Lue keskustelun säännöt.
Teinillä burnout, onko mahdollista?
04.04.2021 |
16v, lukion ykkösellä, "kympin tyttö". Täysi jakso ja yksi itsenäinen kurssi, puurtaa arkena kouluhommia n. klo 8-20, ekat 8h teamsissa ja loput (läksyt yms) itsenäisesti. Nyt lomalla on tehnyt joka päivä omien sanojensa mukaan "muutaman tunnin" matikkaa, mutta oikeasti on istunut joka päivä huoneessaan ainakin 7h.
Tänään teiniä ei kuulunut aamupalalle, vaikka yleensä herää kahdeksan maissa vapaapäivinäkin - kävin äsken häntä herättelemässä. Teini makaa itkuisena sängyssä ja sanoo, ettei pysty liikkumaan. Vein jo aamupalaa sänkyyn, ettei nälissään joudu olemaan, mutta kyllähän tässä panikoi vähän itsekin. Sanoi, ettei mihinkään satu ja tunto on kyllä raajoissa, muttei vaan saa niitä nostettua. Pystyi kyllä hetken juttelun jälkeen nousemaan istualleen. Onko tämä nyt jonkinlainen burnout? Neuvot ovat tarpeen, pahalle tuntuu :(
Kommentit (45)
Pitkän matematiikan tehtäviin ei saa mennä yli kahta tuntia päivässä, jos nuori tekee niitä viitenä päivänä viikossa. Jos aikaa menee enemmän, on se merkki siitä, että nuori käyttää opiskeluun liikaa aikaa eikä siksi jaksa keskittyä tekemiseen kunnolla.
Sanoit, että nuorella on jaksossa täydet kurssit (8 kappaletta?) ja lisäksi vielä itsenäisesti suoritettava päälle. Miksi ihmeessä? Ei kukaan yksinkertaisesti jaksa tuollaista tahtia. Oma kympin tyttöni, joka on aina pärjännyt koulussa tosi hyvin kohtuullisella työnteolla (esim. lukion päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli tasan 10) huomasi heti ensimmäisen jakson jälkeen, että 7 kurssia on maksimi, mitä yhteen jaksoon kannattaa ottaa. Kesällä voi sitten halutessaan suorittaa pari kurssia itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lukion pitkän matematiikan vaativuus noussut jotenkin oleellisesti esim 25 vuoden aikana? Tuo ns puurtaminen nykyään tuntuu niin ylimitoitetulta tuon ikäisille. Oma "ysin poika " on menossa lukioon mutta epäilyttää että tuleeko hän tuosta selviytymään.
Tuohon matikan vaativuuteen en osaa sanoa, koska itse opiskelin lyhyen, lapseni pitkää. Mutta yleisesti ottaen lukion vaatimustaso on noussut valtavasti. Omana aikanani suurimman osan kursseista pystyi suorittamaan kiitettävästi olemalla läsnä tunneilla ja kertaamalla kokeisiin. Nykyään lähes joka aineeseen vaaditaan laajoja aineistopohjaisia esseetehtäviä, joihin menee perfektionistilla paljon aikaa. Joka äikän kurssille luettava kirja tai pari, joista tehdään esitelmää, tutkielmaa yms. Kielet, sama juttu. Reaalit, esseitä pitkiin aineistoihin pohjautuen. Esitelmiä. Lapseni käy lukion neljään vuoteen ainevalintojensa takia, kursseja tulee huomattavasti yli minimin. Silti opiskeluun menee suurin osa päivistä.
Aineistopohjaisia esseetehtäviä...eipä ollut mun aikana tuollaisia.
Yo 1995
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä matikasta: Kyllä, sen rooli on tällä hetkellä aivan liiallinen. Korkeakoulujen sisäänotto uudistettiin pari vuotta sitten: yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan YO-todistuksella. Hyvillä YO-papereilla voi päästä suoraan sisään haluamaansa tiedekuntaan ja oppiaineeseen. Edelleen on (onneksi) myös pääsykokeiden perusteella otettava kiintiö. Mutta matikasta: pitkästä matikasta saa eniten lähtöpisteitä kaikille aloille - kyllä, myös esimerkiksi humanistisiin aineisiin. Tilanne on vinoutunut, ja se tiedetään erittäin hyvin meidän lukion opettajienkin keskuudessamme. Onneksi ongelma on nyt tiedostettu laajemminkin, ja odotamme ja toivomme todella, että pisteytysrakennelmaa muutetaan. Kaikkia oppiaineita on kunnioitettava, myös pitkää matematiikkaa (itse olen humanisti), mutta tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu.
Mulla on muutamia ystäviä, jotka eivät lukeneet pitkää matikkaa, mutta pärjäävät nyt oikein hyvin yliopistossa. Osa opiskelee kieliä, osa yhteiskuntatieteitä. Heillä se intohimo on siellä ja se näkyy myös tuloksissa. Tosin he pääsivätkin sisään ennen tätä kökköä uudistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkästä matikasta: Kyllä, sen rooli on tällä hetkellä aivan liiallinen. Korkeakoulujen sisäänotto uudistettiin pari vuotta sitten: yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan YO-todistuksella. Hyvillä YO-papereilla voi päästä suoraan sisään haluamaansa tiedekuntaan ja oppiaineeseen. Edelleen on (onneksi) myös pääsykokeiden perusteella otettava kiintiö. Mutta matikasta: pitkästä matikasta saa eniten lähtöpisteitä kaikille aloille - kyllä, myös esimerkiksi humanistisiin aineisiin. Tilanne on vinoutunut, ja se tiedetään erittäin hyvin meidän lukion opettajienkin keskuudessamme. Onneksi ongelma on nyt tiedostettu laajemminkin, ja odotamme ja toivomme todella, että pisteytysrakennelmaa muutetaan. Kaikkia oppiaineita on kunnioitettava, myös pitkää matematiikkaa (itse olen humanisti), mutta tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu.
Tuon tiesinkin, mutta kysyin lähinnä siitä sisällöstä. Opetetaanko lukiossa nykyisin vaativampaa matematiikkaa?
Ei, päinvastoin. Kävin itse lukion 1980-luvun alussa, ja kolme lastani ovat käyneet lukion ihan viime vuosina. Kaikilla oli pitkä matematiikka, ja he kaikki kirjoittivat siitä joko laudaturin tai eximian. Voin todeta, että pitkää matematiikka on jonkin verran helpotettu minun lukioajoistani. Mutta toisaalta sitten monissa muissa aineissa vaaditaan nykyisin paljon enemmän. Erityisesti reaaliaineissa ja kielissä ruotsia lukuunottamatta työmäärä ja vaatimustaso ovat kasvaneet selvästi minun lukioajoistani.
DI
Miten sitten ennen meillä on valmistunut ihan hyviä maistereita humanistisilta aloilta, oikiksesta ja vastaavilta ilman sitä pitkän matikan palvontaa? Pitkä matikka vie paljon aikaa muilta aineilta. Lyhyen matikan opiskelleesta voi tulla oikein hyvä juristi tai opettaja.
Toivottavasti tämä muuttuu noiden alojen osalta. Lääkis ja luonnontieteelliset alat erikseen.