Lue keskustelun säännöt.
Miten pelastaa toivoton avioliitto (vaimona)?
06.04.2021 |
Pariterapia ei ole vaihtoehto, kun miehen mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa. Olen puhunut ja puhunut, mutta ei meillä mikään muutu ja olen itsekin syypää avioliiton nykyiseen tilaan. Ja toisaalta mies on luvannut tiettyjä asioita (mm. testosteronitasojen mittaus), joista hän ei ole pitänyt ollenkaan kiinni.
Tässä meidän "hyvässä" avioliitossa ei ole seksiä miehen haluttomuuden takia, vain vähän läheisyyttä, ei lainkaan yhteistä aikaa, miestä ei kiinnosta muut kuin omat asiat ja minusta taas on tullut kärttyisä, ylipainoinen noita-akka, joka on tyytymätön niin itseensä kuin koko elämäänsä.
Nämä ongelmat hautautuvat arjessa stressin ja kiireiden alle, mutta siellä ne kuplivat odottamassa ja kypsyvät kuin hyvä viini poksauttamaan avioliittomme karille viimeistään sitten, kun lapset muuttavat kotoa.
Olen itse kyllästynyt siihen, ettei minua arvosteta ja toisaalta siihen, että oma arvostus miestä kohtaan on pudonnut nollaan. Haluaisin olla hyvä vaimo ja haluaisin arvostaa ja haluta miestäni, mutta olen jo liiaksi katkeroitunut kaiken torjunnan ja itsestäänselvyytenä pitämisen vuoksi.
Olenkin ajatellut, että jätän hetkeksi koko miehen sivuun (siinähän se kämppiksenä menee kuten ennenkin) ja keskityn tekemään itsestäni taas onnellisen, olemaan hyvä äiti ja työntekijä sekä pitämään kodin kunnossa. Nuo teot eivät mene hukkaan sittenkään, vaikka meille tulisikin ero. Painonpudotusprojekti onkin lähtenyt hyvin käyntiin.
Mutta miten tässä lähtisi tuota miestä oikein lähestymään? On hirveän ristiriitainen olo, kun samaan aikaan haluaisi palvoa maata tuon miehen jalkojen alla ja saada hänet tuntemaan itsensä taas kuninkaaksi, kuten suhteemme ensimmäisinä vuosina. Mutta toisaalta vuodet ovat tuoneet mukana niin paljon katkeruutta ja pelkoa torjutuksi tulemisesta, ettei se ehkä olekaan enää niin yksinkertaista.
Vinkkejä, ajatuksia?
Kommentit (72)
En valitettavasti osaa hirveästi auttaa, mutta sanon vaan, että hyvin sanoitit ongelmasi. Tuo arvostuksen puute on hirveän yleinen syy eroamiseen. Jos toista ei arvosta enää yhtään ja arki yhdessä on katkeruuden täyttämää (toisen tekemisistä/tekemättä jättämisisistä), ollaan yleensä matkalla kohti eroa. Ehkä voisit yrittää löytää mielestäsi taas niitä hyviä puolia, joihin rakastuit, ja antaa hänelle positiivista huomiota odottamatta mitään vastineeksi. Vaikka se voi tuntua vaikealta tulehtuneessa avioliitossa, ei siinä mitään häviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi haluton ukko, näitä piisaa. Arvaat varmaan mille halunsa tumputtaa. Anna olla.
Pakota se parisuhdekurssille.
Mun lapsen kaverin vanhempia seurasin. Olisivat olleet yhdessä jo 16-vuotiaista.
Yhtäkkiä nainen muutti pois jonkun jantterin kanssa. Mies oli hämillään. Mentiin siis sinne hakemaan lastaan kaveriksi meidän lapselle ulos leikkimään. Mies kertoi, että hän oli suutuspäissään lähtenyt pois pariksi päiväksi ja sillä aikaa vaimo oli häippässyt lapsen kanssa.
Mies kertoi, että vaimo olisi aina halunnut jutella, mutta hän ei halunnut. Kertoi, että nyt hän haluaisi jutella, mutta vaimo ei enää halua. Annoin sille miehelle linkkejä hyville pariterapiapaikoille. Mutta ei van se nainen enää halunnut yrittää.
En tiedä, mitä heille kuuluu nyt. Mieskin sitten muutti muualle, joten lapsikaan ei enää ollut lähellä saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi haluton ukko, näitä piisaa. Arvaat varmaan mille halunsa tumputtaa. Anna olla.
Jep! Näissähän kuvio menee niin, että mies kyllästyy vaimoon ja siirtyy pornon pariin. Vaimon itsetunto romahtaa, kun mies ei enää haluakaan ja vaimo uskoo sen johtuvan itsestään. Vaimo lakkaa huolehtimasta itsestään, lihoo ja masentuu. Mies saa lisää syitä olla olematta vaimonsa kanssa. Ilman seksiä ja läheisyyttä molemmat alkavat etääntyä toisistaan. Mukaan saattaa tulla pettämistä puolin tai toisin. Lopulta erotaan toisia inhoten ja ymmärtämättä, mitä oikein tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakota se parisuhdekurssille.
Mun lapsen kaverin vanhempia seurasin. Olisivat olleet yhdessä jo 16-vuotiaista.
Yhtäkkiä nainen muutti pois jonkun jantterin kanssa. Mies oli hämillään. Mentiin siis sinne hakemaan lastaan kaveriksi meidän lapselle ulos leikkimään. Mies kertoi, että hän oli suutuspäissään lähtenyt pois pariksi päiväksi ja sillä aikaa vaimo oli häippässyt lapsen kanssa.
Mies kertoi, että vaimo olisi aina halunnut jutella, mutta hän ei halunnut. Kertoi, että nyt hän haluaisi jutella, mutta vaimo ei enää halua. Annoin sille miehelle linkkejä hyville pariterapiapaikoille. Mutta ei van se nainen enää halunnut yrittää.
En tiedä, mitä heille kuuluu nyt. Mieskin sitten muutti muualle, joten lapsikaan ei enää ollut lähellä saatavissa.
Klassinen tapaus. Vaimo on yrittänyt pelastaa suhteen kenties jo vuosien ajan, mutta mies ei ole halunnut puhua tai selvittää asioita. Naisen eroaikeet tulevat miehelle kuin puskista. Tässä vaiheessa mies havahtuu siihen, että jotain tartteis tehdä. Vaimo taas on jo päätöksensä tehnyt, onhan hän yrittänyt korjata suhdetta jo vuosia ilman vastakaikua. Mies jää ihmettelemään eroa, vaikka "meillä oli kaikki ihan hyvin".
I feel you.
Toista ihmistähän ei voi muuttaa. Vain itseään ja omaa toimintaansa voi. Joskus perheessä /suhteessa voi käydä niin, että kun yksi alkaa tehdä jotain asioita toisin, muut ovat ikään kuin pakotettuja myös muuttamaan toimintaansa. Eli jos yksi esim ottaa etäisyyttä, toiset voi (täydellisessä maailmassa) herätä aktiivisiksi toimijoiksi. Yritin etsiä tähän jotain vertauskuvaa luonnosta, mutta ei löytynyt. Löytääkö joku muu?
No en tiedä, mutta sinuna siis siirtäisin väkisin fokuksen pois parisuhteesta ja katsoisin rauhassa, mitä tapahtuu. Teitä on siinä kuitenkin 2. Sinä et yksin aloittanut parisuhdetta, se ei ole sinun, vaan se on teidän.
Mutta muuten minua kyllä aina jaksaa hämmästyttää ihmiset, jotka sanovat, että parisuhteessa on kaikki hyvin silloin, kun toinen sanoo, että ei ole. Mistähän sekin kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on toivoton, niin miksi se pitäisi yrittää pelastaa? Otsikko ehkä sisältää totuuden.
jos sulla on vielä vientiä niin vinkkaa naapurin miehelle, juu juuri sille jolla on pienet lapset ja äkänen akka jotta joutasko jeesaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se on toivoton, niin miksi se pitäisi yrittää pelastaa? Otsikko ehkä sisältää totuuden.
Jos on vaikka lapsia, kannattaa aina yrittää saada asiat toimimaan sikäli, kun ei ole vakavaa syytä erota. Mutta ei tuollaiseen aloituksessa kuvailtuun liittoon kannata jäädä.
Oletko sanonut miehelle selvästi, että sinun muelestäsi ongelmat ovat niin vakavia, että harkitset toisissasi eroa? Tämä voisi herättää miehen suostumaan pariterapiaan. Ja joka tapauksessa on reilua kertoa miehelle suoraan, miten suurina itse näkee ongelmat.
On aika tyypillistä, että vaimo on kyllä pitkään puhunut ongelmista, mutta mies on ymmärtänyt ne pikkujutuiksi eikä ole tajunnut, että nyt on vaimon mielestä tosi kysymyksessä. Kun sitten vaimo haluaa eron, mies on aidosti täysin hämmästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdoton yhtälö: "arvostus miestä kohtaan on pudonnut nollaan." ja "Haluaisin olla hyvä vaimo."
Sairaalloista: "haluaisin palvoa... mutta... pelkoa torjutuksi tulemisesta."
???
Ap:llä on erittäin, ERITTÄIN kummallinen asenne.
Suhde on hänelle VAIHTOKAUPPA - ja se mitä vaihdetaan, on jotain todella outoa.
Ap haluaisi rakastaa itseään - kun se mokoma mies vain alistuisi kunnon välineeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ego-syöppö. Ap imee miehen sielun, saa siitä voimaa kuin vampyyri... vähän testoa niin homma helpottuisi.
Ei ihme, että miehellä ei... Noita-akka vaatii, että asia pumpataan kuntoon kemikaaleilla!!!
Onko näillä/tällä viimeisellä kirjoittajalla kaikki ihan kunnossa?
Se olisi imartelevaa, kun testo tekisi tehtävänsä noita-akan puolesta. Ei tarttis enää hylätä.
Mieskin voisi jättää noita-akkansa sivuun, niin liitto ei olisi niin mätä.
Hyvä pohdinta. Jos molemmat haluavat panostaa yhteiseen tulevaisuuteen, teillä on toivoa. Pahempiakin karikoita on maailmassa ohitettu.
Mutta jos se jää yksin sinun vastuullesi, unohda asia. Siinä tapauksessa parempi keskittyä vain omaan hyvinvointiin ja antaa miehen möllöttää itsekseen.
Joskus hyväkään yritys ei vaan tuota tulosta ja silloin on parasta tehdä siitä oikeat johtopäätökset, mieluummin aika nopeasti.
Jos teille joskus tulevaisuudessa tulee ero, sinulla on kuitenkin huikeasti hienoja vuosia edessäsi. Niitä on parempi viettää itseensä ja maailmaan tyytyväisenä mukavana naisena kuin ylipainoisena kärttyisenä noita-akkana. :)