Anoppi haluaa minut mukaan vaunulenkille ja suuttuu jos en lähde

Siis hyvä luoja... onneksi en edes osaa kuvitella tuollaista tilannetta! Ei todellakaan ole normaalia! Ensinnäkin miksi hän ylipäätään on siellä kotonasi niin paljon? Toisekseen sanoisin että ”kiva jos menette ulos kun ehdin tehdä rästiin jääneet kotityöt sillä välin.” Ja jos ehdottaa että tulet mukaan niin ota vauva ja sano että ”ai ette menekään, no ei se haittaa, meen sitten ku oot lähtenyt, otatko kahvia :)”

Mitä jos anoppi ei "uskalla" olla vauvan kanssa kahden, pelkää että vauva alkaa itkeä ja mitäs sitten?

Meillä nimittäin anoppi "vaunulenkkeili" niin, että käveli talon edustaa edestakaisin, edestakaisin. Nuku tai rentoudu nyt siinä sitten (tai aloita edes mitään isompaa kotityötä), kun tietää, että hetkenä minä hyvänsä saattavat tulla sisälle.

AP tässä.

Olen kiitollinen hoitoavusta, mutta kyllä mä vauvaa pystyn käyttämään vaunulenkillä ihan yksikseenkin. Rentoudun kuuntelemalla äänikirjaa. Meillä ei anopin kanssa ole paljon yhteisiä juttuja, ja jos ollaan kahdestaan niin mulla on olo, että täytyy koko ajan keksimällä keksiä puhuttavaa. Jutteleminen anopin kanssa on helpompaa, kun vauva on hereillä ja voidaan puuhailla vauvan kanssa. Vaunuissa vauva vain nukkuu.

Harmi, jos jollain ei isovanhemmat auta. Minusta ei kuitenkaan ole mukavaa, että anoppi pitää minua laiskana ja juoruilee sukulaisille minun olevan masentunut, kun en halua lähteä vaunulenkille (hänen kanssaan). En vain jaksa pakkososialisointia.

Käyn lenkillä yksin ja tykkään nähdä kavereita, joiden kanssa voi välillä myös olla hiljaa ilman kiusallista oloa. Anopin kanssa tuntuu että olen koko ajan ”syynissä”.

Ja anoppi saa hoitaa vauvaa aina kun nähdään. Sinänsä on hyvät välit. Anopilla ei ole miestä eikä muita lapsia mieheni lisäksi, joten meidän perhe on hänelle tärkeä ja se on kiva. En vain tykkää käydä niillä pitkillä vaivaannuttavilla kävelyillä, ja rasittaa masennusvihjailut, koska niissä ei ole mitään totuusperää.

Olen yrittänyt puhua että jään mielummin nukkumaan tai puuhailemaan kotitöitä, mutta kuulemma raitis ilma tekee hyvää jne. No niin tekee, ja kyllä minä lenkkeilen mutta mieluiten yksin. Sitten suuttuu kun ei ymmärrä miksi en hänen kanssaan halua mennä.

Sano että käyt erikseen lenkillä. Että sinä aikana kun hän menee ulos, hoidat yöheräilyn aiheuttamaa univajetta ja yrität rentoutua. Ei ole pakko myös ottaa hänen palveluksiaan tai vierailujaan, voit pyytää toista sukulaista joka palvoo lasta. Jos sinä ja anoppi vedätte erikseen kylmässä säässä vaunulenkkejä, tuleeko lapselle liikaa kylmää ulkoilmaa tai aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

En antaisi edes 2kk ikäistä vaunulenkille ulos, sillä anoppini on jo 75v, vaikka onkin hyväkuntoinen, niin hänen reagointikykynsä ja nopeutensa on alentunut. Se on nyt lääketiett. fakta. Miksi altistaisin lapseni vaaraan?

Olen aina ihmetellyt, miten vanhemmat antavat lapsensa hoitoon iäkkäille isovanhemmille, kun samaan aikaan he ovat autoilussa suurin riski liikenteessä, kun reagointikyky alentunut ja aiheuttavat onnettomuuksia eniten, mutta jostakin syystä vanhemmat antavat hoitoon puolustuskyvyttömän lapsen.

Jo lapsen nostaminen, voi aiheuttaa vaaratilanteen, kun käsivoimia ei ole riittävästi.

Jos he olisivat työkykyisiä, eivät he olisi eläkkeellä esim. päiväkodin hoitajan tai sh työstä.

Meillä lapset ovat isovanhempien kanssa, kun me vanhemmat ollaan lähietäisyydellä.

Kaatuilu on huono juttu.

Muistan kyläpaikassa ollessamme mummon joka otti siskoni syliinsä, kompastui kynnykseen ja kaatui siskoni jäädessä hänen alleen, onnea oli ettei siskolle sattunut mitään pahempaa.

Sinä joka et antaisi vauvaa 75-vuotiaalle anopille, ole huoleti, en minäkään. Anoppi on kuitenkin karvan verran päälle 50. En usko, että olisi niin heiveröinen ettei pystyssä pysy vaunujen kanssa tai harhailisi dementoituneena vaunujen kanssa moottoritielle.

Raskauskiloja mulla tuli 8, jotka kaikki tipahti itsekseen. Jäi vain arpinen mahaläpyskä tuohon eteen, ja se ei lähde vaikka lenkkeiltäisiin anopin kanssa kuuhun. :D Joten pullerovihjailut on turhia.

AP

Jännä juttu, nämä anopit ja mummot kelpaavat lastenlapsensa hoitajaksi, jopa vauvoille, mutta samaan aikaan yli 70v ei voi palkata edes sijaikseksi päiväkotiin, kerhoihin tai sh terv.hoitoon, kun lain mukaan se on lapselle turvallisuusriski. Jostakin syystä, jos lapsi on kotihoidossa, sitä riskiä ei ole.

Pitänee ensi kerralla sanoa lempeästi mutta suoraan, että tykkään lenkkeillä itsekseen, mutta käy ihmeessä vauvan kanssa ulkona jos haluat. Pitää myös korostaa noita yöheräämisiä ja sitä, että väsymyksen takia en nyt ehkä ole yhtä sosiaalinen kuin ennen vauvaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Älä kinise. Meillä yksikään isovanhempi ei ole ikinä ulkoiluttanut vauvaa tai mitenkään auttaneet, eivät ole sekuntiakaan tässä 10v sisällä lapsenlapsiaan hoitaneet. Ole KIITOLLINEN että saat apua, se ei ole ollenkaan itsestäänselvää!

APUA? Mitä h*mmetin apua siitä on, että toinen työntää lastenrattaita? Juurihan Ap kertoi käyvänsä itsekin vaunulenkeillä, joten siitä voinee päätellä että hän OSAA JA KYKENEE itsekin työntämään vaunuja ilman isovanhemman APUA.

Muutenkin olis varmaan ihan aiheellista kerrata, mitä AVUN ANTAMINEN tarkoittaa. Se ei ole omien näkemysten tai itselleen hyväksi koettujen ruokien / omien siivoustapojen / itselleen tarpeettomien tavaroiden tuputtamista toiselle, vaan sen kysymistä, minkälaista APUA AVUN VASTAANOTTAJA ITSE KOKEE TARVITSEVANSA.

’Onko jotain, missä voisin auttaa?’ on tosi hyvä tapa aloittaa keskustelu, jos kokee toisen olevan jonkinlaisen avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Älä kinise. Meillä yksikään isovanhempi ei ole ikinä ulkoiluttanut vauvaa tai mitenkään auttaneet, eivät ole sekuntiakaan tässä 10v sisällä lapsenlapsiaan hoitaneet. Ole KIITOLLINEN että saat apua, se ei ole ollenkaan itsestäänselvää!

Mutta kun tuo ei ole sellaista apua, mitä ap kaipaa. Ymmärrän täysin, että ap haluaisi käyttää tuon pienen vapaa-ajan joko lepäämällä tai tekemällä rauhassa kotitöitä. En myöskään usko, etteikö ap ulkoilisi itse vauvan kanssa silloin kun anoppi ei ole ”apuna”.

Missä isä?

Isä käy töissä ja hoitaa vauvaa illalla ja viikonloppuisin. Yöheräilyt kuitenkin on minun heiniä.

Sano, että sen jälkeen, kun olet ensin saanut viettää rauhallista aikaa anopin ja vauvan ulkoillessa, haluaisit mielelläsi käydä vielä ulkoilemassa yksin. Jos ei anoppi tajua tuota yksin olemisen tarvetta, on todella itsekäs. Samoin on sitten toisin päin.

Mä ainakin haluaisin viettää lastenlasten kanssa ihan keskenään aikaa, en halua että ne lasten vanhemmat on kokoajan syynäämässä, että miten mä oon niiden lasten kanssa. Ja antamassa neuvoja.

Mulla on 2 lasta ja en ole ikinä käynyt vaunulenkillä.

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

Olen kiitollinen hoitoavusta, mutta kyllä mä vauvaa pystyn käyttämään vaunulenkillä ihan yksikseenkin. Rentoudun kuuntelemalla äänikirjaa. Meillä ei anopin kanssa ole paljon yhteisiä juttuja, ja jos ollaan kahdestaan niin mulla on olo, että täytyy koko ajan keksimällä keksiä puhuttavaa. Jutteleminen anopin kanssa on helpompaa, kun vauva on hereillä ja voidaan puuhailla vauvan kanssa. Vaunuissa vauva vain nukkuu.

Harmi, jos jollain ei isovanhemmat auta. Minusta ei kuitenkaan ole mukavaa, että anoppi pitää minua laiskana ja juoruilee sukulaisille minun olevan masentunut, kun en halua lähteä vaunulenkille (hänen kanssaan). En vain jaksa pakkososialisointia.

Käyn lenkillä yksin ja tykkään nähdä kavereita, joiden kanssa voi välillä myös olla hiljaa ilman kiusallista oloa. Anopin kanssa tuntuu että olen koko ajan ”syynissä”.

Ja anoppi saa hoitaa vauvaa aina kun nähdään. Sinänsä on hyvät välit. Anopilla ei ole miestä eikä muita lapsia mieheni lisäksi, joten meidän perhe on hänelle tärkeä ja se on kiva. En vain tykkää käydä niillä pitkillä vaivaannuttavilla kävelyillä, ja rasittaa masennusvihjailut, koska niissä ei ole mitään totuusperää.

Olen yrittänyt puhua että jään mielummin nukkumaan tai puuhailemaan kotitöitä, mutta kuulemma raitis ilma tekee hyvää jne. No niin tekee, ja kyllä minä lenkkeilen mutta mieluiten yksin. Sitten suuttuu kun ei ymmärrä miksi en hänen kanssaan halua mennä.

Luulen, etä anoppi on aidosti huolissaan sinusta. Silti, vaikka olisit masentunut, mitä en kirjoittamasi mukaan usko, niin anopin pitäisi kunnioittaa myös sen mahdollisen masentuneen kertomusta. Hän on keksinyt, että se ulkoilu parantaa sinut siitä masennuksesta.

Nyt vaunulenkkejä vain silloin, kun miehesi on läsnä. Silloin kun miehesi on töissä, niin tapaamiset eivät sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä.

Olen kiitollinen hoitoavusta, mutta kyllä mä vauvaa pystyn käyttämään vaunulenkillä ihan yksikseenkin. Rentoudun kuuntelemalla äänikirjaa. Meillä ei anopin kanssa ole paljon yhteisiä juttuja, ja jos ollaan kahdestaan niin mulla on olo, että täytyy koko ajan keksimällä keksiä puhuttavaa. Jutteleminen anopin kanssa on helpompaa, kun vauva on hereillä ja voidaan puuhailla vauvan kanssa. Vaunuissa vauva vain nukkuu.

Harmi, jos jollain ei isovanhemmat auta. Minusta ei kuitenkaan ole mukavaa, että anoppi pitää minua laiskana ja juoruilee sukulaisille minun olevan masentunut, kun en halua lähteä vaunulenkille (hänen kanssaan). En vain jaksa pakkososialisointia.

Käyn lenkillä yksin ja tykkään nähdä kavereita, joiden kanssa voi välillä myös olla hiljaa ilman kiusallista oloa. Anopin kanssa tuntuu että olen koko ajan ”syynissä”.

Ja anoppi saa hoitaa vauvaa aina kun nähdään. Sinänsä on hyvät välit. Anopilla ei ole miestä eikä muita lapsia mieheni lisäksi, joten meidän perhe on hänelle tärkeä ja se on kiva. En vain tykkää käydä niillä pitkillä vaivaannuttavilla kävelyillä, ja rasittaa masennusvihjailut, koska niissä ei ole mitään totuusperää.

Olen yrittänyt puhua että jään mielummin nukkumaan tai puuhailemaan kotitöitä, mutta kuulemma raitis ilma tekee hyvää jne. No niin tekee, ja kyllä minä lenkkeilen mutta mieluiten yksin. Sitten suuttuu kun ei ymmärrä miksi en hänen kanssaan halua mennä.

Luulen, etä anoppi on aidosti huolissaan sinusta. Silti, vaikka olisit masentunut, mitä en kirjoittamasi mukaan usko, niin anopin pitäisi kunnioittaa myös sen mahdollisen masentuneen kertomusta. Hän on keksinyt, että se ulkoilu parantaa sinut siitä masennuksesta.

Nyt vaunulenkkejä vain silloin, kun miehesi on läsnä. Silloin kun miehesi on töissä, niin tapaamiset eivät sovi.

Niin ja jos anoppi tulee vielä päivällä sinua kutsumaan vanulenkille, niin kerrot, että olet ollut jo sinä aamuna lenkillä. Enää et tule.

Nukkuuko vauva vain vaunuissa ulkona vai nukkuuko hän myös sisällä?

Jos anoppi ei veisi vauvaa vaunulenkille, niin pääsisitkö silloin nukkumaan/tekemään kotitöitä vauvan nukkuessa?

Oletko puhunut miehelle tästä anoppiongelmasta? Onko hän puuttunut siihen mitenkään? Vai onko hän kenties puhunut äidilleen jotakin siihen suuntaan, että olet väsynyt ja anoppi on tulkinnut sen masennukseksi?

Anopille kannattaisi varmaan suoraan pamauttaa, että se paras apu olisi, että tulisi silloin kun vauva on hereillä. 

Mua kiinnostaa kanssa, että mitä miehesi on tehnyt tuolle ongelmalle? Tuleeko anoppi kutsumatta ja silloin kun poikansa ei ole läsnä?

Vierailija kirjoitti:

Nukkuuko vauva vain vaunuissa ulkona vai nukkuuko hän myös sisällä?

Jos anoppi ei veisi vauvaa vaunulenkille, niin pääsisitkö silloin nukkumaan/tekemään kotitöitä vauvan nukkuessa?

Oletko puhunut miehelle tästä anoppiongelmasta? Onko hän puuttunut siihen mitenkään? Vai onko hän kenties puhunut äidilleen jotakin siihen suuntaan, että olet väsynyt ja anoppi on tulkinnut sen masennukseksi?

Anopille kannattaisi varmaan suoraan pamauttaa, että se paras apu olisi, että tulisi silloin kun vauva on hereillä. 

Vauva nukkuu päikkäreitä sekä sisällä että ulkona. Ei me varsinaisesti anopin apua tarvita paitsi jos kahdestaan halutaan jossain käydä, mikä nyt on aika vähissä näin korona-aikana muutenkin. Pystyn vauvan nukkuessa tekemään kotitöitä päivittäin, mutta totta kai olen koko ajan hälytysvalmiudessa jos vauva herää. Tarvetta hoitoavulle ei varsinaisesti siis ole, mutta anoppi haluaa hoitaa vauvaa ja erityisesti käydä vaunulenkillä. Minut pitäisi saada sinne sitten kaveriksi. Minä taas haluaisin käyttää tuon harvinaisen ajan ihan vain kiireettömään yksinoloon.

Mies oli aluksi sitä mieltä, että miksen voi lähteä anopin kanssa lenkille, mutta ymmärsi sitten miksi en halua. Puuttuu keskusteluun jos anoppi jää pidemmäksi aikaa jankuttamaan.

Jep, pitää nyt seuraavalla kerralla perustella yksityiskohtaisesti. Jos ei sitten ymmärrä niin olkoon. Turhauttaa vaan tuo jankkaaminen, kun kuitenkin hänellä on ”asiat hyvin”, koska saa hoitaa vauvaa ja häneen luotetaan sen suhteen. Tuntuu turhalta pilata välejä tällaisen takia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukkuuko vauva vain vaunuissa ulkona vai nukkuuko hän myös sisällä?

Jos anoppi ei veisi vauvaa vaunulenkille, niin pääsisitkö silloin nukkumaan/tekemään kotitöitä vauvan nukkuessa?

Oletko puhunut miehelle tästä anoppiongelmasta? Onko hän puuttunut siihen mitenkään? Vai onko hän kenties puhunut äidilleen jotakin siihen suuntaan, että olet väsynyt ja anoppi on tulkinnut sen masennukseksi?

Anopille kannattaisi varmaan suoraan pamauttaa, että se paras apu olisi, että tulisi silloin kun vauva on hereillä. 

Vauva nukkuu päikkäreitä sekä sisällä että ulkona. Ei me varsinaisesti anopin apua tarvita paitsi jos kahdestaan halutaan jossain käydä, mikä nyt on aika vähissä näin korona-aikana muutenkin. Pystyn vauvan nukkuessa tekemään kotitöitä päivittäin, mutta totta kai olen koko ajan hälytysvalmiudessa jos vauva herää. Tarvetta hoitoavulle ei varsinaisesti siis ole, mutta anoppi haluaa hoitaa vauvaa ja erityisesti käydä vaunulenkillä. Minut pitäisi saada sinne sitten kaveriksi. Minä taas haluaisin käyttää tuon harvinaisen ajan ihan vain kiireettömään yksinoloon.

Mies oli aluksi sitä mieltä, että miksen voi lähteä anopin kanssa lenkille, mutta ymmärsi sitten miksi en halua. Puuttuu keskusteluun jos anoppi jää pidemmäksi aikaa jankuttamaan.

Jep, pitää nyt seuraavalla kerralla perustella yksityiskohtaisesti. Jos ei sitten ymmärrä niin olkoon. Turhauttaa vaan tuo jankkaaminen, kun kuitenkin hänellä on ”asiat hyvin”, koska saa hoitaa vauvaa ja häneen luotetaan sen suhteen. Tuntuu turhalta pilata välejä tällaisen takia.

AP

Voi toki olla niinkin, että anoppi aidosti haluaa olla kanssasi. Hän pitää sinusta kovasti ja arvostaa sinua. Näin korona-aikana olisi turvallisempaa tavata ulkona. Nämä asiat saattavat vaikuttaa myös. Muista, että jos anoppi jankkaa, niin hän on se joka pilaa niitä välejä, et sinä. Voitte suoraan sanoa miehenne kanssa, että jos haluaa auttaa, niin  vaunulenkeistä on iloa. Iloa niistä ei ole, jos sinua vaaditaan mukaan. Voitte mielestäni myös sanoa, että tuo jankkaaminen aiheuttaa vain pahaa mieltä, ja silloin on parasta, että jätetään vaunulenkit ja tapaaminen siltä erää välistä.