Miksi meren kohina ei ärsytä, mutta esim paalutuksen ääni kiristää hermoja?
Kommentit (10)
Me olemme merestä kotoisin, joten sen ääni rauhoittaa. Kaikki eläimet varovat kovia ääniä, myös me.
Itseäni ärsyttää naapurin kakaran huuto, mutta jos ihan samankuuloinen huuto pääsee ohiliitävästä lokista, niin ääni ei häiritse. Mutta jostain syystä lasten juoksutöminä yläkerrasta ärsyttää vähemmän kuin viime kämpän juoppojengin töminät.
Evoluutio on totuttanut ihmiset luonnonääniin. Veden ääniin, tulen kohinaan, tuulen ääneen, puiden kahinaan.
Voi nekin tietysti häiritä, jos ovat tavanomaista kovempia, mutta noin pääsääntöisesti ihminen kokee ne asiaankuuluvina.
Poikkeavat äänet kuten paalutus, liikenteen kohina yms. ihmisen aikaansaama ääni taas on ollut ihmisen kumppanina aika lyhyen aikaa ja harvempi ihminen on kuunnellut sellaisia ihan varhaislapsuudesta lähtien. Voi niihinkin toki tottua!
Kannattaa asua paikassa, jossa ei paalutella. Faktat eivät pohtimalla muutu muiksi.
Mä tykkään luontoäänistä mutta kaikki ihmisen aiheuttama ääni häiritsee. En tykkää ihmisistä.
Tajusin vaan, että tällä tuulella kuuluu hyvin tuo meren kohina sisälle. Mutta se ei häiritse. Sen sijaan kaupungissa kaikki äänet häiritsee.
Kyllä minua pidemmän päälle meren kohinakin häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vaan, että tällä tuulella kuuluu hyvin tuo meren kohina sisälle. Mutta se ei häiritse. Sen sijaan kaupungissa kaikki äänet häiritsee.
Muuta maalle sitten siis. Vaikka jonnekin rannikolle.
Äänen häiritsevyyteen vaikuttaa paljon se, pitääkö siitä äänestä. Ja se, mihin on tottunut. Itse en edes rekisteröi paalutuksen ääntä, isommat räjäytykset kyllä. Mutta ne eivät "haittaa" koen ne tarpeellisina ääninä. Mutta työmaakoneiden peruutushälyt kyllä tunkeutuu tajuntaan.
Usein tasainen tausta, äänimatto, koetaan mukavana ja rauhoittavana, ja sellaiset taustaäänet, joissa on erilaisia huippuja ja kovia ääniä, pidetään ikävänä.