Lue keskustelun säännöt.
Luetko romanttisia viihdekirjoja?
06.04.2021 |
Tyyliin Bridgerton, Binchy, Enni Mustonen? Tai vielä keveämpiä, Harlekiineja tai muuta kioskikirjallisuutta?
Kommentit (20)
Joo, joskus on ihanaa pakoa arjesta lukea kirja, joka varmasti loppuu onnellisesti ja ennustettavasti. Vaikka nuo Bridgertonin. Kevyttä, hömppää, helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen joskus, pari kirjaa käy stressin purkuun hyvin. Yleensä ei pysty lukemaan monta peräkkäin kun alkaa käydä hermoille.
En tosin välttämättä näe kovin suurta eroa esim bridgertonin ja kioskikirjallisuuden välillä. Ja kioskikirjallisuuttw on myös ennimustostyyliin.
Olen lukenut sitä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjaa viime aikoina.
Enni Mustosta luen. Bridgeton taas oli mielestäni todella tylsää. Harlekiineja en ole lukenut 30 vuoteen teinivuosieni jälkeen. Bincya luin yhden.
Mutta mitä se minusta kertoo, että luen noita ? Luen todella paljon kaikenlaista muutakin.
Luin joskus nuorempana. Nykyisin en enää lue, sillä en enää pääse sellaiseen vaaleanpunaiseen romanttiseen mielentilaan. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen esim. Spotifyista. Yritän haastaan itseäni, ja luen ruotsiksi, joka on heikompi kieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en, mä kirjotan sanotan ja kuvitan niitä
En lue muuta kuin romanttisia Harlekiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty. Olen yrittänyt aloittaa lukemaan tai kuuntelemaan useita kertoja jotain hömppää, mutta se alkaa oksettamaan jo parin sivun jälkeen.
Luin ihan ahmimalla harlekiineja ja kaikkea mitä kirjastosta silloin joskus 35-30 vuotta sitten, myös siskon SinäMinät ja sen jälkeen Reginat, mutta enää en pysty.
N46
Heteromies75 kirjoitti:
en, mä kirjotan sanotan ja kuvitan niitä
Sinulta mahtaakin tulla todella mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia tekstejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Mustosen kirjat eivät sovellut suurimmaksi osaksi tuohon.
On niissäkin hömppää mutta hömpät eivät yleensä nojaa historiaan, kuten Mustosen kirjat nojaavat.
Eihän Binchy kuulu Ap:n mainitsemaan kategoriaan. Ihania kyllä ovat, harmi kun jo kuoli. Olisin kyllä lukenut lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, tylsiä ja mitäänsanomattomia.
Kyllä joskus, jos kaipaan jotain nollaavaa. Tarkoitan sellaista olotilaa, kun vahvan lukukokemuksen jälkeen on vaikea tarttua uuteen kirjaan, niin tilanne pitää nollata jollain helpolla ja kaavamaisella, mitä romanssit ovat siinä mielessä, että lopussa käy hyvin. Kerran pari vuodessa keskimäärin luen kotain sellaista.
Tosin historialliset romanttiset kirjat eivät ole minusta pelkästään sitä kaavamaisuutta. Tai siis ovat toki, mutta hyvin taustoitettu historiallinen romanssi on kiinnostavaa ajankuvausta (esim. Kaari Utrio, Pirjo Tuominen). Harlekiineja olen lukenut jokusen teini-iässä, kun kesäpaikassa niitä oli tarjolla ja olen aina lukenut kaikenlaista, mitä olen sattunut löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Harlekiineja olen lukenut jokusen teini-iässä, kun kesäpaikassa niitä oli tarjolla ja olen aina lukenut kaikenlaista, mitä olen sattunut löytämään.
Ja tällä en halunnut antaa vaikutelmaa, että pidän Harlekiinien lukemista jotenkin vähempiarvoisena. Kaikki lukeminen on hyvä asia. Kaikilla on omat syynsä lukea niitä kirjallisuuden lajeja kuin lukevat. Kaikki voivat onneksi valita itse, mihin maailmaan pakenevat tai uppoavat.
Minä en esim. välitä dekkareista, mutta isäni lukee vain niitä. Itse pidän dekkareita liian kaavamaisina, mutta olen iloinen, että lukihäiriöinen isäni on löytänyt aikuisiällä lukemisen ilon ja tärkeän harrastuksen. Itsekin luen edes yhden dekkarin vuodessa ihan vain kokeillakseni.
Toki kaikkien olisi hyvä välillä haastaa itseään lukemaan jotain erilaistakin, vaikkapa lukuhaasteen avulla. Ehkä minun pitäisikin haastaa itseni lukemaan piiiiitkästä aikaa Harlekiini-sarjan kirja!
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus nuorempana. Nykyisin en enää lue, sillä en enää pääse sellaiseen vaaleanpunaiseen romanttiseen mielentilaan. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä.
Minä luen vielä 36-vuotiaanakin ja pääsen romanttiseen mielentilaan. Tosin en ole koskaan seurustellut, muutama miesjuttu ollut mutta niistä ei tullut seurustelusuhdetta. Ehkä siksi vielä jaksan haaveilla.
Mustosen uusin kirja Näkijä on mielestäni hänen tuontantonsa huonoimpia. Edelliset kirjat jotenkin eläviä, mutta tämä uusin on jotenkin väkisin väännetty ja kömpelö. Romanttisiksi en näitä hänen kirjojaan kuitenkaan ole koskaan mieltänyt vaikka niissä suhteita käsitelläänkin. Aloin lukea näitä, kun löysin äitini jäämistöstä ja olen ostanut itse pari viimeistä.
Romantiikka ei ole muutenkaan ensimmäisenä tähtäimessä, kun luettavaa etsin, hyvät tarinat ja elämäkerrat sensijaan kyllä.
Juu, luen. Ja kirjastojen varausluvuista päätellen moni muukin lukee. Miksi en lukisi?