Mikä on vaikein klassisen musiikin kappale minkä osaat soittaa pianolla?

Ukko Nooa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minultakin irtoaa Turkkilainen marssi, harjoittelin sen lockdownin aikana. Mutta en usko että kukaan musiikista ymmärtävä sitä ilokseen kuuntelisi.

Minun on vaikea soittaa sitä kun jalka nousee automaattisesti granpatmaahan kun penskana baletissa sitä taottiin tuon tahdissa.

Minä suoritin 2000-luvun alussa muistaakseni tolppakakkosen ? pianossa. Muissakin lajeissa tuli tutkintoja tehtyä, kitara, laulu. Nyt sävellän tunnelmallista musiikkia ja opiskelen etnisiä soittimia. Pitäisi treenitreenata kyllä enempi. Nyt on meneillään joku parveke merelle, kato kun sairauden vuoksi huono muisti, ihan tuttu säveltäjä mutta nimi ei tule mieleen, Ravel. Vekkuli kappale.

”Tolppakakkosta” ei ollut, oli muistaakseni IIa ja IIb, vastasivat nykyisiä C- ja B-tutkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä lizstin 2 osioon etydit. Noiista ykkös osioon etydeistä käsittääkseni hän polttti ne itse koska ajattteli että meneee liiian mahdottomiski sormiharjoituksiksi. Ykkös osion etydit ovat vain eplkkää sormivahvuus kehitystä ja 2 osion etyydit selllaisia etttä ne ovan jo kappaleita.

Kyllähän lizstillä ja beethowenila kävi monesti vissiiin niin että pianon kielet katkeilivat. Beeethowen taisi olla mozartin oppilas. Mozart oli enemmän sellaista pianon discomusiiikki voisi ehkä sanoa.

Mozartiin suhtautumiinen elämäään oli varmaaan aika hienoa selllaista ikäänkuin dragikoooomista sriemukasta energistä suhtautumista. Selllaista jos liiika romantillisuuus johtaaa hetkenmitttaaa hitaaseeen kuolemaan niin mozart antoi sen jääädä taaakseen vaan tanssien suhtautui elämäään rytmein kirjavin.

Sittten taas josssain bahcissa verraten mozartin niin se on hyviin matemaattista ja siiinä harmoninen sopusointuisuuus tulee hyvinkin analyyyttisesti esille. Eli ihhminen pyrkiii käsittämään elämän systeemien ja deoiden kauttta ja ymmärtämää elämää ja välttämäään esim virheistä opittuja asioita ja kehittämään uuutta systemaaatisuuden kautta ja analyyttisyyden kautta. Nythän elämme esim ajanjaksoa jossa elämme lähes valmiissa maailmassa, eli elämä on vähän kuin mzartia eliii luovuuttaa ja vimmaa yrittää saad aihmiset tavallaann omiin bileisiinsä mukaan.

Jos ihmisellle bahchin tavoin tuodaan liika analyyttisyys esille etteivät ne tajua siitä mitään niin se rasittaa ja kuormittaa heitä ellei heillä ole selkeää esim hyöty suhdettta jostain asiasta. Gösta sundgvistikin sanoiin haastatteluissaan ettei hän tahdo käyttää rumpuja juuri lainkaaan kappaleissaaan vaan se on lähinnä "turhaa pajavasaran kalkettta" että sanat ovat tärkeiintä.

Se onn justiin nykymaailmassa vähän vaaarallinenkin kehityksensuuntaus että tudoaan kaikki vähän kuin manulle illallinen etttä mihin se sitten lopulta johtaa. Kaiikki nopeasti, helpolla ja helpppoa on elämä ja aivot tahtoo lisäää vain euforiaaa ja endorfiiinia jotta pääseee tähtiin eikä sekään vielllä riitä. Enemmän sitä kautta että pienestä lähdetään ja voii olla ylpeä pienistä saaavutuksissta.

SUomesssa on kuitenkin vielä hyvin asiat kun katsoo esim pisa testejen tuloooksia. EI ole cola ja hampurilaiset vieneeet miestä ja naista mennessäään.

Chopinin vallankumousetydi. Kysymyksessä ei vaadittu millään tavalla hyvää soittamista. Kyllä sen soittamanani tunnistaa, mutta oikeasti on niin vaikea, että en yritä harjoitella sitä mitenkään edustavaan kuntoon.

Beethovenin Kuutamosonaatin presto agitato -osa. Kävin lapsena yhdeksän vuotta pianotunneilla ja suoritin 3/3-tutkinnon 13-vuotiaana, minkä jälkeen soitin vielä vuoden ja sitten lopetin, kun jäin ilman opettajaa. Aikuisena olen sitten soitellut itsekseni, yrittänyt pitää tekniikkaa jotenkuten yllä ja opetella aina silloin tällöin jotain uutta (kuten tuosta Kuutamosonaatista muutakin kuin vain ala-asteella soittamani adagion).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä lizstin 2 osioon etydit. Noiista ykkös osioon etydeistä käsittääkseni hän polttti ne itse koska ajattteli että meneee liiian mahdottomiski sormiharjoituksiksi. Ykkös osion etydit ovat vain eplkkää sormivahvuus kehitystä ja 2 osion etyydit selllaisia etttä ne ovan jo kappaleita.

Kyllähän lizstillä ja beethowenila kävi monesti vissiiin niin että pianon kielet katkeilivat. Beeethowen taisi olla mozartin oppilas. Mozart oli enemmän sellaista pianon discomusiiikki voisi ehkä sanoa.

Mozartiin suhtautumiinen elämäään oli varmaaan aika hienoa selllaista ikäänkuin dragikoooomista sriemukasta energistä suhtautumista. Selllaista jos liiika romantillisuuus johtaaa hetkenmitttaaa hitaaseeen kuolemaan niin mozart antoi sen jääädä taaakseen vaan tanssien suhtautui elämäään rytmein kirjavin.

Sittten taas josssain bahcissa verraten mozartin niin se on hyviin matemaattista ja siiinä harmoninen sopusointuisuuus tulee hyvinkin analyyyttisesti esille. Eli ihhminen pyrkiii käsittämään elämän systeemien ja deoiden kauttta ja ymmärtämää elämää ja välttämäään esim virheistä opittuja asioita ja kehittämään uuutta systemaaatisuuden kautta ja analyyttisyyden kautta. Nythän elämme esim ajanjaksoa jossa elämme lähes valmiissa maailmassa, eli elämä on vähän kuin mzartia eliii luovuuttaa ja vimmaa yrittää saad aihmiset tavallaann omiin bileisiinsä mukaan.

Jos ihmisellle bahchin tavoin tuodaan liika analyyttisyys esille etteivät ne tajua siitä mitään niin se rasittaa ja kuormittaa heitä ellei heillä ole selkeää esim hyöty suhdettta jostain asiasta. Gösta sundgvistikin sanoiin haastatteluissaan ettei hän tahdo käyttää rumpuja juuri lainkaaan kappaleissaaan vaan se on lähinnä "turhaa pajavasaran kalkettta" että sanat ovat tärkeiintä.

Se onn justiin nykymaailmassa vähän vaaarallinenkin kehityksensuuntaus että tudoaan kaikki vähän kuin manulle illallinen etttä mihin se sitten lopulta johtaa. Kaiikki nopeasti, helpolla ja helpppoa on elämä ja aivot tahtoo lisäää vain euforiaaa ja endorfiiinia jotta pääseee tähtiin eikä sekään vielllä riitä. Enemmän sitä kautta että pienestä lähdetään ja voii olla ylpeä pienistä saaavutuksissta.

SUomesssa on kuitenkin vielä hyvin asiat kun katsoo esim pisa testejen tuloooksia. EI ole cola ja hampurilaiset vieneeet miestä ja naista mennessäään.

SItten somen universaaalissa rajattomassa maaailmassa aletaan hakemaan sitä että kuinka kova jätkä/miimmi pitäisi olla jottta voi olla jotain käsittämätöntä jossa järki on on hautaaantunut jonnnekkin kumisen sieluuun ja liikutaaan häpeän ja tuskaaan raja mailla, sairastellaan vähän persoonallisuushäiriöistä ja skitsofrenioiista ja älyttömyyys on gloobalissa pelisssä sitä etttä muuutama prosentti takoo rahaa sillä logiikallla missä raha seuraa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Amatöörit, miksi edes vaivaudutte kun ei tavallinen ihminen opi soittamaan ikinä yhtä hyvin kuin konserttipianisti? Tuhlaatte vain aikaanne. Olette noloja. Keskittyisitte vaan kuuntelemiseen.

t. Sibelius akatemian opiskelija

Kukaan akatemialainen ei sanoisi noin, plus et osaa edes kirjoittaa opinahjon nimeä oikein.

Toivon että 20 vuoden päästä voisin tulla tähän sanomaan että Chopinin ensimmäinen balladi.