Lue keskustelun säännöt.
Mies selkeästi masentunut, ei suostu hakemaan apua
05.04.2021 |
Mitä tehdä? On ollut jo pidemmän aikaa alakuloinen, ei tee yhtään mitään lasten kanssa kuin pakotettuna hetken aikaa, kotitöitä hänellä on vain pari ja nekin jää toistuvasti tekemättä. Ei ota vetovastuuta, esim. tänään sain nukkua pitkään, mutta se tarkoitti sitten sitä, että lapsille ei oltu laitettu lounasta koska mies oli vain istunut koneella. :/
Olen koittanut useita eri lähestymistapoja, mutta mikään ei tuota tulosta. Mies vähättelee ongelmiaan, lupaa puhuvansa niistä kaverinsa kanssa tms., muttei kuitenkaan puhu. Jos sanon suoraan, hän suuttuu ja mm. menettää ruokahalunsa, nätisti sanominen ei tee yhtään mitään. Lasten kanssa oloa koskien olen pyytänyt, itkenyt ja käskenyt. Ihan turhaa: ei toimi.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkään, mutta se ei näy arjessani ulospäin, koska syön lääkkeeni ja olen järjestänyt elämäni mahdollisimman tasaiseksi/vähän kuormittavaksi. Siksikin ärsyttää, kun mies ei tunnu ottavan vastuuta itsestään. Lapset tietävät missä mennään, jopa kuopus tajuaa, ja sanoikin "isi on aina surullinen". Miehen mielestä hän kyllä puuhailee lasten kanssa ym., mutta minä en muista, koska näin olisi käynyt viimeksi.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tämä apu olisi. Joku voivottelisi vieressä taputtaisi päähän ja kirjoittaisi 2 viikkoa alkuun sairauslomaa. Sehän se asian korjaisi, jos mitään ongelmaa onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tämä apu olisi. Joku voivottelisi vieressä taputtaisi päähän ja kirjoittaisi 2 viikkoa alkuun sairauslomaa. Sehän se asian korjaisi, jos mitään ongelmaa onkaan.
Tämän jälkeen saat diagnoosin josta ei ole hyötyä, mutta diagnoosi vaikeuttaa elämää monella tapaa. Speudotiedettä.
Ihan tutkitusti:
Jos poika itkee, sille vähätellään kipua/surua ja yritetään ohjata pois itkuisuudesta.
Jos tyttö itkee, sitä lohdutetaan ja annetaan kyynelten tulla.
Miehet kasvatetaan siihen, että apua ei haeta. Se alkaa tuolla itkemisen vähentämmisellä pienenä ja koko elämänsä mies oppii, että vain menestyvä ja vahva mies on kelvollinen. Eikä naisilta juuri heru ymmärtämystä tuossa. En ole vielä nähnyt naista, joka suhtautuisi empatialla siihen, että miehillä on vaikea hakea apua. Se esitetään aina syytöksenä ja ihmettelynä miksi mies on niin tyhmä tai huono.