Kannattaisiko minun irtisanoutua..

Mikset jaa töitäsi muille?

Minäkin olen miettinyt irtisanotumista. En jaksa enää tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Mikset jaa töitäsi muille?

Ei ole tekijöitä, joille jakaa. Ei ole kiinni siitä ettenkö pyytäisi apua, vaan apua ei useinkaan yksinkertaisesti saa.

Jos on valmis sietämään epävarmuutta ja pienentyneitä tuloja, niin suosittelen.  On kuitenkin yksi iso stressi vähempänä.

Jää mielummin pitkälle saikulle, yksi terkkarikäynti riittää jossa tirautat itkut.

Vierailija kirjoitti:

Jos on valmis sietämään epävarmuutta ja pienentyneitä tuloja, niin suosittelen.  On kuitenkin yksi iso stressi vähempänä.

Sehän se, en siedä hyvin epävarmuutta ja työllistyminen uudelleen olisi hyvin vaikeaa. Kai se on kuitenkin pakko, jos toinen vaihtoehto on sairausloma ja terveyden menetys..

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Jää mielummin pitkälle saikulle, yksi terkkarikäynti riittää jossa tirautat itkut.

Olen tätä jo kokeillut (muutama viikko). Tilanne kuitenkin luisuu lopulta uudelleen samoille urille, koska töissä mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Kiva kuulla, onnittelut. Entä jos ala on sellainen, että työpaikkoja ei ole?

Olen miettinyt, että en tee nyt koronan aikana mitään isoa muuvia. Se tekee kuitenkin niin paljon epävarmuutta kaikkeen. Kun tää tilanne on tasautunut (toivottavasti niin käy), teen arvion työssä jatkamisesta. Tosin en olekaan vielä ihan puhki, mutta menossa sitä kohti.

Vaikutat sellaiselta ”no can do” tyypiltä. Persuunnu ja ala tekemään niitä asioita joista tykkäät, äläkä valita.

Minä vaihdoin yksityisen sektorin insinöörihommista julkiseen virkaan valtiolle. Palkka on jopa parempi ja työmäärä pienempi. Tämä on jo aika luksusta. Kiirettä ja stressiä ei ole koskaan eikä ole sellaista vastuuta kuin yksityisellä. Riittää kun katsoo et lakia noudatetaan. 

Riippuu siitä onko koulutusta vastaavalla alalla tarjolla työpaikkoja lähiseudulla ja onko oma ikä reilusti vähemmän kuin 45 vuotta. Jos on yhtään enemmän ikää niin sitten irtisanoutuminen on hyvin riskaabelia.

Jos ei ole rahasta kiinni niin sitten tilanne on tietenkin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Kiva kuulla, onnittelut. Entä jos ala on sellainen, että työpaikkoja ei ole?

Juuri aiemmin sanoit että, jakaisit työtäsi muille mutta tekijöitä ei saa. Eli sinun alallasi siis ainakin on pula osaavasta työvoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että en tee nyt koronan aikana mitään isoa muuvia. Se tekee kuitenkin niin paljon epävarmuutta kaikkeen. Kun tää tilanne on tasautunut (toivottavasti niin käy), teen arvion työssä jatkamisesta. Tosin en olekaan vielä ihan puhki, mutta menossa sitä kohti.

Aivan totta, olen miettinyt samaa. Kuitenkin itselläni nyt se tilanne akuutisti, että olen aivan puhki enkä usko, että selviäisin. En saa työpaikalta mitään tukea jaksamiselleni. Siellä suunnilleen näytetään heti ovea, jos ei jaksa. Olen kuitenkin ennen ollut hyvä, arvostettu ja osaava työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Kiva kuulla, onnittelut. Entä jos ala on sellainen, että työpaikkoja ei ole?

Juuri aiemmin sanoit että, jakaisit työtäsi muille mutta tekijöitä ei saa. Eli sinun alallasi siis ainakin on pula osaavasta työvoimasta.

On pulaa kys.firmassa, mutta ei palkata.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat sellaiselta ”no can do” tyypiltä. Persuunnu ja ala tekemään niitä asioita joista tykkäät, äläkä valita.

Mitä tarkoitat? Ihan asiaa puhun, nämä ovat tosiasioita tilanteessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoutuminen on aina riski mutta itselläni se nosti elämänlaatuani jo työttömänä ja myöhemmin uuden työpaikan kautta.

Kiva kuulla, onnittelut. Entä jos ala on sellainen, että työpaikkoja ei ole?

Juuri aiemmin sanoit että, jakaisit työtäsi muille mutta tekijöitä ei saa. Eli sinun alallasi siis ainakin on pula osaavasta työvoimasta.

On pulaa kys.firmassa, mutta ei palkata.

Eli tämä perinteinen että teetetään yhdellä ihmisellä kahden ihmisen työt, yhden ihmisen palkalla tottakai.

Lähde ihmeessä, säilytä itsekunnioituksesi et ole orja. Tuollaisia työnantajia on liikaa, ja niin pitkään kuin tuohon suostutaan niin se jatkuu.

Kun kukaan ei tuohon alistuisi niin saisivat sitten olla ihan kokonaan ilman työvoimaa.

Itse lähdin opiskelemaan, mutta ei tämäkään helppoa ole. Pelkään, että pää ei kestä enää mitään työtä. Viime syksynä, kun olin aivan loppu, niin omasta työterveydestä irtosi ihan vallan viikko saikkua.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin yksityisen sektorin insinöörihommista julkiseen virkaan valtiolle. Palkka on jopa parempi ja työmäärä pienempi. Tämä on jo aika luksusta. Kiirettä ja stressiä ei ole koskaan eikä ole sellaista vastuuta kuin yksityisellä. Riittää kun katsoo et lakia noudatetaan. 

Kuullostaa hyvältä. Itse en ole päässyt koskaan julkisen virkojen kohdalla edes haastatteluun.