Teinillä burnout, onko mahdollista?

Onko lukion pitkän matematiikan vaativuus noussut jotenkin oleellisesti esim 25 vuoden aikana? Tuo ns puurtaminen nykyään tuntuu niin ylimitoitetulta tuon ikäisille. Oma "ysin poika " on menossa lukioon mutta epäilyttää että tuleeko hän tuosta selviytymään.

Mulle tuli ap:n touhusta paha mieli. Tottakai apua pitää hakea, mutta oikeasti, jos ahkera teini yhtenä vapaapäivänä ei haluaisi nousta kasilta ja hänellä on paha mieli, ja siitä seuraa hirveä hulabaloo, äiti laittaa viestiä sinne ja tänne ja matikkakin pitäis vaihtaa, ei tunnu kohtuulliselta... Oliko ap siis kysynyt, onko lapsi surullinen jostain muustakin kuin väsynyt koulusta ja lisäksi, jos kysyit maltoitko odottaa vastausta, ehkä hän olis kaivannut juttelua sinun kanssasi eikä asian ulkoistamista palstalle, psykologille, opolle.

Vierailija kirjoitti:

Onko lukion pitkän matematiikan vaativuus noussut jotenkin oleellisesti esim 25 vuoden aikana? Tuo ns puurtaminen nykyään tuntuu niin ylimitoitetulta tuon ikäisille. Oma "ysin poika " on menossa lukioon mutta epäilyttää että tuleeko hän tuosta selviytymään.

Tuohon matikan vaativuuteen en osaa sanoa, koska itse opiskelin lyhyen, lapseni pitkää. Mutta yleisesti ottaen lukion vaatimustaso on noussut valtavasti. Omana aikanani suurimman osan kursseista pystyi suorittamaan kiitettävästi olemalla läsnä tunneilla ja kertaamalla kokeisiin. Nykyään lähes joka aineeseen vaaditaan laajoja aineistopohjaisia esseetehtäviä, joihin menee perfektionistilla paljon aikaa. Joka äikän kurssille luettava kirja tai pari, joista tehdään esitelmää, tutkielmaa yms. Kielet, sama juttu. Reaalit, esseitä pitkiin aineistoihin pohjautuen. Esitelmiä. Lapseni käy lukion neljään vuoteen ainevalintojensa takia, kursseja tulee huomattavasti yli minimin. Silti opiskeluun menee suurin osa päivistä.

Oikeasti tuo lukion vaativuus kuulostaa ihan kauhealta. Nuori ei haluaisi amikseen, enkä itse haluaisi häntä tuohon rääkkiin. Yhteishaku toki on jo tehty. Onko mitään järkevää koulutusta enää olemassa, kun ammatillisen koulutuksen tasokin tuntuu laskevan koko ajan? Mihin ne keskitason oppilaat nykyään hakeutuu?

Itselläni oli burnout jo yläkoulussa. Jouduin parin kk sairauslomalle. Eli on joo mahdollista valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli ap:n touhusta paha mieli. Tottakai apua pitää hakea, mutta oikeasti, jos ahkera teini yhtenä vapaapäivänä ei haluaisi nousta kasilta ja hänellä on paha mieli, ja siitä seuraa hirveä hulabaloo, äiti laittaa viestiä sinne ja tänne ja matikkakin pitäis vaihtaa, ei tunnu kohtuulliselta... Oliko ap siis kysynyt, onko lapsi surullinen jostain muustakin kuin väsynyt koulusta ja lisäksi, jos kysyit maltoitko odottaa vastausta, ehkä hän olis kaivannut juttelua sinun kanssasi eikä asian ulkoistamista palstalle, psykologille, opolle.

Voi olla myös haitallista iskeä lapselle diagnoosia, ”nyt sulla on burnout!” Tämä voi alkaa määrittää hänen omaa käsitystään itsestään, osaamisestaan, kyvyistään ja uskalluksestaan. ”Mä nyt vaan oon tämmöinen burnout-tapaus.” Kehu ennemmin miten fiksu ja järkevä hän on ja kerro ”hei, nyt sä varmaan huomaat itsekin että pitäis höllätä. Haluisitko että laitetaan viesti koulupsykologille niin voit saada hyviä vinkkejä.” Ei mitään tuollaista että epäonnistujan fiiliksin äkkiä lääkäriin ja nuoren seläntakana varaat aikoja. Lääkärikin saattaa määrätä suorilta masennuslääkkeet ja jos kyse kuitenkin ohimenevästä stressiväsymyksestä, aika rankka toimi eikä teini ehkä itse osaa ottaa tuollaiseen kantaa senkään vertaa kuin väsynyt aikuinen lääkärissä.

Pitkästä matikasta: Kyllä, sen rooli on tällä hetkellä aivan liiallinen. Korkeakoulujen sisäänotto uudistettiin pari vuotta sitten:  yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan YO-todistuksella. Hyvillä YO-papereilla voi päästä suoraan sisään haluamaansa tiedekuntaan ja oppiaineeseen. Edelleen on (onneksi) myös pääsykokeiden perusteella otettava kiintiö. Mutta matikasta: pitkästä matikasta saa eniten lähtöpisteitä kaikille aloille - kyllä, myös esimerkiksi humanistisiin aineisiin. Tilanne on vinoutunut, ja se tiedetään erittäin hyvin meidän lukion opettajienkin keskuudessamme. Onneksi ongelma on nyt tiedostettu laajemminkin, ja odotamme ja toivomme todella, että pisteytysrakennelmaa muutetaan. Kaikkia oppiaineita on kunnioitettava, myös pitkää matematiikkaa (itse olen humanisti), mutta tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä matikasta: Kyllä, sen rooli on tällä hetkellä aivan liiallinen. Korkeakoulujen sisäänotto uudistettiin pari vuotta sitten:  yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan YO-todistuksella. Hyvillä YO-papereilla voi päästä suoraan sisään haluamaansa tiedekuntaan ja oppiaineeseen. Edelleen on (onneksi) myös pääsykokeiden perusteella otettava kiintiö. Mutta matikasta: pitkästä matikasta saa eniten lähtöpisteitä kaikille aloille - kyllä, myös esimerkiksi humanistisiin aineisiin. Tilanne on vinoutunut, ja se tiedetään erittäin hyvin meidän lukion opettajienkin keskuudessamme. Onneksi ongelma on nyt tiedostettu laajemminkin, ja odotamme ja toivomme todella, että pisteytysrakennelmaa muutetaan. Kaikkia oppiaineita on kunnioitettava, myös pitkää matematiikkaa (itse olen humanisti), mutta tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu.

Tuon tiesinkin, mutta kysyin lähinnä siitä sisällöstä. Opetetaanko lukiossa nykyisin vaativampaa matematiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Pitkästä matikasta: Kyllä, sen rooli on tällä hetkellä aivan liiallinen. Korkeakoulujen sisäänotto uudistettiin pari vuotta sitten:  yliopistoihin ja korkeakouluihin haetaan YO-todistuksella. Hyvillä YO-papereilla voi päästä suoraan sisään haluamaansa tiedekuntaan ja oppiaineeseen. Edelleen on (onneksi) myös pääsykokeiden perusteella otettava kiintiö. Mutta matikasta: pitkästä matikasta saa eniten lähtöpisteitä kaikille aloille - kyllä, myös esimerkiksi humanistisiin aineisiin. Tilanne on vinoutunut, ja se tiedetään erittäin hyvin meidän lukion opettajienkin keskuudessamme. Onneksi ongelma on nyt tiedostettu laajemminkin, ja odotamme ja toivomme todella, että pisteytysrakennelmaa muutetaan. Kaikkia oppiaineita on kunnioitettava, myös pitkää matematiikkaa (itse olen humanisti), mutta tällä hetkellä tämä ei käytännössä toteudu.

Pitkässä matematiikassa on eniten kursseja ja siinä pärjääminen myös ennakoi hyvin yliopistossa pärjäämistä. Minkäs teet.

Itse olen siis opiskellut lyhyttä matikkaa mutta en koe kokeneeni jotain suurta vääryyttä pisteytyksessä. Kyllä senkin avulla saa ihan tarpeeksi pisteitä todistusvalintaan kunhan ei muut aieet mene ihan penkin alle. Enemmän sitä pitkää matikkaa kuitenkin painotetaan niillä aloilla joilla sillä on suurin merkitys.

Tuskin tulee pisteytys muuttumaan tuon osalta.

Vierailija kirjoitti:

Lukion opettaja täällä: on täysin mahdollista. Burn out puree herkimmin juuri hyviä arvosanoja tavoitteleviin, mutta etenkin nyt koronan aikana uupumusta on monenlaisilla opiskelijoilla. Kuten on toki ollut jossain määrin aina.

Kerro hänelle, että tuollainen olo on todella tavallista. Sano, että opettajat tietävät tuon riskin ja että kukaan ei pidä häntä surkeana. Päinvastoin. On lupa uupua. Mutta ennen kaikkea: hae ihanalle lapsellesi pian apua. Teekkari ja kuraattori nappaavat hänet heti. Jos jostain syystä tämä väylä ei toimi, vie hänet yksityiselle lääkärille, jos on varaa. Esim. Pikkujätissä on lapsia ja nuoria hoitavia psykiatreja. He ovat alan huippuammattilaisia.

Lapsesi selviää. Voimia sinne.

Ihana vastaus. Tuli vedet silmiin.

Vastaukseksi matikan sisällöistä: en valitettavasti osaa sanoa. Sen olen ymmärtänyt, että pitkä ja lyhyt matematiikka eroavat nykyään jossain määrin myös sisällöiltään: lyhyt ei siis ole pelkästään simppeli versio pitkästä. Toki tämän näkisi LOPSista (2016). Elokuussahan otetaan taas käyttöön uusi LOPS. (Niinpä). Luin itse aikanaan lyhyen matikan, ja kunnioitan ihan hurjasti pitkästä matikasta selviäviä. Lukion opettajan näkökulmasta tuo aine tällä hetkellä vain dominoi liikaa. Se ei ole opettajien vika.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuo lukion vaativuus kuulostaa ihan kauhealta. Nuori ei haluaisi amikseen, enkä itse haluaisi häntä tuohon rääkkiin. Yhteishaku toki on jo tehty. Onko mitään järkevää koulutusta enää olemassa, kun ammatillisen koulutuksen tasokin tuntuu laskevan koko ajan? Mihin ne keskitason oppilaat nykyään hakeutuu?

Keskitason oppilas menee ehkä ammattikoulun kautta ammattikorkeaan. Tai sitten lukion läpi minimivaatimuksilla, lyhyellä matikalla, minimikursseilla, pakolliset läpi mahdollisimman pienellä panostuksella ja kaikki panostus muutamaan kirjoitusaineeseen. Monet, esimerkiksi omani ei tätä vaan oikein osaa, joka kurssiin tekee parhaansa, jolloin työmäärä kasvaa suureksi.

Kyllä keskitason opiskelijat pärjää lukiossa, jos ovat valmiita tekemään vähän töitä, vaikka tietysti pitkä matikka tai fysiikka (tai pitkät kielet) voivat keskinkertaiselle matikkapäälle tuottaa ihan kamalaa stressiä. Kaikista rankinta on juuri ylisuorittajilla, jotka ovat ehkä tottuneet saamaan kymppejä tai ysejä kaikista aineista - silloin se yksikin seiska (joka on oikeasti lukiossa "hyvä" numero) tuntuu ihan maailmanlopulta ja pettymys omiin kykyihin voi olla kova. Seiskan tasoon tyytyvälle lukion vaatimustaso nousee peruskoulusta loppujen lopuksi melko vähän, korkeammat arvosanat ovat enemmän kiven alla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä keskitason opiskelijat pärjää lukiossa, jos ovat valmiita tekemään vähän töitä, vaikka tietysti pitkä matikka tai fysiikka (tai pitkät kielet) voivat keskinkertaiselle matikkapäälle tuottaa ihan kamalaa stressiä. Kaikista rankinta on juuri ylisuorittajilla, jotka ovat ehkä tottuneet saamaan kymppejä tai ysejä kaikista aineista - silloin se yksikin seiska (joka on oikeasti lukiossa "hyvä" numero) tuntuu ihan maailmanlopulta ja pettymys omiin kykyihin voi olla kova. Seiskan tasoon tyytyvälle lukion vaatimustaso nousee peruskoulusta loppujen lopuksi melko vähän, korkeammat arvosanat ovat enemmän kiven alla.

Tavallaan olen samaa mieltä, mutta viestisi on kuitenkin melko ristiriitainen jos mielestäsi seiska on hyvä numero lukiossa, mutta siihen tyytyvällä ei peruskouluun nähden vaatimustaso juurikaan nouse?

Vierailija kirjoitti:

Onko lukion pitkän matematiikan vaativuus noussut jotenkin oleellisesti esim 25 vuoden aikana? Tuo ns puurtaminen nykyään tuntuu niin ylimitoitetulta tuon ikäisille. Oma "ysin poika " on menossa lukioon mutta epäilyttää että tuleeko hän tuosta selviytymään.

On siinä mielessä, että laiskoilla opiskelustrategioilla pärjää vielä huonommin. Teknisten apuvälineiden osaaminen on tärkeää ja ongelmat ovat soveltavampia kuin aiemmin.

Johtuu varmaan osittain korona rajoituksista ja tästä nat si meiningistä. Nuoret arvostaa vapautta eikä nat si Suomea halua kukaan.

Mulle tuli börnis lukiossa ja siirryinkin sitten iltalukioon kun siellä on inhimillisempi tahti. Ihan hyvin jaksoin lukion loppuun näin. Olen kaksi kertaa päässyt sisään yliopistoon eri koulutusohjelmiin ja opiskellut oikeastaan koko ajan omassa tahdissani. Olen jo oman alani töissä, vaikka en ole vielä valmistunut. Jaksan töitä ja opiskeluja kun nuorena opin sen, että saan tehdä asiat omassa tahdissani jos niin haluan. Minun ei tarvitse ottaa paineita mahdollisimman nopeasta valmistumisesta ja mulle kelpaa arvosanaksi kolmonenkin. Keskiarvo on 3,7 nyt ja olen siihen ihan tyytyväinen. Eli täydellinen ei todellakaan tarvitse olla. Mitä teet täydellisyydellä, jos se on hankittu terveyden kustannuksella? Et mitään. Tsemppiä sinne!

Vierailija kirjoitti:

Eihän lukiossa tarvitse opiskella kuin 6 tuntia päivässä, jos kuudella tunnilla saa keskiarvon 9,8 ja 14 tunnilla päivässä 9,9 niin onko se sen arvoista?

Lukiossa on niin paljon valinnaisia, että jos pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian lisäksi haluaa lukea jotain muutakin kuin pakolliset on lukujärjestys ihan helposti täynnä klo 8-16. Eri lukioissa tuntuu olevan vielä erilaiset vaatimustasot. Lähilukioissa 25 kurssia ensimmäisenä vuotena, kun taas toisessa lukiossa itse valittuna 30 kurssia.

Koin burn outin lukiossa ulkonäköpaineiden + vaikean masennuksen takia niin tottakai se on mahdollista.. varsinkin kun kyseessä on liiallinen pänttääminen. Minä luovutin kokonaan ja keskeytin lukion.

Pää yksinkertaisesti vain hajosi vuosia jatkuneen kiusaamis historian vuoksi.

Toivottavasti sinun lapselle ei käy samoin. Voimia ja tsemppiä.

Nykyään burn outit jo lukiossa ovat yleisiä, varsinkin jos sinne on ollut hankalaa päästä. Mä koin itse burn outin ja masennuksen jo lukiossa. Olin kovan keskiarvon lukiossa, mutta se kilpailu alkoi kaikkien muiden paineiden kanssa syödä voimia. Olen onnekas, että kävin lukion ennen uudistusta, joka siirtää entistä enemmän stressiä ja paineita lukioon ja tulevaisuudensuunnitteluun. Olin pari kertaa kahden kuukauden sairaslomalla ja sain lakin sitten neljässä vuodessa. Nyt tärkeintä on lepo. <3