Lue keskustelun säännöt.
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti?
04.04.2021 |
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti ja viettävät pitkiä aikoja yksikseen?
Minulla on 10-vuotias tytär jolla on paljon kavereita, heistä muutama vähän läheisempi jotka asuvat naapurustossa.
Tyttö tapaa näitä lähellä asuvia usein, mutta kahden tytön kanssa huomaan elämäntapojen olevan aika erilaisia.
Molemmat tytöt leikkivät vähän, ja käytännössä viettävät aikaa vain puhelimilla tai pelikoneen kimpussa.
Tyttö kertoi että nämä kaverinsa eivät juuri innostu leikeistä, eivät piirtämisestä, askartelusta tai ulkoilusta, mikä omalle tytölleni ovat tärkeitä ajanvietteitä.
He pitävät barbeilla, Schleich-hevosilla, keppareilla tai petseillä leikkimistä lapsellisina, eivätkä juuri välitä lähteä esim. ulos leikkimään tai vaikkapa pyöräilemään.
Oma tyttöni on vielä kova leikkimään, ja leikit ovat muiden kavereiden kanssa pitkiä. Bestiksensä kanssa saattavat leikkiä pihassa keppihevosilla ja leikkimökissä tuntikausia, ja käyvät myös paljon mm. eväsretkillä polkupyörien kanssa.
Heillä on puhelimien kanssa ennemminkin ongelmana sen unohtelu, leikin touhussa saattaa puhelin jäädä usein sisälle tai repun pohjalle, eivätkä tytöt välttämättä moneen tuntiin muista tarkistaa ovatko vanhemmat kaipailleet.
Omalle lapselleni myöskään kovin pitkä pelaaminen ja ruutuaika ei sovi, mistä syystä olemme sitä aina rajoittaneet. Hänen kohdallaan liika pelaaminen ja sisälläolo vaikuttaa unensaantiin ja yleiseen vireystilaan, eikä toisaalta hän onneksi koe rajoittamisesta kärsivänkään.
Meillä ja osalla kavereista on myös tarkat kotiintulo- sekä nukkumaankäymisajat, mikä kummastuttaa muita kavereita. Osa kavereista saa valvoa ja pelata vielä yömyöhään, ja meillä yökylässä ollessaan ihmettelevät kun valvominen tarkoittaa valojen sammuttamista viimeistään "jo" 22.30. Heillä yökylässä ollessaan tyttökin viestittelee hyvät yöt vasta puolen yön jälkeen, ja kuulemma yökylän emäntä saa poikkeuksetta pelata niin pitkään kuin haluaa (joskus pitkälle aamuyön tunteihin saakka).
Perheet ovat ihan normaaleja, vanhemmat fiksuja ja hyvin toimeentulevia sekä koulutettuja ihmisiä (mikäli tällä on merkitystä). Mistään suuremmista elämänhallintaongelmista ei siis ole kyse, vaan lapset hyvin itsenäisesti saavat päättää omista asioistaan.
Nyt kysynkin teiltä, onko tämä nykyään ihan normaalia 10-11-vuotiaiden parissa?
Ovatko oma lapseni ja osa hänen kavereistaan lapsellisia ikäisiinsä verrattuna?
Kommentit (52)
Mukavuudenhalu,samakuin monilla nuorilla aikuisilla kun kysytään miksi eivät urheile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsi kuulostaa aika samanlaiselta kuin omani oli saman ikäisenä vuosi sitten. Lapseni tykkäsi leikkiä barbeilla, petseillä ym ja leikkiä ulkona vaikka mitä, jos vain oli leikkikaveria. Kaverit halusivat/haluavat vain pelata kännykällä tai tietokoneella ja haukkuivat tyttöäni lapselliseksi, kun leikkii vielä. Nykyään minunkin lapseni tuijottelee enimmäkseen kännykkää. Ei siinä mitään, jos pelaisi jotain jollain tavalla kehittävää, mutta lähinnä se on hänellä jotain Tiktokin tuijottamista. Tyttö haluaisi leikkiä kavereiden kanssa, mutta yleensä se on sitten jotain puhelimella olemista.
Mun on pakko rajoittaa lapseni ruutuaikaa, koska se vaikuttaa käyttäytymiseen, on kiukkuinen, ei malta syödä, nukkua, tehdä läksyjä jne. Kaverit ovat haukkuneet myös siitä, kun lapsen ruutuaikaa on rajoitettu ja joutuu menemään ajoissa nukkumaan. Kymmeneltä tyttöni on siis arkena sängyssään, mun mielestä olisi hyvä mennä aikaisemmin, mutta aina saa tapella. Puhelimesta kuuluu viestiääniä vielä pari tuntia myös koulupäivinä, joten kaverit on hereillä puolille öin. Puhelin pidetään olohuoneessa laturissa. Toisaalta viestejä saattaa tulla tosi aikaisin aamullakin, jotain kuudelta, niin ei tule ehkä samoilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?En ole ihan varma siitä, kuinka paljon oikeasti on lapsia, jotka vain ja ainoastaan pelaavat vuorokauden ajasta riippumatta. Kyllä kai mistä tahansa tekemisestä pitäisi olla huolissaan, jos mikään muu ei kiinnosta? Oli se sitten pelaamista, lukemista tai jalkapallon pelaamista.
Kirjoitin aiemmin, että mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa. He ovat iältään 11 ja 14. Vaikka he pelaavat aika monta tuntia päivässä, he tekevät muutakin, joten ei, en ole huolissani.
Olen hieman sinua vanhempi ja muistan, että meidän lapsuudessamme televisiosta kirjoitettiin samaan malliin kuin sinä nyt kirjoitat pelaamisesta. Ja myöhemmin tietysti myös matkapuhelimista.
Itse ajattelisin, että on kuitenkin eri asia pelata paljon (subjektiivinen käsitys) kuin pelata niin, että se vaikuttaa päivärytmiin ja muihin aktiviteetteihin.
Näitä lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pelaavat vuorokauden ympäri, on kyllä oman kokemukseni mukaan paljon.
18-vuotiaan poikani joukkueessa osalla on muutakin elämää ja harrastuksia, osa jättää usein esim. menemättä kouluun jos yö on mennyt pelatessa.
Ikähaarukka joukkueessa on tällä hetkellä 17-19, ovat pelanneet tuossa kokoonpanossa useamman vuoden. Toki 18-vuotias on vastuussa itse omista elämäntavoistaan, mutta heillä on sama tapa jatkunut jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Tämä on tietysti monille aikuisille on, hehän tavoittelevat menestystä.En missään nimessä demonisoi pelejä, sillä omakin poikani harrastaa niitä tavoitteellisesti. Kyse on ennemminkin siitä, tuleeko vanhempien puuttua pelaamiseen/ruutuaikaan silloin, jos se vaikuttaa epäedullisesti muuhun elämään.
Minusta kuuluisi, mutta ilmeisesti monen mielestä sen arviointi todella on lapsen itsensä vastuulla.
Sinä taidat nyt puhua e-urheilijoista ja nuorista aikuisista?
Valtaosin ketjussa puhutaan rajattomasti pelaavista lapsista. Enkä edelleenkään usko, että heitä on paljon.
Eikä kukaan tässä ketjussa ole oikein tuonut esille, miksi olisi paha pelata monta tuntia päivässä, jos kuitenkin koulu, harrastukset ym. sujuvat hyvin.
Puhun toki molemmista, sillä aloitin tämän ketjun nimenomaan omasta näkökulmastani.
Kirjoitin tuolla aiemmin, että meillä on yksi e-urjeilujoukkueessa pelaava lapsi, hänen lisäkseen kolme muuta joista tämä 10v tyttö on nuorin.
Puhuessani e-urheilusta, tarkoitin tuoda ilmi sitä että moni muukin kuin ns ammattilainen pelaa paljon ihan lapsesta saakka. Joukkueisiin ei edes pääse, ellei pelitaustaa ole, ja kaikista aktiivipelaajista ei ammattilaisia tule.
Eli mielestäni pelkästään haave ammattilaisuudesta tai pelaamisen harrastaminen ei voi/kannata olla syy siihen, että lapsen annetaan pelata aivan määrättömästi. Sitä voi harrastaa myös normaalin elämän puitteissa, ne eivät automaattisesti sulje toisiaan pois.
Meillä poika on aamulla ylhäällä jo viimeistään 6.30 ja nukkumassa klo 21.00 ja keksii kyllä tekemistä ulkona ja sisällä, meillä on selvät säännöt puhelimen rassaamiseen ja niillä mennään, on ihan sama mitä muut lapset tekevät ja pojan kaveripiiri on muodostunut samanlaisista lapsista, eräskin tyttö tulee kouluun 5km päästä potkukelkalla tai pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?En ole ihan varma siitä, kuinka paljon oikeasti on lapsia, jotka vain ja ainoastaan pelaavat vuorokauden ajasta riippumatta. Kyllä kai mistä tahansa tekemisestä pitäisi olla huolissaan, jos mikään muu ei kiinnosta? Oli se sitten pelaamista, lukemista tai jalkapallon pelaamista.
Kirjoitin aiemmin, että mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa. He ovat iältään 11 ja 14. Vaikka he pelaavat aika monta tuntia päivässä, he tekevät muutakin, joten ei, en ole huolissani.
Olen hieman sinua vanhempi ja muistan, että meidän lapsuudessamme televisiosta kirjoitettiin samaan malliin kuin sinä nyt kirjoitat pelaamisesta. Ja myöhemmin tietysti myös matkapuhelimista.
Itse ajattelisin, että on kuitenkin eri asia pelata paljon (subjektiivinen käsitys) kuin pelata niin, että se vaikuttaa päivärytmiin ja muihin aktiviteetteihin.
Näitä lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pelaavat vuorokauden ympäri, on kyllä oman kokemukseni mukaan paljon.
18-vuotiaan poikani joukkueessa osalla on muutakin elämää ja harrastuksia, osa jättää usein esim. menemättä kouluun jos yö on mennyt pelatessa.
Ikähaarukka joukkueessa on tällä hetkellä 17-19, ovat pelanneet tuossa kokoonpanossa useamman vuoden. Toki 18-vuotias on vastuussa itse omista elämäntavoistaan, mutta heillä on sama tapa jatkunut jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Tämä on tietysti monille aikuisille on, hehän tavoittelevat menestystä.En missään nimessä demonisoi pelejä, sillä omakin poikani harrastaa niitä tavoitteellisesti. Kyse on ennemminkin siitä, tuleeko vanhempien puuttua pelaamiseen/ruutuaikaan silloin, jos se vaikuttaa epäedullisesti muuhun elämään.
Minusta kuuluisi, mutta ilmeisesti monen mielestä sen arviointi todella on lapsen itsensä vastuulla.
Sinä taidat nyt puhua e-urheilijoista ja nuorista aikuisista?
Valtaosin ketjussa puhutaan rajattomasti pelaavista lapsista. Enkä edelleenkään usko, että heitä on paljon.
Eikä kukaan tässä ketjussa ole oikein tuonut esille, miksi olisi paha pelata monta tuntia päivässä, jos kuitenkin koulu, harrastukset ym. sujuvat hyvin.
Puhun toki molemmista, sillä aloitin tämän ketjun nimenomaan omasta näkökulmastani.
Kirjoitin tuolla aiemmin, että meillä on yksi e-urjeilujoukkueessa pelaava lapsi, hänen lisäkseen kolme muuta joista tämä 10v tyttö on nuorin.Puhuessani e-urheilusta, tarkoitin tuoda ilmi sitä että moni muukin kuin ns ammattilainen pelaa paljon ihan lapsesta saakka. Joukkueisiin ei edes pääse, ellei pelitaustaa ole, ja kaikista aktiivipelaajista ei ammattilaisia tule.
Eli mielestäni pelkästään haave ammattilaisuudesta tai pelaamisen harrastaminen ei voi/kannata olla syy siihen, että lapsen annetaan pelata aivan määrättömästi. Sitä voi harrastaa myös normaalin elämän puitteissa, ne eivät automaattisesti sulje toisiaan pois.
E-urheilijoillahan on myös fyysisen puolen harjoituksia. Ajatus ei kulje ja reaktioaika pitenee jos ei tee muuta kuin pelaa. Jos katsoo ammattipelaajia niin ei siellä montaa ylipainoista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin lainata erästä kommenttia, mutta siinä oli joku ennakko sen - suuriin jäävä sana?
Miten jotkut saavat käyttää snoja mitkä on toisille kiellettyjä?
Vierailija kirjoitti:
Kysyykö ap tosissaan netissä onko 10 - 11 -vuotias liian lapsellinen jos leikkii vai oliko todellinen tarkoitus vain humblebrägätä omaa onnistumistaan vanhempana.
no ei sitä kuule tiedä omista onnistumisistaan vanhempana ennen kuin lapsi on vakityössä ja hyvässä parisuhteessa :D Tuon ikäisissä on monesti suuria eroja, toiset vielä leikkii, toisilla alkaa olla muuta mielessä. Kumpikaan ei ole toistaan huonompi asia. Takaan ja vannon ap että sinullekin tulee se aika kun lapsesi ei enää toimikaan kuin ajatuskesi, ja sitten mietitkin itse mitä tässä nyt oikein väärin teit kun lapsesta tuli tuommoinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E-urheilu ei ole urheilua nähnytkään, pelkkää velttoperseiden perseilyä, naurettavaa porukkaa e-urheilijat, istutaan ja rämpätään tietokonetta, mitään muuta ei osata, pystytä, kyetä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytärpuoli 12v on nyt pari vuotta viettänyt sängyn pohjalla puhelin kädessä. Siksi kun isänsä ei osaa pitää rajoja, ei mitään sääntöjä. Tytöllä ei ole nukkumaanmeno aikoja, ei mitään sääntöjä, kaiken saa läpi mitä haluaa. Kai se elämä onnistuu siellä sängyssäkin puhelimella.
Tästä ei enää edes keskustella. Peli on menetetty, ja nuoret myös. Mutta kuka hoivaa heitä tulevaisuudessa, kun ovat työkyvyttömiä zombeja jo nyt? Markkina kiittää, eli koko ajan yksityistyvä hoitosysteemi, jossa viihdepaskan seuraukset maksetaan valtion kassasta suoraan näille rahantekijöille.
Vanhemmille on helppoa kun pennut tuijottaa vaan puhelinta tai jotain muuta näyttöä.
Erään sukulaisen poika on ollut niin helppo ja kiltti lapsi kuin voi olla vanhemmat hehkuttaa.
Ei ole ikinä tehnyt mitään muuta kuin pelannut, ei mitään muuta, aloitti yläkoulussa syksyllä, sieltä laitettiin lanutalolle koska ei jaksa koulussa tehdä mitään ja kouluterveydenhoitaja kiinnitti huomiota todella huonoon ryhtiin, ylipainoon, huonoon kuntoon ja todella heikkoihin lihaksiin.
Poika ei osaa ajaa pyörällä, uida, juosta, luistella, ei mitään muuta kuin näpyttää älylaitteita.
Tämä on tietenkin ääripää, mutta huolestuttavaa silti.
Töissä on ollut nuoria miehen alkuja ja enää ei oteta ammattikouluista tai mistään.
Maleksivat velttoina, puhelin kädessä ja puhelimen käyttö työaikana kun kiellettiin alkoi ihan vitunmoinen valitus, yksi tyyppi lähti poiskin sen takia, ei osata tehdä mitään ja jos näyttää mitä tehdään eivät saa mitään aikaiseksi, eivät osaa tulla ajoissa, yksikin ei tullut yhtenäkään aamuna oikeaan aikaan töihin ja jos komennat töihin aletaan vit#uilemaan ihan päin näköä.
Ei näytä hyvälle ei.