Kannattaisiko minun irtisanoutua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Kiva kuulla, onnittelut. Entä jos ala on sellainen, että työpaikkoja ei ole?

Juuri aiemmin sanoit että, jakaisit työtäsi muille mutta tekijöitä ei saa. Eli sinun alallasi siis ainakin on pula osaavasta työvoimasta.

On pulaa kys.firmassa, mutta ei palkata.

Eli tämä perinteinen että teetetään yhdellä ihmisellä kahden ihmisen työt, yhden ihmisen palkalla tottakai.

Lähde ihmeessä, säilytä itsekunnioituksesi et ole orja. Tuollaisia työnantajia on liikaa, ja niin pitkään kuin tuohon suostutaan niin se jatkuu.

Kun kukaan ei tuohon alistuisi niin saisivat sitten olla ihan kokonaan ilman työvoimaa.

Kiitos. Olen samaa mieltä. Ei yksikään työpaikka ole sen arvoinen, että riskeeraisi hyvinvointinsa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä onko koulutusta vastaavalla alalla tarjolla työpaikkoja lähiseudulla ja onko oma ikä reilusti vähemmän kuin 45 vuotta. Jos on yhtään enemmän ikää niin sitten irtisanoutuminen on hyvin riskaabelia.

Jos ei ole rahasta kiinni niin sitten tilanne on tietenkin toinen.

Ikää on vähän yli 40 ja koulutusta vastaavalla alalla ei ole tarjolla ollenkaan työpaikkoja lähiseudulla (satojen kilometrien päässä eri paikkakunnilla voi muutaman kerran vuodessa olla etäisesti alaa liippaava määräaikainen paikka). Rahasta on kyllä myös kiinni.

Tulet saamaan karenssin jos irtisanoudut. Karenssia ei käytännössä voi välttää mitenkään, jos irtisanoudut itse tai vaikka saat lääkärinlausunnon tai jos työnantaja irtisanoo sinut. Ainut hyväksyttävä syy irtisanoutua on, jos työnantaja ei maksa palkkaa. Kyllä, tämä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin opiskelemaan, mutta ei tämäkään helppoa ole. Pelkään, että pää ei kestä enää mitään työtä. Viime syksynä, kun olin aivan loppu, niin omasta työterveydestä irtosi ihan vallan viikko saikkua.

Olen pahoillani, on vaikea tilanne sinullakin. Itsekin mietin miten terveys enää kestää kovaa stressiä.

Jospa ihan ensimmäiseksi keskustelisitte 

- työpaikan luottamushenkilön kanssa

- esimiehen kanssa

- työsuojelun. 

Tästä on se etu, että ehkä ei tulisi irtisanoutumisen jälkeen kaenssia, kun työpaikan tilannetta olisi selvitetty.

Minulla oli sama tilanne. Olin rakennusmestari ja kohta pari vuotta sitten en jaksanut enää olla kuutena päivänä viikossa kymmentä tuntia päivässä töissä ja kuunnella haukkuja yltä ja alta. Moni ihmettelee, että kun rahaa sai, niin kannattaisi, mutta ne puhuu kokemattomuudesta. Olen paljon onnellisempi nyt aivan eri alan työssä. Toki en tiedä sinun alaasi, mutta rakennusalalla ihan normisuuntaus, että rakennusmestarit poistuu muiden alojen töihin.

Itsekin olen ihan poikki huonon työpaikan ja ilmapiirin takia. Mulla on rahaa säästössä, mutta 3 kk. Karenssi on pitkä aika. Enkä halua enää hoitoalalle töihin jatkossakaan. Vielä en ole kokeillut saikkua masennuksen takia, mutta kohta on pakko. Mietin että alan vaan rohkeasti saikuttelemaan, kunnes pääsen eläkkeelle. Psyykkisiä oireita mulla on.

Kynnys on vaan korkea lähtee valittamaan lääkärille.

Täällä ei ikinä kannata kysyä kannattaako irtisanoutua! Joku tonttu on heti kannattamassa sitä.

Jos tuota edes harkitsee vakavissaan pitää olla joku suunnitelma! Mielellään varma työ tai opiskelupaikka!

Jos kuitenkin koet, että työn kuormittavuus menee yli etkä ehdi palautua niin suosittelen hakemaan sairauslomaa. Olet välillä töissä ja välillä sairauslomalla. Aina monessa työpaikassa toimitaan nykyään näin (sote) Suomessa on muuten aika hyvä suoja vakituisessa virassa olevilla!!!!

Vierailija kirjoitti:

Jospa ihan ensimmäiseksi keskustelisitte 

- työpaikan luottamushenkilön kanssa

- esimiehen kanssa

- työsuojelun. 

Tästä on se etu, että ehkä ei tulisi irtisanoutumisen jälkeen kaenssia, kun työpaikan tilannetta olisi selvitetty.

Jos kyseessä SOTEPUOLEN TYÖPAIKKA niin ei missään nimessä ainakaan luottikseen yhteyttä! Voi olla entinen työpaikka hyvin nopeasti. Ap haet saikkua

Tilanteesi tuntuu siltä, että olisit oikeasti sairasloman tarpeessa joka tapauksessa. Mitä olet mieltä ajatuksesta, että pyrit työterveydestä saamaan sairaslomaa, mutta käytät sen ajan aktiivisesti uusien työpaikkamahdollisuuksien kartoittamiseen, taloudelliseen suunnitteluun ja muuhun, mikä tukee irtisanoutumista? Näin et jäisi heti tyhjän päälle, kun ehdit hieman varautumaan. Lisäksi kun on ollut tietyn aikaa kokoaikaisella sairauslomalla, muttei ole vielä 100% työkykyinen, voi olla mahdollisuus myös osa-aikainen sairauslomaan, jossa työaika on 40-60%.

Työterveyden kautta on toki myös saatavilla tukea työkykyneuvotteluihin, joissa käydään läpi työnantajan kanssa miten työnkuvaasi muutettaisiin, että jaksat töissä. Oletko tietoinen näistä mahdollisuuksista ja onko sinulla luottamusta työnantajaasi, että muutokset olisivat mahdollisia?

Teetkö ylitöitä? Mitä tapahtuu jos pysyt normaalissa työajassa? Mitä tapahtuu, jos jätät tekemättä ne työt, mitä sinulle tungetaan muttet ehdi? Siis varmasti jonkintasoinen konflikti työnantajan kanssa, sen vähän perusteella mitä kerroit, mutta ihan konkreettisesti? Kannattaa käydä tämäkin skenaario mielessään läpi mitä voi tapahtua, mitä vastaat (aina kirjallisesti, että jää todisteet), ja onko sinulla voimia käydä läpi tällainen vaihtoehto ennen irtisanoutumista.

Ap. Voisitko hakea sairaslomaa tai vuoden opintovapaan. Irtisanoutuminen on iso taloudellinen riski. Ehkä vähän liian iso.

Vierailija kirjoitti:

Jospa ihan ensimmäiseksi keskustelisitte 

- työpaikan luottamushenkilön kanssa

- esimiehen kanssa

- työsuojelun. 

Tästä on se etu, että ehkä ei tulisi irtisanoutumisen jälkeen kaenssia, kun työpaikan tilannetta olisi selvitetty.

Kiitos. Ei ole luottamushenkilöä, työsuojelua ja HR-ihminen juuri irtisanoutui eli ei HR:ääkään. Esimies ei viitsi vastata viesteihin (on saanut ne). Olen ollut siis pari viikkoa sairauslomalla. :(

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi tuntuu siltä, että olisit oikeasti sairasloman tarpeessa joka tapauksessa. Mitä olet mieltä ajatuksesta, että pyrit työterveydestä saamaan sairaslomaa, mutta käytät sen ajan aktiivisesti uusien työpaikkamahdollisuuksien kartoittamiseen, taloudelliseen suunnitteluun ja muuhun, mikä tukee irtisanoutumista? Näin et jäisi heti tyhjän päälle, kun ehdit hieman varautumaan. Lisäksi kun on ollut tietyn aikaa kokoaikaisella sairauslomalla, muttei ole vielä 100% työkykyinen, voi olla mahdollisuus myös osa-aikainen sairauslomaan, jossa työaika on 40-60%.

Työterveyden kautta on toki myös saatavilla tukea työkykyneuvotteluihin, joissa käydään läpi työnantajan kanssa miten työnkuvaasi muutettaisiin, että jaksat töissä. Oletko tietoinen näistä mahdollisuuksista ja onko sinulla luottamusta työnantajaasi, että muutokset olisivat mahdollisia?

Teetkö ylitöitä? Mitä tapahtuu jos pysyt normaalissa työajassa? Mitä tapahtuu, jos jätät tekemättä ne työt, mitä sinulle tungetaan muttet ehdi? Siis varmasti jonkintasoinen konflikti työnantajan kanssa, sen vähän perusteella mitä kerroit, mutta ihan konkreettisesti? Kannattaa käydä tämäkin skenaario mielessään läpi mitä voi tapahtua, mitä vastaat (aina kirjallisesti, että jää todisteet), ja onko sinulla voimia käydä läpi tällainen vaihtoehto ennen irtisanoutumista.

Kiitos. Olen ollut pari viikkoa sairauslomalla. Olen etsinyt työpaikkoja (ei vielä ollut), mutta ongelma on siinä, että olen aivan loppu, elimistö käy ylikerroksilla. Pitäisi siis saada palautuminen ensin käyntiin, jotta olisi voimavaroja muiden paikkoja etsimiseen. Vaikeusastetta lisää se, että uusi työpaikka voisi lisäksi vaatia muuttoa kauas, joten saisi olla melko varma paikasta.

Työnantaja ei suostu osa-aikaiseen sairauslomaan. Haluavat vain 100%:n työpanoksen tai sitten minun pitäisi tajuta ottaa loparit. Tämä sanottiin aiemmin selvästi. Olen keskustellut näistä asioista moneen kertaan työnantajan kanssa, eivät tule vastaan, eivät palkkaa lisää työvoimaa, vaikka tunnustavat työkuormani. Toteavat vaan, että työ on tällainen raskas ja se ei sovi kaikille. En yleensä tee ylitöitä enää, en ole tehnyt pariin vuoteen. Tulee valitusta, jos jotkut hommat myöhästyy.

Vaikka ajattelen, että teen sen minkä ehdin, niin silti kiireellisten töiden kasaantuminen kuormittaa. Työsuoritusten vaatimaa aikaakin ei pysty aina arviomaan, voi tulla yllätyksiä, joten joku yksi työ voi laittaa kalenterin uusiksi ja sitten siirtelepä siinä muita sovittuja töitä. Tietyt kriittiset työt on pakko tehdä tarpeeksi nopeasti. On kyllä vaikea rauhoittaa itseään työpäivän aikana, kun jatkuvasti vedetään hihasta ja systeemit tuuttaavat lisää kiireellistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Voisitko hakea sairaslomaa tai vuoden opintovapaan. Irtisanoutuminen on iso taloudellinen riski. Ehkä vähän liian iso.

Kiitos. Opintovapaata olen kyllä miettinyt. Voisi tehdä ainakin avoimen kursseja, jos ei muuta, ja palautua. (Jos siis työnantaja suostuisi siihen eikä alkaisi siirtelemään, kuten yhden tutun kohdalla alkamista siirrettiin kahdella vuodella.)

Vierailija kirjoitti:

Tulet saamaan karenssin jos irtisanoudut. Karenssia ei käytännössä voi välttää mitenkään, jos irtisanoudut itse tai vaikka saat lääkärinlausunnon tai jos työnantaja irtisanoo sinut. Ainut hyväksyttävä syy irtisanoutua on, jos työnantaja ei maksa palkkaa. Kyllä, tämä on totta.

Kyllä karenssin voi välttää, mulla on nimittäin kokemusta. Tein töitä henkilökohtaisena avustajana ja työtilanne alkoi olla henkisesti todella raskas. Olin ensin kuukauden sairauslomalla ja sitten lääkäri kirjoitti työkkäriä varten todistuksen, että ei suosittele palaamaan työpaikkaan. Irtisanouduin, ilmoittauduin työttömäksi irtisanoutumisajan loputtua enkä saanut karenssia. En kuitenkaan ehtinyt saada kassan päivärahaa päivääkään koska sain töitä muutaman päivän päästä kun irtisanoutumisaika oli kulunut umpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen ihan poikki huonon työpaikan ja ilmapiirin takia. Mulla on rahaa säästössä, mutta 3 kk. Karenssi on pitkä aika. Enkä halua enää hoitoalalle töihin jatkossakaan. Vielä en ole kokeillut saikkua masennuksen takia, mutta kohta on pakko. Mietin että alan vaan rohkeasti saikuttelemaan, kunnes pääsen eläkkeelle. Psyykkisiä oireita mulla on.

Kynnys on vaan korkea lähtee valittamaan lääkärille.

Kiitos. Ystävä hyvä, mene pian lääkäriin. Jaksamisongelmat ovat hyvin yleisiä, lääkäri ymmärtää varmasti. Jos kituuttaa liian pitkään, voi mennä terveys/työkyky todella heikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ikinä kannata kysyä kannattaako irtisanoutua! Joku tonttu on heti kannattamassa sitä.

Jos tuota edes harkitsee vakavissaan pitää olla joku suunnitelma! Mielellään varma työ tai opiskelupaikka!

Jos kuitenkin koet, että työn kuormittavuus menee yli etkä ehdi palautua niin suosittelen hakemaan sairauslomaa. Olet välillä töissä ja välillä sairauslomalla. Aina monessa työpaikassa toimitaan nykyään näin (sote) Suomessa on muuten aika hyvä suoja vakituisessa virassa olevilla!!!!

Kiitos. Viestisi lukeminen helpotti vähän. Onhan se noloa, mutta pakkohan se on sitten välillä käydä sairauslomalla, jos ei jaksa. Valitetavasti vaan pomo ja kollegat suhtautuvat jäätävästi sairausloman jälkeen, mutta en voi sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne. Olin rakennusmestari ja kohta pari vuotta sitten en jaksanut enää olla kuutena päivänä viikossa kymmentä tuntia päivässä töissä ja kuunnella haukkuja yltä ja alta. Moni ihmettelee, että kun rahaa sai, niin kannattaisi, mutta ne puhuu kokemattomuudesta. Olen paljon onnellisempi nyt aivan eri alan työssä. Toki en tiedä sinun alaasi, mutta rakennusalalla ihan normisuuntaus, että rakennusmestarit poistuu muiden alojen töihin.

Onpa kamala kokemus. Kuullostaa siltä, että kys. firma on toiminut erittäin laittomasti, eihän kukaan kestä tuollaista työmäärää. Kiva kuulla, että asiat ovat nyt paremmin.

Minä irtisanoutuisin jos kokisin että se tekisi minut onnellisemmaksi. Itse teen 80% työaikaa, en jaksaisi kokoaikaista, näin on hyvä.

No can do ---saisko kännöksen!