkäähän peukkuja että kaikki on hyvin!
Myy 35+0
En ole päässyt viikkoon lukemaan kuulumisisa, joten en tiedä mistä olette turisseet =)
( . ) :viime perjantaina oli tosi kurja olo ja keskiviikko yöllä oli ollut kipeitä supparieta ja kävin näytillä äitipolilla ja sinne jäin. sain estopiikkiä ja tippaa ja liikkumiskiellon, makasin vaan ja pissalla sain käydä. Lapset ihmeissään ja kaikki isännän vastuulla. Onneksi sitten ma ja ti oli aika rauhallista niin tiistai aamuna lääkäri antoi luvan lähteä kotiin. Sairaalassa su yöllä heräsin kipeisiin supistuksiin ja niitä hillittiin se maanantai. Kotona sitten keskiviikko ja torstai meni supistellessa, mutta nyt alkaa elämä taas hymyillä. Olen jo liikuskellut täällä ja viikannut tänään jopa pyykkiä. Onneksi saatiin lapsille väliaikaiset hoitopaikat syyskuun loppuun asti tutusta päiväkodista, omista ryhmistään niin sekin asia on nyt kunnossa. Lääkäri päätyi vielä antamaan minulle kaksi kortisonipiikkiäkin, jotka vahvistavat vauvan keuhkoja tai siis kypsyttävät. Kaksi viikkoa vielä hissuttelen, niin sitten on lupa synnyttää omassa sairaalassa! Tällä hetkellä olen ihan varma että kun tämä joskus sitten päättää oikeasti syntyä on viikkoja varmasti yli 38!!! Kun nyt noin uhkailee niin ei taatusti tajua sitten kuitenkaan syntyä kun vasta yliaikaisena =) Tällä hetkellä tosiaan supistukisa tulee ihan hravakseltaan. Kaikki ne ottavat aavistuksen tuonne selän puolelle, mutta ei mitään sellaista enää kun viime viikolla, eli se lepo vaan auttaa kummasti.
eli nyt sitten yritän miehen avustuksella kaivella esille rintakumia, harsoja ynm ja eilen pedattiin sänky vauvalle valmiiksi.
Meilläkin esikoinen aloitti eskarin tänään, mutta se meni ihan huomaamatta kun paikka on tuttu ja ope tuttu ja kaverit vanhat tutut. Keskimmäisellä olisi myös alkanut kerho, mutta nyt joutuu aloittamaan sen aavistuksen myöhässä kun on tämä hoitojärjestely päällä. kovasti sitä jo odotti, eväiden takia, mutta ainakin nyt kelpaa tämä että on päiväkodissa. Vähän vaan on kurja kun muut kerholaiset alottaa nyt ja omani sitten menee myöhässä perässä. Mietinkin että mitenhän oisi, jos tyttö menisi torstaina sinne ja sieltä vasta sitten päiväkotiin. Taitaa kyllä mennä hankalaksi. MEidän poika on reagoinut kovasti tähän päiväkodissa olemiseen ja vaikka tykkää hoitajista ja kavereista niin haluaisi olla kotona. Me ollaankin tehty niin että aamulla minä en ilmesty makkarista esille lainkaan, vaan isä pukee ja vie lapset aamupalalle hoitoon. Jos äiti siihen vielä ilmestyy hyppimään niin poikaa ei saa lähtemään millään =( no kohta saa sitten jäädä kotiin.
mutta en enempiä tässä taas jaksa istuksia vaan lähden lepuuttelemaan. liitokset on tulleet tosi kipeiksi ja istuminen turvottaa heti, johtuen varmaan siitä kun ei ole päässyt liikkumaan.
tuisku 34+1
Taas on uusi viikko alkanut, nämähän alkaa käydä vähiin täällä odotus-puolella ennen kuin loppuvat. Hui, minua on ainakin aika lailla alkanut jänskättää se synnytys. Tunteet on herkässä, itkeä tirauttelen mistä milloinkin...
Mayella: kiva kuulla että tapaamisessa oli kivaa, yritän tosissaan tulla mukaan ensi kerralla, jos vain olen yhtenä palana ja kaikin puolin tolpillani!
Polvivammasta yritetään toipua. Toissayö ei ollut häävi, sain nukuttua ehkä klo 5:n jälkeen, ja aina kun jalkani vähäkin liikahti, heräsin kipuun. Viime yönä olinkin sitten jo niin univelkainen, että olen nukkunut puoli 1:stä puoli 8:aan täyttä häkää! Ihanaa! " Kauhukseni" olen muuten huomannut, että nukun edelleen selälläni, eli monta kertaa kun herään, herään selältäni. Ehkä kehoni tietää, ettei se asento ole minulle sitten niin vaarallinen.
Tänään avasin tuon polven laastarin, 5 tikkiä siinä oli. Joistain kohdista näytti suht. siistiltä se haava, joissain kohdissa oli oikein möykkyjä, eli eipä tule kaunis arpi. Nyt toivon kovasti, että se ehtii parantua ennen synnytykseen lähtöä, että saisin edes hieman taitettua polvea, muuten voi olla hankalaa keskittyä asiaan.
Untamolla on ollut kovasti meno päällä, eli vointi siellä kaikin puolin hyvä. Mua ei niinkään potkita kylkiluihin, vaan se " pönkää" takapuoltaan mun luihin, ikään kuin se yrittäisi venytellä! Toki kantapäätkin niihin välillä osuvat, mutta potkut ovat pääosin muuttuneet semmoiseksi möngerrykseksi.
Onko kukaan muu miettinyt mahdollisia toiveita synnärille? Mua kiinnostais kovasti vesiallas avautumisvaiheessa. Kättärin tavallisella osastolla on 1 semmoinen huone, jossa on allas. Mutta kun ei osaa sanoa, onko siitä sitten hyötyä. Ja se jakkara ponnistusvaiheessa kiinnostais myös, sellainenkin oli Kättärillä näytillä. Vaan mitenköhän hankala se asento kätilölle on? Jos esim. pitää epparia tehdä, niin eihän se sinne paljon kyllä näe, mihin ne sakset tuikkaa...
No joo, tällaisia pohdintoja tänään, hyviä vointeja kaikille keijuille!
Terkuin
Rizzu & Untamo rv 36+2
Siis epäreilua, kun tuntuu, et kaikilla on jo kerhot alkaneet. Täällä " Itä-Suomen lapsirikkaimmassa" kunnassa kaikki alkaa aina vaan myöhemmin. Eli srk-kerho meidän 4v pojalla alkaa vasta 4.9. No, ens maanantaina on tutustuminen, menee siis ekaa kertaa, mut silti. Samoin srk-perhekerho alkaa vasta 5.9. Toivottavasti MLL-perhekahvila älyäis avautua jo vaikka ensi viikolla, pientä toivetta elätän jo tästä perjantaista.. Mukavaa ois jo saada jotain rytmiä ja menopaikkoja meillekin. On muuten se hyvä puoli täällä 6km päässä kaikesta asuessa, että hyvällä oma tunnolla saa mennä joka paikkaan autolla. Vaikka se sitten vähentää niitä vaunulenkkejä :(
Pojan synnytyksen aikana kerkesin lillua ammeessa useampaan otteeseen ja se teki hyvää. Siellä kun venytteli ja keinutteli itseään, meni aika nopeasti. Tytön aikaan kävin ammeessa muutamaa päivää ennen kuin olin synnyttämässä: mulla oli kovia selkäkipuja, joiden takia olin yön yli sairaalassa, mutta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään. Sain petidiiniä kipuun. Mutta sitten synnytyksen aikaan en päässyt ammeeseen, koska mulla oli tippaletku kädessä.
Noista Venäjän savunhajuista, täälläkin haisee. Viime viikolla useampana päivänä. Ei mikään niin kiva haju :(
-piias- rv 36 edelleen
Moi vaan kaikille,
Pitääpä kirjoitella välillä kuulumisia tänne syyskuisten porukkaan. Mulla on nyt aikaa, tänään on äippäloman eka päivä. Kyllä tätä on odotettukin, aika väsyneenä kävin viimeiset pari viikkoa töissä, mutta jaksoin kuitenkin. Kolme viikkoa sitten olin viikon töistä pois, pidin pari sairasloma- ja kolme kesälomapäivää. Teki hyvää levätä viikko, jaksoi sitten loput pari viikkoa tehdä töitä.
Kävin tänään neuvolassa ja sain jo ensi viikolle (rv37) äippäpolille lähetteen synnytystapa-arvioon ja sikiön kasvukontrolliin. En tiedä pitääkö huolestua, mutta kasvusta huolimatta näyttää sf-mitan kaari hiukan loivenevan. Koko ajan sf mitta on seuraillut keskiviivaa, nyt näyttäis menevän sen alle. Terveydenhoitaja sanoi että tarkistetaan vauvan kasvu, jos meneekin vain omalla käyrällään. TOivottavasti. Kai noissa kasvukäyrissä on yksilöllisiä eroja.
Millä viikoilla synnytystapa-arvio yleensä tehdäänkään? En muista puhuttiinko mulle joskus viikosta 38, mietin että aikaistuikohan se nyt tuon sf mitan takia.
Muuten täällä voidaan suht. hyvin, jossei sormien nivelsärkyä ja käsien armotonta puutumista oteta huomioon. Käsiä siis pistelee ihan jatkuvasti ja sormien nivelet on aamuisin niin jäykkiä ettei käsiä nyrkkiin saa. Mutta nuo vaivat ei oo mitenkään kamalia, oon tosi onnellinen ettei oo ollu selkä kipeä, ja eikä vessassakaan tarvi hypätä öisin kertaakaan. Olo ei toistaiseksi ole kovinkaan tukala, vaikka välillä vaavi kyllä pönkää pepullaan rintalastaa ja kylkiluita lyttyyn.
Fridalina 35+1
PiiaS:
Mulla on myös sekaiho pahentunu oikein finni-ihoksi, pahimmillaan se oli keväällä. Nyt kesäaikana on " kukkiminen" rauhoittunut, oon joka viikko saunassa tehnyt kuorinnan ja naamion. Haaveilin kosmetologikäynnistä, mutta niin se on vain jääny ja nyt on kasvot vähän paremman näköiset, joten en taida mennäkään.
Ristiriitaista on se, että hiukset taas voi tosi hyvin. Hiukset tuntuu paksuilta ja näyttää kiiltäviltä, eikä niitä lähde juuri ollenkaan : ) Täytyy nauttia tästä nyt vielä kun voi. Eiköhän tukkaa lähde sitten vauva-aikana oikein urakalla....
Rizzu:
Mä oon miettiny että tekisin listan toiveista. Vesiallas kiinnostaa ehdottomasti. Kotona rentoudun ammeessa, se on tosi tehokas keino päästä " omaan maailmaan" , kerran jopa torkahdin ammeeseen. Ponnistusvaiheessa kiinnostaa jakkara tai puoli-istuva asento.
Odotan nyt kuitenkin että päästään torstaina tutustumiskäynnille khks:ään, teen sitten listan sen jälkeen jos sattuu mieli muuttumaan.
Tänne ei mitään uutta.. yöt nukutaan vähän niin ja näin, kun aina vaan on niin hiki.. Äsken ei meinannu päikkäreistäkään tulla mitään. Rasittavaa kun ei voi missään asennossa olla kovin pitkään.
Ei löydy puhtia minkään homman alotukseen.
No sain ainakin leivottua pullaa eilen tytön synttäreitä varten. Kuudelta illalla keksin että nyt leivotaan :D.
Niin toivoisin että vauva ymmärtäis tulla itse ajallaan, mieluummin vaikka vähän ennen. Jotenkin ei kyllä enää jaksais odottaa yhtään.
Ei tuu nyt tästä kirjottamisestakaan yhtään mitään..
-kirsikka rv 34+4-
TUISKU0202: Minäkin makoilin viikonlopun estolääkityksessä. Kovia olivat supistukset ja vertaisin niitä jo ihan synnytystuskiin edellisten synnytysten kokemuksella. Sen verran tuimia olivat, että kohdunsuu alkanut avautua ja kanavaa sentti jäljellä. Samaten vauvan pää pullottaa lääkärin sanojen mukaan kohdunsuulla...Ihmekös tuo paineentunne,mikä välillä kiusaa.
Missä sairaalassa olit? Minä olin Päijät-Hämeen keskussairaalassa.
Oli aika hurjaa kuulla kun viereisissä saleissa synnytettiin! Ja viimein kuului vauvan itkua =D Voi että! Eipä mene meilläkään syyskeijut kauaa siihen! =)
Sen verran säikähdin sairaalareissua, että olen laittanut vauhdilla vauvan tarvikkeita kasaan ja ostanut lisää vaatteitakin. Vielä pitäisi raivat tilaa pinnasängylle ja pestä siihen lakanat.
OMAA NAPAA: Viime yön heräilin vähän väliä kipeisiin supistuksiin, jotka tuntuivat alakerrassa asti. Aamulla tilanne oli taas rauhoittunut. Nyt päivällä innostuin leipomaan pullaa ja pipareita. Välillä supistelee, muttei häiritsevästi. Kuitenkin otan vielä rauhallisesti, jos pääsis tuonne rv.36 asti =D
Kaikille mukavaa päivänjatkoa ja ilmakin ihanasti viileämpi!
*tiitiäinen rv.34+6* Huh huomenna vaihtuu viikko!
On sellainen olo, että on pallo tuolla jalkojen välissä. Vessassa saa rampata ihan jatkuvasti ja mitään ei tule. Koko viikonlopun oli sellainen olo että ehkä ensi yönä tapahtuu jotain, joopa joo!
Tyttö ja mies molemmat ovat kovassa kuumeessa ja mä yritän olla täällä reippaana. Onneksi mun äiti oli viime yön ja tämän päivän ollut meillä niin ei ole koko ajan mun tarvinnu passailla molempia yhtä aikaa. Toisaalta onneksi ettei nyt ole vielä synnytys lähteny käyntiin, kun ei tuosta mies parasta olis ollut mitään apua synnytyksessä. Jaahas tässä mun valitus putki...Mistäs täällä nyt oli taas ollu puhetta!?
SYNNYTYKSEN JÄLKIMAINIGEISTA: Esikoisen synnytyksen jälkeen olin korkeassa kuumeessa ja niin kipeä alapäästä, etten jaksanut kävellä vaan sain pyörätuoli kyydin osastolle! Istumaan en tosiaankaan pystyny pitkään aikaan. Ainoa hyvä asia olis se, että vatsa mulla hävisi aika pian (muutamassa pvä:ssä)! Muuten olo oli ihan kohtalainen...
KIVUNLIEVITYKSESTÄ : Kun pääsin synnytys saliin sain ensiksi ilokaasua joilla pärjäsin jonkin aikaa ja sitten oli aika ottaa astetta vahvempaa eli epiduraalia. Se oli niin hyvä, että sain nukuttua hiukan ja kerättyä voimia. Sitten olikohan kohdun suu auki n.7 vai 8 senttiä sain toisen annoksen epiduraalia ja se vaikutti niin hyvin, että pystyin kyllä ponnistamaan, mutta minkäänlaista kipua ei tuntunut. Haluan tässäkin synnytyksessä kyllä tuon epiduraalin jos se vaan on mahdollista. Hauska juttu sattui kun anestesialääkäri tuli antamaan mulle sitä epiduraalia. Mulla oli aivan kamalat supistukset just silloin ja katsoin sitä lääkäriä kun hän tuli kättelemään, hän olikin vanha baarituttavuus, voi että mua alkoi nolottaa, oltiin viimeksi nähty hiukan eri merkeissä. No ei siinä onneksi mitään hän laittoi epiduraalin ja toivotti sitten hyvää synnytystä ja lähti huoneesta.
Menen tästä kahville nyt joten hauskaa päivän jatkoa kaikille!
Mamma 36+3
Mitä mitä, olinko mä oikeesti pinon aloittaja vai enkö vaan nähny, että olis jo aloitettu? Joku muu linkittäköön viikonlopun pinon tähän, kun multa se ei suju.
Täällä olikin aikainen aamu. Esikoinen nukahti eilen päiväunille puol viiden aikaan illalla ja neiti sitten nukkua porskutti puoli kuuteen aamulla! Yritin kyllä herätellä illalla useampaan otteeseen, mut ei neiti suostunu nousemaan ylös, niin annoin sitten nukkua. Aamulla neiti sitten hiippaili unikavereidensa kanssa mun viereen hyväntuulisena ja ilmeisen pirteänä.
On se hyvä, että edes esikoinen oli meiän perheessä hyväntuulisena. Isäntä oli taas kiukkuinen kuin mikä heti aamusta. Erehdyin pyytämään, että päästää koiran ulos aamupissalle, kun tämä selvästi pyysi ulos. Vastaukseksi sain, että miks hän, kun meillä on tytön kanssa koko päivä aikaa. Pyysin siis vaan päästämään ovesta ulos, kun me kuitenkin lähdetään lenkille myöhemmin, mutta koiruudella oli hätä heti. Muutenkaan herra ei oo tehny kotona viime päivinä mitään muuta kun leikkiny tietokoneella sen vähän, mitä raksalta tullessa on kotona ollut. No, tänään piilotan tän koneen, kun siivoan olohuoneen. Rasittaa, kun kaikki piuhat ja systeemit on keskellä olohuoneen pöytää jatkuvasti pitkin poikin. No niin, tulipahan avauduttua.
Oma olo on ihan hyvä. Yöt saa suht hyvin nukuttua, enää ei oo tarvinnu juuri yöllä herätä vessaan. Tai ainakaan en aamulla muista käyneeni. Istuminen on oikeastan ainoa, jota ei kauheesti voi harrastaa, Jalmari kun sinä vaiheessa päättää aina jumpata ja tunkea jalkojaan kylkiluihin. Kaveri ei oo tainnu vielä keksiä, mistä kautta ulos on helpompi tulla.
Jaahas, kai se on pakko alkaa siivoamaan. Täällä vallitsee taas täysi kaos. En tajua, kuka täällä jatkuvasti sekottaa ja sotkee näin paljon. No, selväähän se on, ettei kämppä pysy kunnossa, jos täällä asuu neljä sotkijaa, joista yks raskaana oleva vaan siivoaa, muut jättää jälkensä korjaamatta. Joskus olis ihan kiva tehdä muutakin kun vaan siivota muiden jälkiä...
Jeikka ja Jalmari 36 tasan (mihin nää viikot oikein on menny?)