Elänkö jossain kuplassa, vai onko nelikymppiset äidit lisääntyneet aivan valtavasti?

Vierailija kirjoitti:

No jippii, yh-äitejä siit alkaa olemaan jo viiskymppisissäkin joilla pyörii vielä kersat nurkissa. Eihän tästä tule mitään.

Tilastollisesti nämä myöhemmin, kypsemmällä iällä  (yli 30 v.) solmitut liitot kestävät huomattavasti paremmin kuin kaksikymppisenä solmitut.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Tämä. Olen saanut lapsia kolmekymppisenä, ja vielä kaksi lasta yli nelikymppisenä. Nelikymppisenä oli varmaan sata kertaa helpompaa se valvominen. Varmaan johtuu siitä että ”vanhuksella” unentarve vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-kymppiset äidit? Siis jos ei vielä tuohon ikään ole äiti, niin sitten alkaa olla jo juna mennyt.

Naisen hedelmällisyys on niin yksilöllistä. Pk-seudulla tämä alkaa olla normi korkeasti koulutetuilla.

Tuon ikäisenä on saanut lapsen vain Raamatun kertomuksen Saara.

Vai oliko hänkään sentään 400v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-kymppiset äidit? Siis jos ei vielä tuohon ikään ole äiti, niin sitten alkaa olla jo juna mennyt.

Naisen hedelmällisyys on niin yksilöllistä. Pk-seudulla tämä alkaa olla normi korkeasti koulutetuilla.

Tuon ikäisenä on saanut lapsen vain Raamatun kertomuksen Saara.

Vai oliko hänkään sentään 400v?

Saara taisi olla jotain 200 :)

Ja juuri kukaan ei tajua sua lukuunottamatta että 40-kymppinen on 400v :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Mä olen 35-vuotias kun ensimmäinen lapseni syntyy. Mun mielestä on jotenkin tosi kummallista sanoa, ettei jaksaisi valvomista ja vauvan kanssa valvomista nelikymppisenä, koska eihän sitä nimenomaan tiedä. En mä ainakaan koe olevani vielä paljon väsyneempi kuin parikymppisenä. Ja kun se vauva on, niin sitä on vähän pakko jaksaa valvoa oli sitten 20- tai 40-vuotias.

Sitä vauvaa ei ole mikään pakko enää vääntää 40-vuotiaana ja sitten "valvoa, kun pakko on".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Mä olen 35-vuotias kun ensimmäinen lapseni syntyy. Mun mielestä on jotenkin tosi kummallista sanoa, ettei jaksaisi valvomista ja vauvan kanssa valvomista nelikymppisenä, koska eihän sitä nimenomaan tiedä. En mä ainakaan koe olevani vielä paljon väsyneempi kuin parikymppisenä. Ja kun se vauva on, niin sitä on vähän pakko jaksaa valvoa oli sitten 20- tai 40-vuotias.

Sitä vauvaa ei ole mikään pakko enää vääntää 40-vuotiaana ja sitten "valvoa, kun pakko on".

Ei ole mikään pakko tehdä yhtään vauvaa. Toiset meistä silti haluaa. Itsekin saanut yli nelikymppisenä kaksi lasta, ei mitään ongelmaa, hyvin jaksan hoitaa, ja hyväpalkkainen työkin löytyy millä perheen elättää.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Tämä on totta. Jos on pakko, niin on pakko. Ehkä kyse siis enemmänkin halusta ja siitä, että kun sen on jo kerran kokenut, en enää haluaisi palata siihen aikaan. Nyt kun lapset ovat jo täysi-ikäistymässä, voin ihan huoletta suunnitella päiviäni omien aikataulujeni mukaan, enkä vauvan päiväunien, syöttämisten tai nukkumaanmenemisten mukaan. 

Omien pienempien sisarusten lapset ovat olleet ennen pandemiaa meillä usein hoidossa ja olen ollut aivan puhki niiden hoitopäivien ja -öiden jälkeen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä on paljon enemmän nykyään kuin 20 vuotta sitten. Tähän aikaan kuuluu, että naiset haluavat opiskella loppuun ja löytää hyvän työpaikan. Mielellään hankkia puolison kanssa oman asunnon ja maksella sitä sen verran, että on varaa jäädä hoitovapaalle ja nauttia lapsen kanssa yhdessä olemisesta vielä äitiysloman jälkeenkin vähintään vuosi. Ei haluata kiikuttaa pientä muiden hoidettavaksi. Halutaan myös reissata ja nauttia yhdessäolosta miehen kanssa kahdestaan, eikä hankkiuduta raskaaksi heti parisuhteen alkuaikoina. Nykyään myös pariudutaan myöhemmin. Naiset haluavat valita tarkkaan tulevan lapsensa isän, eikä mennä yhteen ensimmäisen poikaystävän kanssa. Minusta tämä kaikki on kehitystä entiseen. Myös myöhemmin solmitut liitot kestävät keskimäärin pitempään kuin parikymppisenä solmitut.     

Tämän tiedostan. Olen itse siinä mielessä poikkeus, että menin naimisiin lukioaikaisen poikaystäväni kanssa ja sillä tiellä ollaan edelleen yli 25 yhdessä eletyn vuoden jälkeen. Vaikka tehtiin lapset opiskeluaikana alle kolmikymppisinä, niin silti kumpikin on korkeastikoulutettu, on matkusteltu, lapset menivät päiväkotiin vasta esikouluun. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen 39v kaksivuotiaan taaperon äiti. Kyllä tän ikäisenä pienen lapsen äitinä oleminen on (ainakin mulle) rutkasti väsyttävämpää kuin esikoisen kanssa, jonka tein alle kolmekymppisenä.

Nyt ei jaksais tehdä mitään ja kokoajan vaan väsyttää. 😴

Myös isät nykyään vanhempia. Ihan järkevää kun ajattelee minkälainen toimeentulo on 25 vuotiailla tai 40 vuotiaalla. Ei lapsia köyhyydessä kannata kasvattaa.

Opiskeluthan tuohon on syynä ja se, että nykyään vakiinnutaan niin paljon myöhemmin, lapsia ei tehdä sen ensirakkauden kanssa. En vaan ymmärrä miksi nuorena äidiksi tulleet aina pitää sitä hirveän huonona asiana, jos joku muu tekee lapsensa vasta viime hetkillä, eiköhän ne nelikymppisetkin itse lapsena hoida.

On nykyään tietyissä piireissä yleistä. Itselle tulee heti mieleen 4 tapausta lähipiiristä:

45v, esikoinen yksin lahjasiittiöillä

43v, toinen lapsi

42v, viides lapsi

40v, ensimmäinen lapsi

Itse sain ainoan lapseni 35-vuotiaana. Erosimme lapsen isän kanssa ja nykyinen miesystäväni toivoisi että yritämme vielä lasta. Olen 42 ja omalla kohdalla ajatus uudesta raskaudesta ja synnytyksestä, imetyksen sitovuudesta, vuosien valvomisesta, kurahousurumbasta ja uhmaiästä aiheuttaa melkein paniikin. Oon juuri saanut työuran jälleen hyvään vauhtiin, ja siitäkin pitäisi sitten luopua.

Jotkut ehkä jaksaa paremmin tai ei tarvitse niin paljon omaa rauhaa ja tilaa. Mun oli vaikea jaksaa vauvan tarvitsevuutta ja sitovuutta ja sitä, miten tylsää vauvan kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettet jaksaisi valvomista ja valppaana olemista vauvan kanssa nelikymppisenä, mutta et oikeasti tiedä sitä, koska sinun ei ole pakko kokeilla, ja koska olet jo lapsesi tehnyt. Jos oikein hartaasti olisit toivonut lasta, mutta sellainen olisi tullut vasta myöhemmin, niin saattaisit ihan hyvin jaksaa. 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että olen 39v kaksivuotiaan taaperon äiti. Kyllä tän ikäisenä pienen lapsen äitinä oleminen on (ainakin mulle) rutkasti väsyttävämpää kuin esikoisen kanssa, jonka tein alle kolmekymppisenä.

Nyt ei jaksais tehdä mitään ja kokoajan vaan väsyttää. 😴

Arvatenkin myös fyysinen kunto on heikko? Olen itse nelikymppinen pienen lapsen äiti ja tuttavapiirissäni meitä on muitakin. Ei ole mitään vaikeuksia jaksaa, kun on hyvässä kunnossa ja painokin on normaali. Ei tämän ikäinen ole vielä mikään kehäraakki, jos vain huolehtii itsestään.

Itse näin 32-vuotiaana koen tämän "tilastollisen faktan" positiivisena sille, että en ole vieläkään liian vanha esikoisen saamiseksi ja on mahdollisuus vielä saada jälkikasvua. Parikymppisenä jos olisin alkanut lapsentekoon, minusta olisi tullut yksinhuoltaja vailla ammatillista koulutusta ja todennäköisesti olisin jatkanut pätkätöitä sen vuoksi, mutta nyt kun on takana jo useamman vuoden vakaa parisuhde, parikin ammattia ja vakituinen työ sekä hieman varallisuuttakin takataskussa pahan päivän varalle eikä velkaa, niin nyt on omaa elämänkaartani ajatellen se kaikista paras hetki yrittää esikoista. Pelkäsi aluksi, olenko liian vanha jo, mutta koen hienona, että iäkkäämpiäkin ensisynnyttäjiä on eikä siten hedelmällisyyteni välttämättä olekaan nollassa, vaikka miten on yritetty pelotella alle kolmekymppisenä, että aika loppuu keskeen. Tässä vaiheessa en myöskään koe kipuilua sen suhteen, jos jälkikasvua ei siunaannukaan, kun on elänyt lapsettomana jo pidempään ja arki toimii lapsettomanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-kymppiset äidit? Siis jos ei vielä tuohon ikään ole äiti, niin sitten alkaa olla jo juna mennyt.

Naisen hedelmällisyys on niin yksilöllistä. Pk-seudulla tämä alkaa olla normi korkeasti koulutetuilla.

Nelikymppinen ensisynnyttäjä on kyllä poikkeus kaikkialla. Vain reilu 10 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä on yli 35-vuotiaita ja heistä vain pieni osa 40 täyttäneitä.

Helsingissä neljäsosa synnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. Uranaisissa pääasiassa sääntö kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Itse näin 32-vuotiaana koen tämän "tilastollisen faktan" positiivisena sille, että en ole vieläkään liian vanha esikoisen saamiseksi ja on mahdollisuus vielä saada jälkikasvua. Parikymppisenä jos olisin alkanut lapsentekoon, minusta olisi tullut yksinhuoltaja vailla ammatillista koulutusta ja todennäköisesti olisin jatkanut pätkätöitä sen vuoksi, mutta nyt kun on takana jo useamman vuoden vakaa parisuhde, parikin ammattia ja vakituinen työ sekä hieman varallisuuttakin takataskussa pahan päivän varalle eikä velkaa, niin nyt on omaa elämänkaartani ajatellen se kaikista paras hetki yrittää esikoista. Pelkäsi aluksi, olenko liian vanha jo, mutta koen hienona, että iäkkäämpiäkin ensisynnyttäjiä on eikä siten hedelmällisyyteni välttämättä olekaan nollassa, vaikka miten on yritetty pelotella alle kolmekymppisenä, että aika loppuu keskeen. Tässä vaiheessa en myöskään koe kipuilua sen suhteen, jos jälkikasvua ei siunaannukaan, kun on elänyt lapsettomana jo pidempään ja arki toimii lapsettomanakin.

Tämä ketju antaa harhaanjohtavan kuvan. Kaikista synnyttäjistä noin viidennes on vähintään 35. Heistä valtaosa on uudelleensynnyttäjiä. Yli 35-vuotiaita ensisynnyttäjiä on vain noin 10 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Heistäkin vain pieni osa on yli 40-vuotiaita.

Mitä myöhemmäksi lastenhankinnan jättää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jää vasten tahtoaan lapsettomaksi tai lapsiluku jää alle toivotun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-kymppiset äidit? Siis jos ei vielä tuohon ikään ole äiti, niin sitten alkaa olla jo juna mennyt.

Naisen hedelmällisyys on niin yksilöllistä. Pk-seudulla tämä alkaa olla normi korkeasti koulutetuilla.

Nelikymppinen ensisynnyttäjä on kyllä poikkeus kaikkialla. Vain reilu 10 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä on yli 35-vuotiaita ja heistä vain pieni osa 40 täyttäneitä.

Helsingissä neljäsosa synnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. Uranaisissa pääasiassa sääntö kuin poikkeus.

Niistä yli 35-vuotiaista aika moni synnyttää toista tai kolmatta lasta.

Täytän tänä vuonna 36 ja oma lapsi 10. Samanikäiset tutut ja kaverit tuntuu saavan tällä hetkellä ensimmäisiä ja toisia lapsia..itseäni ei enää kiinnosta

Jokainen tehkööt miten tykkää ja mikä on mahdollista itselle. Itseä ei olisi kiinnostanut sitova vauva-arki 25-vuotiaana. Meitä on monenlaisia.

"Tietyisssä piireissä" (=pk-seutu, koulutetut) tämä ei ole ihan normaalia, mutta ei myöskään  enää epänormaalia. Meille lapset tuli kun oltiin molemmat yli 40v ja tuttavaperheistä suurin osa on +35v, joilla on vauvoja/taaperoita.

Kyllä vanhemmaksi tulo yli 40 vuotiaana arvelutti, mutta yllättävän helppoa kaikki on ollut. Jopa se valvomisella pelottelu oli aivan turhaa, hyvin ollaan molemmat pärjätty, vaikka muutama vuosi meni ilman täysiä yöunia. Ja kun muut elämän osa-alueet on kunnossa (parisuhde, työ, yms), niin olen tyytyväinen, että lapset tuli vasta vähän vanhemmalla iällä. En usko, että olisi ollut niin hyvä isä lapsilleni kymmenen vuotta sitten, puhumattakaan 20 vuotta sitten.