En tiennytkään aiemmin kuinka upeita ja huolehtivaisia äitejä kissat on pennuilleen

Kissat on maailman lempeimpiä ja ihanimpia olentoja, rakastavat meitä ihmisiäkin, jopa niin paljon ettei sen määrää ylitä mikään.

Ap laita linkki sivustoon :)

Juttelevia kissoja? Taidat katsoa jotain animaatiota etkä oikeita kissoja.

Sais av-mammat ottaa oppia.

Vierailija kirjoitti:

Ap laita linkki sivustoon :)

Vierailija kirjoitti:

Juttelevia kissoja? Taidat katsoa jotain animaatiota etkä oikeita kissoja.

Osaahan ne omalla tavallaan, mun kissa osaa hymyilläkki kun on hyvä olla.

Kissaemot myös kantavat pentuja pesästä muualle kuolemaan, jos katsovat, etteivät ne ole kelvollisia jatkoon. Tämä on ihan luonnollista ja hyödyllistä.

Kissanpennut on ihania🤗

Nyt se äiti sitten lähtikin vähän kauemmaksi seurailemaan poikastensa touhua heti kun laitoin linkin. :)

Niin minäkin kuvittelin, kunnes eräs kaunis aamu näin emon syömässä pentujaan. Ja se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Juttelevia kissoja? Taidat katsoa jotain animaatiota etkä oikeita kissoja.

No kyllähän se kissojen kielellä juttelee. Herättää usein pennut päiväunilta kurnuttamalla ja jatkaa sitä omalla kielellä höpöttämistä siinä imettäessä ja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin kuvittelin, kunnes eräs kaunis aamu näin emon syömässä pentujaan. Ja se on ihan normaalia.

Oikeastiko? 😳

Kaikki eläimet ovat ihania äitejä kunnes tulee aika ajaa jälkikasvu pesästä. Kun se aika tulee tämäkin emo sylkee ja pörhistelee jos pennut yrittävät tulla lähelle. Ei ole tarkoitus vähätellä ketään tai mitään mutra noin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin kuvittelin, kunnes eräs kaunis aamu näin emon syömässä pentujaan. Ja se on ihan normaalia.

Oikeastiko? 😳

Ihan oikeasti ja syitä siihen on monia. Googlesta löytyy varmasti videokin, jos kiinnostaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin kuvittelin, kunnes eräs kaunis aamu näin emon syömässä pentujaan. Ja se on ihan normaalia.

Oikeastiko? 😳

Paskaa tuo puhuu. Kissaeläimet eivät ole kannibaaleja.

Meillä kun oli emokissa kotona, niin se oli välillä vähän ankarakin pennuilleen. Esim. vaani kerrankin oven takana hyökätäkseen pentujensa kimppuun ja purrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin kuvittelin, kunnes eräs kaunis aamu näin emon syömässä pentujaan. Ja se on ihan normaalia.

Oikeastiko? 😳

Paskaa tuo puhuu. Kissaeläimet eivät ole kannibaaleja.

Luononvaraiset kissa- ja koiraeläimet syövät pentunsa, jos iskee kuivuus tai nälänhätä. Kyse on lajin selviytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eläimet ovat ihania äitejä kunnes tulee aika ajaa jälkikasvu pesästä. Kun se aika tulee tämäkin emo sylkee ja pörhistelee jos pennut yrittävät tulla lähelle. Ei ole tarkoitus vähätellä ketään tai mitään mutra noin se menee.

Nämä eläinsuojeluyhdistysten nettikameraemot eivät kyllä ehdi ajaa jälkikasvuaan pesästä, koska sekä emo että pennut leikataan, sirutetaan, rokotetaan ja sijoitetaan hyviin koteihin paljon ennen kuin pennut aikuistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kissaemot myös kantavat pentuja pesästä muualle kuolemaan, jos katsovat, etteivät ne ole kelvollisia jatkoon. Tämä on ihan luonnollista ja hyödyllistä.

Niin mutta se onkin järkevää jos vaikka katukissan pennuista yksi on sairastunut, niin on paras viedä se sairas pois pesästä, ettei tartuta muita, sillä eihän kissoilla mitään lääkärin taitoja ole. Julmaahan se on, mutta sillä tavalla se pelastaa muut.

Kissat ovat aivan ihania hoivaajia, eivät vain emot poikasilleen, vaan ihan aikuisetkin kissat toisiaan kohtaan, jos ja kun kuuluvat samaan "laumaan". Samoin aika moni kissa hoivaa myös sairaana olevaa ihmistä, jos on kyse "omasta ihmisestä". Meillä on kaksi leikattua kollia, joista vanhempi (silloin vuoden vanha), alkoi lähes välittömästi hoivata pesämällä nuorempaa, kun tämä meille pentuna muutti. Nykyään nukkuvat vieri vieressä ja pesevät toisiaan säännöllisesti. Viime yönä tuolla nuoremmalla alkoi vatsatauti, kun oli ilmeisesti syönyt jotain sopimatonta. Siinä vaiheessa, kun alakerrasta alkoi kuulua oksennusääniä, niin ensimmäisenä sinne paineli kovaa kyytiä vanhempi kissa katsomaan, että mikä on hätänä - minä sitten vähän hitaampana perässä. Kun oksennukset oli siivottu, pahoinvoija tassutteli perässäni sänkyyn ja asettui jalkojeni päälle nukkumaan, niin eiköhän tuo vanhempi asetu siihen viereen makuulle ja nuole ensin pikkupotilasta vartin verran ja sitten kömmi puolittain jalkani päälle, että pääsee ihan "velipojan" kylkeen kiinni. Ei varmana ollut se mukavin paikka ja asento nukkua, mutta ei ilmeisesti haitannut, kun piti pitää potilaasta huolta.