Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
10 v poikani haukkui tyhmäksi läskiksi
03.04.2021 |
Näin vaikeaksi on mennyt elämä, että pian 10 v pojalla on isoja ongelmia. Ei suostu tekemään läksyjä, ei tule sovitusti kotiin, ei vastaa puhelimeen, uhmaa kaikessa. Saa raivokohtauksia minua kohtaan tyhjästä. Manipuloi ja kiristää alkamalla huutaa ”apua” niin kovaa, että naapuriin kuuluu. Väittää, että teen hänelle pahaa ja että joudun siitä vankilaan. Kuulemma olen kasvattanut hänet väärin. Samaan aikaan ei suostu nukkumaan omassa sängyssään vaan nukkuu patjalla vieressä. Hän ei myöskään haluaisi käydä vessassa kodin ulkopuolella, pelkää bakteereja. Omatoimisuus nolla: ei tee omatoimisesti läksyjä, ei pue muuten kuin patistamalla. Jos pyydän tekemään läksyt tai pesemään hampaat, hän alkaa suoraan itkeä. Jos otan puhelimen pois hän huutaa kovaan ”apua, äiti älä satuta”, koska tietää että saa tahtonsa läpi, koska pelkään, että äänet kuuluvat naapuriin.
Tänään hän sai raivarin tyhjästä. Kertoi haluavansa iltapalaa. Kysyin mitä haluaisi. En osannut ehdottaa vaihtoehtoja, joten raivostui ja haukkui minut tyhmäksi läskiksi.
On minulla puolet ajasta, puolet isällään. Ei kuulemma haluaisi asua luonani. Isä kun ei aseta rajoja, eikä vaadi esim läksyjen tekoa. En tiedä mitä teen väärin. 4 v nuoremman pikkuveljen kanssa meillä menee loistavasti, mutta mikä tätä vaivaa?
Haukut ja nälviminen sattuvat. Varsinkin paino arka asia ex-anorektikkona.
Kommentit (36)
No oletko vähäjärkinen ja ylipainoinen? Ei ihan harvinainen kombo tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy voiko kersan vielä palauttaa.
Ota perheneuvolaan yhteyttä. Välttämättä sinä et ole tehnyt mitään väärin lapsesi kasvatuksessa, mutta nyt teet jos et hae hänelle apua. Tsemppiä!
No ei hyvältä kuulosta.
Ota yhteyttä koulupsykologiin. Lapsi tarvitsee apua ja en minäkään tuollaista käytöstä kyllä katsoisi ja kuuntelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi laittaa sille suukapula ainakin jos käyttää rumaa kieltä.
Sit laittaa se arestiin lukkojen taakse ja antaa sille vain koulukirjat niin kyllä alkaa läksyjen teko maistumaan kun ei ole muuta tekemistä.
Jos joku valtion kommunisti valittaa kasvatusmetodeistasi niin sano sille et painu ***tuun loinen.
Mitä ihmettä, miksi ap on saanut näin ilkeitä vastauksia? Mikä teitä vaivaa? Joku sanoikin että kuulostaa ahdistushäiriöltä, ja pojilla voi myös masennus oireilla käytöshäiriönä. Tai hänellä voi olla joku neuropsykologinen ongelma. Poikasi tarvitsee nyt ammattiapua ja diagnoosin. Hoitoa on tarjolla, ja samalla saat sinäkin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista, myös niistä ala-arvoisista. Jos jälkimmäiset oli tarkoitettu loukkaamaan, niin ei onnistunut: se ei ole mitään verrattuna siihen, miltä lapseni käytös tuntuu.
Pointti tässä ei myöskään varmaan ole se, olenko todella tyhmä tai läski. Vaikka olisin, niin käytös ei ole hyväksyttävää. Tyhmä tuskin olen, koska olen opinnoissa ja työelämässä menestynyt. Painoindeksikin on normaali.
Olisin jo hakenut apua, mutta lapsen isä tekee tästä ongelmallista. Hänen mukaansa tämä käytös on ihan normaalia ja ei suostuisi koskaan esim. terapiaan tai lääkitykseen. Hänen kontrolloivan luonteensa vuoksi eron hainkin. Hän on katkera erosta, joten yhteistyö on vaikeaa. Varsinkin alkuun hänellä oli tapana mustamaalata minua ja vieraannuttaa lapsia. Nyt on ilmeisesti havahtunut sen vahingollisuuteen, mutta maito on jo kaatunut.
Toisekseen pojalla on todella manipulatiivisia piirteitä. Keksii tai vähintään värittää juttuja päästään. Uhkaa, että jos laitetaan kuriin, niin hän uhkaa kertoa että ”äiti satuttaa”, ”äiti haluaa pahaa”, ”äiti on mielisairas”. Ei tajua, että näillä kommenteilla voi olla vakavia seurauksia. Minulla on toinen poika, joka ei oireile vaan suhde häneen on hyvä. En halua riskeerata, että pojan valehtelusta tulee vuosien soppa, ja mahdollisesti menetän toisen pojan. Olen harkinnut, että ex saisi isomman pojan huoltajuuden kokonaan. En jaksella taistella, jos poika sitä itse haluaa. En ole varma onko se hänelle parhaaksi, sillä isä ei huolehdi läksyistä (oma koulu jäi kesken), ei pidä rajoja. Mutta ajatus siitä, että menetän toisenkin poikani tuntuu maailmanlopulta.
Miesystäväni on kasvattanut kolme lasta tasapainoisiksi aikuisiksi. Hän on sivusta seurannut ja sanoo, että olen hyvä äiti, enkä tee mitään väärää. Exäni mukaan olin jo liiton aikaan maailman surkein äiti, ja tämän hän jaksoi sanoa jatkuvasti myös lasten läsnä. Minä olin kuulemma se, joka ”jätti perheensä”, vaikka liitto oli ollut lähemmäs 5 v kuollut ja riitaisa. Minä vaan vihelsin pelin poikki.
Normaalilta kuulostaa niin minäkin muistaakseni sanoin 10 vuotiaana,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimet tulee olemaan nuorison tuho. Huutaa jos otat puhelimen... ristus. Mulla ei tossa iässä ollut mitään puhelimia.
Anna haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja anna tuon ikäisen manipuloida.
Joo, en antaisi pojan manipuloida. Mutta mitä tekisit tilanteessa, jossa poika klo 22 illalla alkaa huutaa niin kovaa ”äiti, älä satuta”, että naapurit pian soittavat poliisit? Syynä se, että pyydän puhelimen pois.
Tässä on ollut itselläkin rankkaa viimeinen vuosi: ero, kaksi muuttoa, uuden asunnon vesivahinko, rankimpana äitini saattohoito ja kuolema 3 viikkoa syöpädiagnoosista, hautajaisten, perunkirjotuksen ja kuolinpesän taloussotkujen hoitamine yksin. Viimeinen käänne oli fyysisen kunnon romahtaminen pitkittyneen stressin johdosta ja siihen liittyvät hoidot ja sairasloma. Jos nyt selviäisi olemassaolevilla ongelmilla, eikä tulisi enää uusia haasteita?
Ap, ota mahdollisimman nopeasti yhteyttä perheneuvolaan. Älä luovuta, vaikka kaikki tuntuisi tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä. Vaadi lasten psykiatrian konsultaatiota, poikasi tilanne täytyy selvittää kunnolla, jotta saatte apua. Vielä ei ole peli menetetty, poika tarvitsee apua ja tukea jotta tilanne ei pahenisi tuosta.
Meidän perhe on ollut vastaavassa tilanteessa. Poikamme käyttäytyminen oli mahdotonta ja hän sai raivareita ja uhkasi jopa veitsellä. Saimme apua; ensin perheneuvolaan, sieltä lastensykiatrille joka laittoi lähetteen lasten psyk.pkl:lle ja siellä saatiin dg Tourette. Sen jälkeen lisää psyk. selvittelyjä, terapiaa, yksi psyk sairaalajakso jne.
Nyt 5 vuoden jälkeen tilanne on aika hyvä! Poika ja myös perhe on saanut terapiansa, lääkitys on kohdallaan ja elämä on normalisoitunut. Poika pärjää koulussa hyvin ja on omasta erikoisuudestaan huolimatta iloinen, aggressiosta ei ole enää tietoakaan.
Tiedän, että vanhempana sitä syyttää itseään, että mitä on tehnyt väärin kasvatuksessa, mutta esim neuropsyk ongelmissa ei todellakaan ole kyse siitä.
Voimia ap:: lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No laihduta. Poika sitte psykiatrin juttusille.
Menkää yhdessä psykologin juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No laihduta. Poika sitte psykiatrin juttusille.
Älä esitä noin tyhmää. Ymmärrät varmaan, että kun poika on itse alipainoinen, niin ongelma minun ”läskieni” suhteen on hänen korvien välissä. Kun läskiksi haukkuu myös hoikkaa veljeään.
Miksi AV:lla vastaus kaikkiin on, että ongelmat johtuvat siitä, että joku olisi ylipainoinen? Olisi mielenkiintoista nähdä minkälainen alfayksilö näitä kommentteja naputtelee? Voi olla, että asiat ovat itsellä niin huonosti, että omaa itsetuntoa käydään pönkittämässä laukomalla alakoululaisten juttuja. Voi pyhä yksinkertaisuus! Miten nämä luuserit edes selviävät elämästä, jos älykkyys on kuin pallokalalla?
Turha rypistää enää siinä vaiheessa kun on jo p....t housuissa
Alue: Aihe vapaa
Jotainhan tuossa on mennyt pieleen ja pahasti. Vaikka olisi neurologistakin taustaa, niin käytös viittaa todella vakaviin tunne-elämän ongelmiin perheessä.
Kai nyt ymmärrät hakea apua perheneuvolasta tai vielä nopeammin (jos rahaa on) yksitykseltä lastenpsykologian/-psykiatrian puolelta.
Eli turha notkua täällä, luuri käteen ja toimeksi.