Lue keskustelun säännöt.
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti?
04.04.2021 |
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti ja viettävät pitkiä aikoja yksikseen?
Minulla on 10-vuotias tytär jolla on paljon kavereita, heistä muutama vähän läheisempi jotka asuvat naapurustossa.
Tyttö tapaa näitä lähellä asuvia usein, mutta kahden tytön kanssa huomaan elämäntapojen olevan aika erilaisia.
Molemmat tytöt leikkivät vähän, ja käytännössä viettävät aikaa vain puhelimilla tai pelikoneen kimpussa.
Tyttö kertoi että nämä kaverinsa eivät juuri innostu leikeistä, eivät piirtämisestä, askartelusta tai ulkoilusta, mikä omalle tytölleni ovat tärkeitä ajanvietteitä.
He pitävät barbeilla, Schleich-hevosilla, keppareilla tai petseillä leikkimistä lapsellisina, eivätkä juuri välitä lähteä esim. ulos leikkimään tai vaikkapa pyöräilemään.
Oma tyttöni on vielä kova leikkimään, ja leikit ovat muiden kavereiden kanssa pitkiä. Bestiksensä kanssa saattavat leikkiä pihassa keppihevosilla ja leikkimökissä tuntikausia, ja käyvät myös paljon mm. eväsretkillä polkupyörien kanssa.
Heillä on puhelimien kanssa ennemminkin ongelmana sen unohtelu, leikin touhussa saattaa puhelin jäädä usein sisälle tai repun pohjalle, eivätkä tytöt välttämättä moneen tuntiin muista tarkistaa ovatko vanhemmat kaipailleet.
Omalle lapselleni myöskään kovin pitkä pelaaminen ja ruutuaika ei sovi, mistä syystä olemme sitä aina rajoittaneet. Hänen kohdallaan liika pelaaminen ja sisälläolo vaikuttaa unensaantiin ja yleiseen vireystilaan, eikä toisaalta hän onneksi koe rajoittamisesta kärsivänkään.
Meillä ja osalla kavereista on myös tarkat kotiintulo- sekä nukkumaankäymisajat, mikä kummastuttaa muita kavereita. Osa kavereista saa valvoa ja pelata vielä yömyöhään, ja meillä yökylässä ollessaan ihmettelevät kun valvominen tarkoittaa valojen sammuttamista viimeistään "jo" 22.30. Heillä yökylässä ollessaan tyttökin viestittelee hyvät yöt vasta puolen yön jälkeen, ja kuulemma yökylän emäntä saa poikkeuksetta pelata niin pitkään kuin haluaa (joskus pitkälle aamuyön tunteihin saakka).
Perheet ovat ihan normaaleja, vanhemmat fiksuja ja hyvin toimeentulevia sekä koulutettuja ihmisiä (mikäli tällä on merkitystä). Mistään suuremmista elämänhallintaongelmista ei siis ole kyse, vaan lapset hyvin itsenäisesti saavat päättää omista asioistaan.
Nyt kysynkin teiltä, onko tämä nykyään ihan normaalia 10-11-vuotiaiden parissa?
Ovatko oma lapseni ja osa hänen kavereistaan lapsellisia ikäisiinsä verrattuna?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheet varmaan satsaavat lastensa tulevaisuuteen peliammattilaisena.
Tiedätkö mitkä rahat liikkuvat noissa peliturnauksissa.
Itseasiassa tiedän, koska toiseksi vanhin harrastaa e-urheilua tavoitteellisesti, kuten jo kerroin aiemmassa viestissä.
Todella harva joukkue Suomessa, tai muuallakaan, oikeasti pääsee tienesteihin.
Joku aina pääsee, joku on huipulla. Miksi se ei voisi olla oma lapsi. Ja jos ei huipulle pääse pelaajana, niin pelimaailma on täynnä paljon muuta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.
Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.
Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?
Kysyykö ap tosissaan netissä onko 10 - 11 -vuotias liian lapsellinen jos leikkii vai oliko todellinen tarkoitus vain humblebrägätä omaa onnistumistaan vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?
En ole ihan varma siitä, kuinka paljon oikeasti on lapsia, jotka vain ja ainoastaan pelaavat vuorokauden ajasta riippumatta. Kyllä kai mistä tahansa tekemisestä pitäisi olla huolissaan, jos mikään muu ei kiinnosta? Oli se sitten pelaamista, lukemista tai jalkapallon pelaamista.
Kirjoitin aiemmin, että mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa. He ovat iältään 11 ja 14. Vaikka he pelaavat aika monta tuntia päivässä, he tekevät muutakin, joten ei, en ole huolissani.
Olen hieman sinua vanhempi ja muistan, että meidän lapsuudessamme televisiosta kirjoitettiin samaan malliin kuin sinä nyt kirjoitat pelaamisesta. Ja myöhemmin tietysti myös matkapuhelimista.
Musta tuntuu, että osa vanhemmista ei oikeasti ymmärrä miten vahingollista tuo jatkuva pelaaminen on lapselle. Toiset vanhemmat ovat ehkä sitten vaan niin uupuneita omasta työelämästään, etteivät jaksa huolehtia siitä mitä lapset tekevät ja ovat vain tyytyväisiä, että lapset ovat hiljaa, jotta saavat itse levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut perheet toimivat tietysti parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta ei minulla ole kyllä tullut mieleen vaatia mitään "säännöllistä ulkoilua" pelaamisen vastineeksi.
Mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa, jotka pärjäävät hyvin koulussa, käyvät usean kerran viikossa harrastamassa/treeneissä, osallistuvat kotitöihin, ja viettävät aikaa myös koko perheen kanssa. Miksi tämän päälle pitäisi tiukkapipoilla pelaamisesta?
Sama. Kun koulu sujuu ja lapset harrastavat säännöllistä liikuntaa useamman kerran viikossa niin viettäköön sen lopun vapaa-aikansa miten haluavat.
Rehellisesti ottaen tuntuu, että aikuiset eivät rajoita niinkuin tuossa yhdessä kommentissa lukikin ”en jaksa”. Pelaaava lapsi pysyy pois jaloista ja on hiljaa. Vanhempi uskottelee itselleen että pelit on hyväksi - niissä on sosiaalinen aspekti ja joitain onnistumisen kokemuksia. Minulla on useampi poika ja peliaikaa on vain lauantaina. Haluan, että viihteellä, mitä pelaaminen on, ei ole liian suurta osaa. Että ne hyvän olon kokemukset ja onnistumiset tulee jostain muusta, oikeasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyperheissä? Kyllä tuo pelaaminen oli suosittua jo 20v sitten ainakin poikien keskuudessa.
Poikani perheessä ruutuaikaa rajoitetaan ja laitteet, myös TV, suljetaan viimeistään klo 19.30 ja perhe keskittyy yhteiseen aikaan ennen yöunia. Aikuisetkin avaavat laitteet vasta lasten mentyä nukkumaan. Hyvin kuulema toimija lapset tykkäävät perheen yhteisestä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko syytä vai seurausta, mutta perheissä joissa pelaamista ja ruutuaikaa rajoitetaan rankasti lapset ovat myös hyvin hulluna pelaamiseen.
Toisin sanoen, tekeekö pelaamisen rajoittaminen pelaamisesta sellaista harvoin saatavaa luksusta, että sen saaminen valtaa koko mielen ja sitä haluaa ja eikä pysty ajattelemaan kuin seuraavaa pelikertaa, koska sitä saa niin harvoin. Rajoittamalla saatavuutta vanhemmat tajuamattaan villitsevät tällä pelihimoa ja nostavat keinotekoisesti itse pelaamisen arvoa.
Vai toisin päin.
Joka tapauksessa, olen huomannut, että tiukkojen peliaikojen perheissä lapset ovat hulluina pelaamiseen.
Se on nuorena vitsa väännettävä jos aikoo menestyä pelimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko syytä vai seurausta, mutta perheissä joissa pelaamista ja ruutuaikaa rajoitetaan rankasti lapset ovat myös hyvin hulluna pelaamiseen.
Toisin sanoen, tekeekö pelaamisen rajoittaminen pelaamisesta sellaista harvoin saatavaa luksusta, että sen saaminen valtaa koko mielen ja sitä haluaa ja eikä pysty ajattelemaan kuin seuraavaa pelikertaa, koska sitä saa niin harvoin. Rajoittamalla saatavuutta vanhemmat tajuamattaan villitsevät tällä pelihimoa ja nostavat keinotekoisesti itse pelaamisen arvoa.
Vai toisin päin.
Joka tapauksessa, olen huomannut, että tiukkojen peliaikojen perheissä lapset ovat hulluina pelaamiseen.
Yleistät nyt mutu-tuntumalla. Meillä rajoitetaan rankasti, eikä lapset ole pelihulluja. Päinvastoin, mitä vähemmän ollaan ruudulla ja keksitään muuta kivaa tekemistä, sitä vähemmän pelit/youtubet ym kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä eivät omat lapseni olleet kovin kiinnostuneita peleistä ja puhelimista. Koskaan ei tarvinnut rajoittaa peli- ja ruutuaikaa, pelasivat mitä pelasivat ja sitten lähtivät leikkimään muita leikkejä.
Sukulaisperheessä lapset olivat hulluna pelaamiseeen ja peliaika piti pitää todella tiukkana. Ilman sääntöjä lapset olisivat vain pelanneet.
Kai se on lapsesta kiinni miten helposti peleihin addiktoituu ja mitä mielihyvänaruja pelit kenellekin vetelevät.
Minulla 7-vuotias poika. Jos antaisin, hän varmaan pelaisi aamusta iltaan. Kerran annoin hänen kokeeksi pelata Minecraftia koko illan 4-5h, ja sai kamalan päänsäryn ja huonon olon. Nykyään hänellä on viikon alussa 4 kpl 0,5h pelikortteja, jotka saa käyttää haluamallaan tavalla. Yhteensä siis 2h peliaikaa viikossa
Lapsissa on todrllakin eroja, kuten aikuisissakin. Itsellenikin ruudut ovat olleet tosi koukuttavia ja oon jopa harkinnut älypuhelimesta luopumista kun sen käyttöä on niin vaikea säännellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelit on tehty koukuttamaan. Samasta syystä aikuiset näplää puhelimiaan.
Nykylapsista kasvaa laiskoja ja kyvyttömiä mihinkään muuhun. Viinan ja tupakan tilalle ovat tulleet pojilla pelit ja tytöillä tykkäysten metsästys kuviinsa.
Pojat hakkaavat konsolia ja tytöt muokkaavat kuviaan ja näyttävät ihoa somessa.
Karmeaa kehitystä on katsella.
Vanhemmilla on nykyään muut intressit, kuin kasvattaa lapsiaan. Mm. some ja pelaaminen :D
VIINAA PITTÄÄM JUUA JA TUPKKA ON JÄMMPTI
Mun mielestä lapset on nykyään ihan liikaa pelikoneilla/kännykällä.
Itselläni on 12v poika ja kyllä mä hänelle olen aina pitänyt rajoja siihen miten kauan pelataan/ollaan kännykällä. Pitää touhuta paljon muutakin. Ja kyllä hän touhuaakin.
Ei lapset voi itse tässä iässä vielä päättää moniakaan asioita. Kyllä se on meidän aikuisten tehtävä tehdä ne rajat niin tässä asiassa, kun monessa muussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?En ole ihan varma siitä, kuinka paljon oikeasti on lapsia, jotka vain ja ainoastaan pelaavat vuorokauden ajasta riippumatta. Kyllä kai mistä tahansa tekemisestä pitäisi olla huolissaan, jos mikään muu ei kiinnosta? Oli se sitten pelaamista, lukemista tai jalkapallon pelaamista.
Kirjoitin aiemmin, että mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa. He ovat iältään 11 ja 14. Vaikka he pelaavat aika monta tuntia päivässä, he tekevät muutakin, joten ei, en ole huolissani.
Olen hieman sinua vanhempi ja muistan, että meidän lapsuudessamme televisiosta kirjoitettiin samaan malliin kuin sinä nyt kirjoitat pelaamisesta. Ja myöhemmin tietysti myös matkapuhelimista.
Itse ajattelisin, että on kuitenkin eri asia pelata paljon (subjektiivinen käsitys) kuin pelata niin, että se vaikuttaa päivärytmiin ja muihin aktiviteetteihin.
Näitä lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pelaavat vuorokauden ympäri, on kyllä oman kokemukseni mukaan paljon.
18-vuotiaan poikani joukkueessa osalla on muutakin elämää ja harrastuksia, osa jättää usein esim. menemättä kouluun jos yö on mennyt pelatessa.
Ikähaarukka joukkueessa on tällä hetkellä 17-19, ovat pelanneet tuossa kokoonpanossa useamman vuoden. Toki 18-vuotias on vastuussa itse omista elämäntavoistaan, mutta heillä on sama tapa jatkunut jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Tämä on tietysti monille aikuisille on, hehän tavoittelevat menestystä.
En missään nimessä demonisoi pelejä, sillä omakin poikani harrastaa niitä tavoitteellisesti. Kyse on ennemminkin siitä, tuleeko vanhempien puuttua pelaamiseen/ruutuaikaan silloin, jos se vaikuttaa epäedullisesti muuhun elämään.
Minusta kuuluisi, mutta ilmeisesti monen mielestä sen arviointi todella on lapsen itsensä vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheet varmaan satsaavat lastensa tulevaisuuteen peliammattilaisena.
Tiedätkö mitkä rahat liikkuvat noissa peliturnauksissa.
Kaiketi kuitenkin ymmärrät, että niistä kaikista pelaajista ei tule miljonäärejä 🙂
Meillä korona-aika on vaikuttanut tähän asiaan myös. Asumme lapsen kanssa kahdestaan pienessä kaksiossa, ja ennen olemme tavanneet joka viikko kavereita, käyneet uimassa, ravintolassa iltapalalla jne. Nyt moni tekeminen on mahdotonta tai kiellettyä ja pelit ja ruutuaikaa isommassa roolissa.
Kyllä pienessä kerrostalokodissa on vaikea keksiä koko ajan tekemistä enkä minä ainakaan vaan _jaksa_ viihdyttää lasta koko illan ajan työpäivän jälkeen, joka päivä. Kaikki lautapelit on tässä korona-aikana pelattu sen tuhanteen kertaan ja retkeilty luonnossa niin maan perusteellisesti.
Nyt lapsi oppi onneksi lukemaan, ja lukee 1-2h joka ilta. Leikkii myös itsekseen legoilla mutta mieluiten varmaan pelaisi. Kaipaan kyllä jo tosi paljon mahdollisuutta tehdä ja harrastaa kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että voin olla nykyvanhempien mittapuulla tiukkapipo, koska olen kenties hieman vanhempaa sukupolvea ja isommat lapset ovat jo vähän isompia.
Olen itse syntynyt -78, ja omassa lapsuudessani ei ollut konsolipelejä tässä mittakaavassa, eivätkä ne vähät ehkä koukuttaneet ihan samalla tavalla.Eniten ihmettelen sitä, eivätkö paljon pelaavien ja valvovien (päivärytmin erilaisuudesta ei ole epäselvyyttä) lasten vanhemmat koe ollenkaan huolta pitkän ruutuajan ja vähäisen ulkoilun vaikutuksesta lapsen neurologiseen kehitykseen?
Pelithän ruokkivat aivojen palkkiojärjestelmää, ja koukutus tapahtuu sitä kautta.Itse varsinkin omien poikieni kohdalla nuorempana usein tätä mietin, sillä tällaiset laitteet ovat olleet olemassa kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa. Eihän meillä ole tiedossa aktiivisten ärsykkeiden vaikutuksista aivoihin pitkällä tähtäimellä, ainoastaan lyhyen aikavälin arvioita. Nekin puhuvat säännöllisten elämäntapojen puolesta, joten eikö lapsia kannattaisi välillä ohjata myös johonkin muuhun tekemiseen?
Tietenkään pelit tai ruutuaika eivät ole pelkästään paha asia, vaan niiden käyttö mahdollistaa esim. hyvin monipuolisen opiskeluympäristön erilaisille oppijoille.
En myöskään tarkoita että lapset tulisi väkisin työntää harrastuksiin josta eivät pidä, mutta eikö oikeasti löydy mitään muuta mikä innostaisi paljon pelaavia lapsia?
Jos lapsi haluaa vain pelata käymättä ulkona, onko se ihan ok?En ole ihan varma siitä, kuinka paljon oikeasti on lapsia, jotka vain ja ainoastaan pelaavat vuorokauden ajasta riippumatta. Kyllä kai mistä tahansa tekemisestä pitäisi olla huolissaan, jos mikään muu ei kiinnosta? Oli se sitten pelaamista, lukemista tai jalkapallon pelaamista.
Kirjoitin aiemmin, että mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa. He ovat iältään 11 ja 14. Vaikka he pelaavat aika monta tuntia päivässä, he tekevät muutakin, joten ei, en ole huolissani.
Olen hieman sinua vanhempi ja muistan, että meidän lapsuudessamme televisiosta kirjoitettiin samaan malliin kuin sinä nyt kirjoitat pelaamisesta. Ja myöhemmin tietysti myös matkapuhelimista.
Itse ajattelisin, että on kuitenkin eri asia pelata paljon (subjektiivinen käsitys) kuin pelata niin, että se vaikuttaa päivärytmiin ja muihin aktiviteetteihin.
Näitä lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia, jotka pelaavat vuorokauden ympäri, on kyllä oman kokemukseni mukaan paljon.
18-vuotiaan poikani joukkueessa osalla on muutakin elämää ja harrastuksia, osa jättää usein esim. menemättä kouluun jos yö on mennyt pelatessa.
Ikähaarukka joukkueessa on tällä hetkellä 17-19, ovat pelanneet tuossa kokoonpanossa useamman vuoden. Toki 18-vuotias on vastuussa itse omista elämäntavoistaan, mutta heillä on sama tapa jatkunut jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Tämä on tietysti monille aikuisille on, hehän tavoittelevat menestystä.En missään nimessä demonisoi pelejä, sillä omakin poikani harrastaa niitä tavoitteellisesti. Kyse on ennemminkin siitä, tuleeko vanhempien puuttua pelaamiseen/ruutuaikaan silloin, jos se vaikuttaa epäedullisesti muuhun elämään.
Minusta kuuluisi, mutta ilmeisesti monen mielestä sen arviointi todella on lapsen itsensä vastuulla.
Sinä taidat nyt puhua e-urheilijoista ja nuorista aikuisista?
Valtaosin ketjussa puhutaan rajattomasti pelaavista lapsista. Enkä edelleenkään usko, että heitä on paljon.
Eikä kukaan tässä ketjussa ole oikein tuonut esille, miksi olisi paha pelata monta tuntia päivässä, jos kuitenkin koulu, harrastukset ym. sujuvat hyvin.
Jotkut selittelevät pelaamista yms vaikka millä verukkeilla. Youtubesta oppii uutta, nettipeleissä ollaan sosiaalisia, muista opitaan englantia, jne, joten turha sitä on rajoittaa. Tosiasiassa nuo ovat vain pieni osa kokonaisuutta, viihdettä ja ajankulua se pääosin on.