Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ydinsotaelokuva traumatisoi kokonaisen nuorisosukupolven Amerikassa
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Suomessakin näkyi pahempaa. Muistan olleen pelottavia, mutta ei niistä traumatisoitunut. Olen joskus etsinyt elokuvan/sarjan nimeä mutta en onnistunut löytämään. Se oli dokumenttihenkinen ja siinä näytettiin kuikna ihmisestä jäi vain märkä läiskä katuun, kerrottiin ydinsuojista yms. Jos jotain elokuva pelottaa niin paljon että se voi traumatisoida niin paras olla katsomatta.
Riippuu siitä, minkä ikäisenä asialle altistui ja kokiko uhkan välittömäksi.
Sinun kokemuksesiko on totuus asiasta?
Olisiko "Nuclear Nightclub" ollut se tarkoittamasi kuva?
Arvelisin olleeni n. 8 vuotta. Kyllä se osatotuus ainakin on.
"Nuclear Nightclub"
Ei. Tuolla tulee vain jotain wigwamia.
Saattaisi olla tuo brittien The War Game vuodelta 1965. Mustavalkoinen ja dokumentaarinen, pidettiin aikanaan liian rajuna.
Ei kun se tarkoittamani oli "Atomic Café" 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Suomessakin näkyi pahempaa. Muistan olleen pelottavia, mutta ei niistä traumatisoitunut. Olen joskus etsinyt elokuvan/sarjan nimeä mutta en onnistunut löytämään. Se oli dokumenttihenkinen ja siinä näytettiin kuikna ihmisestä jäi vain märkä läiskä katuun, kerrottiin ydinsuojista yms. Jos jotain elokuva pelottaa niin paljon että se voi traumatisoida niin paras olla katsomatta.
Riippuu siitä, minkä ikäisenä asialle altistui ja kokiko uhkan välittömäksi.
Sinun kokemuksesiko on totuus asiasta?
Olisiko "Nuclear Nightclub" ollut se tarkoittamasi kuva?
Arvelisin olleeni n. 8 vuotta. Kyllä se osatotuus ainakin on.
"Nuclear Nightclub"
Ei. Tuolla tulee vain jotain wigwamia.
Saattaisi olla tuo brittien The War Game vuodelta 1965. Mustavalkoinen ja dokumentaarinen, pidettiin aikanaan liian rajuna.
Tuota en ole nähnytkään. Täytyy laittaa muistiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä elokuva traumatisoi jopa Reaganin. Kun liki samaan aikaan lännen tiedustelulle selvisi kaksoisagentti Oleg Gordijevskin antamien tietojen perusteella, kuinka paljon Neuvostoliitossa pelättiin Naton ydinhyökkäystä, päättivät Reagan ja Thatcher alkaa parantaa suhteita Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitto satsasi suuret summat väestönsuojeluun. USA:ssa bunkkerit rakennettiin lähinnä asevoimien tarpeisiin, eikä samanlaista suurisuuntaista suojeluohjelmaa ollut kuin neukuissa.
Suomessahan oli myös kovatasoinen väestönsuojelu kylmän sodan aikana. Näkyy edelleen uusissakin kerrostaloissa ja toimitiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai Steve Guttenberger tässä. Eikös se seuraavana vuonna tehnyt Poliisiopiston?!
Poliisiopistot traumatisoi ihmisiä vielä nykyäänkin.
Leslie Easterbook?
80 -luvun alkupuolella, alle 10 -vuotiaana pelkäsin ydinsotaa rajusti. Joku ydintuhoelokuva tuli tuolloin Suomenkin televisiosta, olisiko ollut brittiläinen Threads (Kun maailma loppuu)? Muistan esittelytekstin paikallisesta lehdestä: "Kolme tonnia sinuakin varten". Tuolloin ydinaseiden tuhovoima oli suurimmillaan, joku oli laskenut että pommeissa oli jokaista maapallon ihmistä kohti oli kolmea trotyylitonnia vastaava räjähdysteho. Odotin sitä hetkeä, koska tavaanrannassa näkyy kirkas välähdys ja sienipilvet lähtevät nousemaan. Mietin kuinka pitkään selviäisimme kellarissamme.
80 -luvun lopun liennytys ja aseistariisunta tuntui tuota vasten huikealta, helpotukselta. Kokonaisia asejärjestelmiä purettiin, ohjusten ja niiden taistelukärkien lukumäärää pienennettiin rajusti. Tuntui kuin kuristusote olisi helpottanut ja pysyvä rauha olisi mahdollinen. Lieneekö kukaan muu kokenut tuota ajanjaksoa näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elokuva traumatisoi jopa Reaganin. Kun liki samaan aikaan lännen tiedustelulle selvisi kaksoisagentti Oleg Gordijevskin antamien tietojen perusteella, kuinka paljon Neuvostoliitossa pelättiin Naton ydinhyökkäystä, päättivät Reagan ja Thatcher alkaa parantaa suhteita Neuvostoliittoon.
Neuvostoliitto satsasi suuret summat väestönsuojeluun. USA:ssa bunkkerit rakennettiin lähinnä asevoimien tarpeisiin, eikä samanlaista suurisuuntaista suojeluohjelmaa ollut kuin neukuissa.
Suomessahan oli myös kovatasoinen väestönsuojelu kylmän sodan aikana. Näkyy edelleen uusissakin kerrostaloissa ja toimitiloissa.
Öh lol. Kaiken sinäkin uskot. Suomen väestönsuoja ei ydinsotaa kestä pääsääntöisesti ollenkaan koska suojat ei ole likimainkaan ilmatiiviitä. Lisäksi kohtalaisen monessa kerrostalossa noissa tuppaa olemaan joku tavaravarasto ja tarkoitus on tyhjennellä niitä sitten kun tarve tulee. Usein jopa ovet on lukossa ettei kukaan ryöstä suojassa säilytettyä tavaraa ja tarkoitus olisi että asiasta vastaava henkilö avaa ne tarvittaessa. Voitte kuvitella miten loistavasti tääkin tulee toimimaan jos niitä joskus tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
80 -luvun alkupuolella, alle 10 -vuotiaana pelkäsin ydinsotaa rajusti. Joku ydintuhoelokuva tuli tuolloin Suomenkin televisiosta, olisiko ollut brittiläinen Threads (Kun maailma loppuu)? Muistan esittelytekstin paikallisesta lehdestä: "Kolme tonnia sinuakin varten". Tuolloin ydinaseiden tuhovoima oli suurimmillaan, joku oli laskenut että pommeissa oli jokaista maapallon ihmistä kohti oli kolmea trotyylitonnia vastaava räjähdysteho. Odotin sitä hetkeä, koska tavaanrannassa näkyy kirkas välähdys ja sienipilvet lähtevät nousemaan. Mietin kuinka pitkään selviäisimme kellarissamme.
80 -luvun lopun liennytys ja aseistariisunta tuntui tuota vasten huikealta, helpotukselta. Kokonaisia asejärjestelmiä purettiin, ohjusten ja niiden taistelukärkien lukumäärää pienennettiin rajusti. Tuntui kuin kuristusote olisi helpottanut ja pysyvä rauha olisi mahdollinen. Lieneekö kukaan muu kokenut tuota ajanjaksoa näin?
Aika moni.
Minä esimerkiksi.
Kuten selitin aiemmin ketjussa.
En niinkään pelännyt suoraa ydinhyökkäystä kuin koko maailman myrkyttävää laskeumaa "Viimeisellä rannalla" elokuvan tyyliin.
Elokuva ja Shuten romaani, johon se perustuu, kuitenkin perustuvat skenaarioon, jossa käytetään kobolttipommeja.
Tällainen saastuttaisi kohdealueen muutamaksi vuodeksi tappavan radioaktiiviseksi.
Kirjassa näitä kobolttipommeja sitten syydetään puolin ja toisin ja koko maailma saa tappavan laskeumapilven.
Minkään valtion ei tiedetä kuitenkaan rakentaneen kobolttipommeja.
Silti tämä elokuva ja suuren yleisön kuvaa ydinlaskeuman vaikutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Suomessakin näkyi pahempaa. Muistan olleen pelottavia, mutta ei niistä traumatisoitunut. Olen joskus etsinyt elokuvan/sarjan nimeä mutta en onnistunut löytämään. Se oli dokumenttihenkinen ja siinä näytettiin kuikna ihmisestä jäi vain märkä läiskä katuun, kerrottiin ydinsuojista yms. Jos jotain elokuva pelottaa niin paljon että se voi traumatisoida niin paras olla katsomatta.
Riippuu siitä, minkä ikäisenä asialle altistui ja kokiko uhkan välittömäksi.
Sinun kokemuksesiko on totuus asiasta?
Olisiko "Nuclear Nightclub" ollut se tarkoittamasi kuva?
Arvelisin olleeni n. 8 vuotta. Kyllä se osatotuus ainakin on.
"Nuclear Nightclub"
Ei. Tuolla tulee vain jotain wigwamia.
Saattaisi olla tuo brittien The War Game vuodelta 1965. Mustavalkoinen ja dokumentaarinen, pidettiin aikanaan liian rajuna.
Ei kun se tarkoittamani oli "Atomic Café" 😆
Siihenhän oli yhdistelty erilaisia aiheeseen liittyviä propaganda- ja koulutusfilmejä.
Korjaus: silti tämä elokuva muokkasi suuren yleisön kuvaa ydinlaskeuman vaikutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
"Viimeisellä rannalla" oli 1. ydintuholeffa, todella lohduton sellainen.
Siitä tehtiin 2000-luvulla TV-sarjaversio.
Näin leffan pikkupoikana samalla kun uutiset tuuttasivat neutronipommia ja kilpavarustelua.
Olin koko lapsuuteni kauhuissani asiasta.
Nyt vih reillä ja vas sareilla on ilmastonmuutos, jolla pelottelevat lapsia ja ohjailevat rahoja haluamaansa suuntaan oman agendansa mukaan. Historiasta löytyy paljon perspektiiviä tämänkin päivän uutisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkos tuosta noiden aikojen ydinvoimapelottelusta oli sitä n-liiton propagandaa jolla saatiin hölmöt "rauhan"liikkeen kannattajiksi ja vastustamaan amerikan pahoja euro-ohjuksia. Samalla tietty neuvostoliiton omat ohjuspatteristot sai olla ihan rauhassa.
En siis tarkoita noita elokuvia pelkästään vaikka nuokin oli tietty osana sitä propagandaa vaikkei siihen tarkoitukseen olleetkaan kuvattu.
Jenkki tekee elokuvan on yhtä kuin Venäjän propagandaa 😅 hyvin sä vedät.
Et sitten jaksanut lukea viimeiseen lauseeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkos tuosta noiden aikojen ydinvoimapelottelusta oli sitä n-liiton propagandaa jolla saatiin hölmöt "rauhan"liikkeen kannattajiksi ja vastustamaan amerikan pahoja euro-ohjuksia. Samalla tietty neuvostoliiton omat ohjuspatteristot sai olla ihan rauhassa.
En siis tarkoita noita elokuvia pelkästään vaikka nuokin oli tietty osana sitä propagandaa vaikkei siihen tarkoitukseen olleetkaan kuvattu.
Jenkki tekee elokuvan on yhtä kuin Venäjän propagandaa 😅 hyvin sä vedät.
Et sitten jaksanut lukea viimeiseen lauseeseen asti.
Niin, amerikkalaisista elokuvista tietyt piiirit suhtautuivat positiivisimmin niihin, jotka edistivät asiaa, negatiivisimmin niihin, jotka koettiin Neuvostoliiton ja itäblokin vastaisiksi.
Joskus tämä sai naurettavia piirteitä.
Milloin mikäkin oli "amerikkalaista hapatusta".
Aku-Ankka, farkut, hampurilaiset, Rambo...
Alue: Aihe vapaa
Jenkki tekee elokuvan on yhtä kuin Venäjän propagandaa 😅 hyvin sä vedät.