Käytöstapoja puistossa??

Mistä meidän puistoon aina tupsahtaa näitä puskajusseja lapsineen? Näitä vanhempia, joilla ei ole hajuakaan normaaleista käytöstavoista tai tajua siitä, miten yleisessä leikkipuistossa toimitaan? Tiedättekö, mistä puhun? Vai tunnistatko kenties itsesi?



Meillä on tuossa naapurissa ihana lasten leikkipuisto, jossa on arkipäivisin käytössä yhteisiä leluja ja muutakin kivaa aktiviteettia löytyy. Mukavahan siellä olisi käydä, mutta miksi eivät ihmiset tajua, miten siellä pitäisi käyttäytyä?



Meillä on 2 poikaa, iät 2 vuotta ja 4 kuukautta. Kun menen vaunujen kanssa puistoon, en voi jättää vaunuja hetkeksikään, koska aina joku lapsi hyökkää vaunujen kimppuun, herättää vauvan tai työntää vaunuihin jotain roinaa. Usein käy myös niin, että isommat lapset käyvät pienempien päälle tönien, heittäen hiekkaa ja vieden tavaroita. Normaaliahan se on, että lapset välillä tällaista tekevät, mutta kun vanhemmat vain katselevat tyynenä sivusta eivätkä puutu tilanteeseen mitenkään. Minulle kyllä sitten suututaan, jos yritän mennä väliin.



Toinen minua ihmetyttävä asia on nämä monilapsiset vanhemmat, jotka tulevat puistoon ja jättävät lapsikatraansa muiden kaitsettaviksi. Tuossa jokin aika sitten eräs äiti makoili puiston nurkassa viltillä puhuen puhelimessa sillä aikaa, kun perheen neljä päiväkoti-ikäistä riehui päätäpahkaa pitkin puistoa ilman mitään kontrollia. Puisto ei ole aidattu ja sieltä on helppo lapsen poistua huomaamatta. Vieressä on vilkas autotie. Nuorin lapsista oli juuri kävelemään oppinut taapero, joka törmäili kiipeilytelineillä, liukumäissä jne. isompien jaloissa ja vähän väliä joku vieras ihminen sai käydä pelastamassa reppanan putoamasta ja taittamasta niskojaan. Kerran sitten kovaan ääneen kyselin, että kenelleköhän tuo pieni kuuluu, joka tuolla kiipeilee. Vilttirouva nosti kyllästyneenä kättään ja käski sitten perheen n. 4-vuotiaan hakemaan veljensä liukumäestä. Siinä sitten pieni keikkuen ja huojuen kantoi toista pientä turvaan, kun äiti jatkoi tyynesti puheluaan...Hohhoijaa. Pitääkö niitä lapsia tehdä tuota tahtia, jos niistä ei halua huolehtia?



Kolmas kumma juttu on se, miten suhtaudutaan omiin leluihin. Mielestäni on itsestään selvää, että jos tuodaan puistoon omia leluja, esim. hiekkaleluja tai potkuautoja tms., saa niillä muutkin leikkiä. Useinhan ei edes tiedä, kenelle jokin auto tai mopo kuuluu tai onko se puiston yhteisiä. Sitten tietenkin annetaan lelu takaisin, jos sitä pyydetään. Meidän 2-vuotiaallamme jäi kuitenkin viimeksi leikki lyhyeen, koska erehtyi harkitsemaan ajamista jonkun toisen leikkiautolla. Heti kun poika koski autoon, hyökkäsi valpas äitihirmu puiston poikki, riuhtaisi mitään sanomatta lapsensa potkuauton poikamme kädestä ja vei sen mielenosoituksellisesti mukanaan. Olin juuri poistunut puistosta kotiin ja mieheni jäänyt pojan kanssa leikkimään. Poika puhkesi säikähtäneenä itkuun ja juoksi kauhuissaan äitiä huutaen perääni. Hän oli todella järkyttynyt tuon naisen käytöksestä eikä enää suostunut menemään takaisin leikkimään. Miehenikään ei ehtinyt naiselle mitään sanomaan, kun joutui ryntäämään pojan perään.



Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin? Miksei voi sanoa lapsen isälle, että haluaa auton takaisin tai selittää lapselle nätisti, että se on toisen lapsen lelu? Missä on ihmisten käytöstavat?



Puiston leikkitilanteet ovat kotiäitien lapsille sitä sosiaalista kanssakäymistä, jolloin ensi kertaa opetellaan toisten ihmisten kanssa toimimista, jakamista, kohteliaisuutta jne. Mitä opetamme lapsillemme, jos käyttäydymme em. tavalla? Harmittaa :-(