Pitääkö kuolinsiivouksessa säästää itselle vai muille tärkeät tavarat?

Tarkoitus on kaiketi heittää kaikki turha pois. Sellainen joita kukaan ei halua käydä läpi, kun läheinen kuolee. Ja jäljelle jääneet johonkin järjestykseen, valokuvat albumeihin ja irtonaiset pois. Paperit kansioihin järjestykseen ja etiketti päälle, mitä siellä on. Jne.

Sinulle turhat, mutta jollekin muulle tärkeät voi antaa jo nyt heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Säästääkö ihmiset oikeasti jotain nuoruuden päiväkirjoja?

Minulla nuo nuoruuden päiväkirjat on kulkeneet muutosta muuttoon ja myöskiiltokuvavihkot.

n63v

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Ymmärrän, miksi sain alapeukkuja. Tämä on kuitenkin niin kipeä asia. Tiedän, että tämä ei koske vain minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Säästääkö ihmiset oikeasti jotain nuoruuden päiväkirjoja?

Minulla nuo nuoruuden päiväkirjat on kulkeneet muutosta muuttoon ja myöskiiltokuvavihkot.

n63v

Miksi ne ovat sinulle tärkeitä? Onko niissä muistoja, jotka ovat arvokkaita? Tiivistä kaikki merkityksellinen vain yhteen päiväkirjaan ja luovu turhasta matkatavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Ymmärrän, miksi sain alapeukkuja. Tämä on kuitenkin niin kipeä asia. Tiedän, että tämä ei koske vain minua.

Olet todella julma. Jos kerran poikasi saa kuitenkin lopulta tietää, mikset kertoisi hänelle jo nyt? Hyvä äiti, joka ajattelee ensi sijassa lastaan, tekisi niin. Olet itsekäs.

Minä olen tehnyt kuolinsiivouksen, ensimmäiseksi kävin kaikki paperit läpi, lähes kaikki meni paperinkeräykseen silppurin kautta.

Tarpeettomat tavarat vein kierrätyskeskukseen, vaatteista säilytin vain ne, joita oikeasti käytän.

Sukulaisilta perityt tavarat säästin, kuten myös valokuvat lapsistani.

Minä ainakin määritän testamentissa, että saan hautaan pikkusotilaat ja neppikset.

Itse olen säästänyt kaiken. Mietin raivaamisen aloittamista.

Ajattelin säästää kaikki suvussa kulkeneet esineet ja valokuvat. Lisäksi säästän kaikki mieleisimmät koulukirjat ja opiskelukirjat.

80 prosenttia tavaroistani joutaa kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Säästääkö ihmiset oikeasti jotain nuoruuden päiväkirjoja?

Minulla nuo nuoruuden päiväkirjat on kulkeneet muutosta muuttoon ja myöskiiltokuvavihkot.

n63v

Miksi ne ovat sinulle tärkeitä? Onko niissä muistoja, jotka ovat arvokkaita? Tiivistä kaikki merkityksellinen vain yhteen päiväkirjaan ja luovu turhasta matkatavarasta.

Olen eri.

Minusta on ihana katso myös kynän jälkeä, mitä on syntynyt kirjoittaessani. Siinä olen tavallaan edelleen juuri kirjlitustilanteessa.

Eri juttu olisi, jos päiväkirjat olisivat tietsikalla

Itse olen 58v. yksineläjä. Olen hävittänyt kaikki turhat romut. En osta enää mitään. Yksi kansio, jossa tärkeät paperit. Itselläni on vain veli, haluan hänen pääsevän mahdollisimman helpolla, jos kupsahdan ennen häntä.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivouksen ideahan on nimenomaan helpottaa perikunnan työtä. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi.

Tietenkin kuitenkin säästät kaiken, mistä sinulle on vielä iloa elinaikanasi.

Mutta kuten sanottu, lähes kaikki tavara on oikeasti arvotonta, eikä kiinnosta ketään. Hankkiudu eroon ylimääräisistä vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, koriste-esineistä, astioista, harrastusvälineistä.

Jos suvussa on esimerkiksi itsenäistyviä nuoria, tavarat heille jo nyt, jos kelpaavat. Ota kuitenkin huomioon, että heillä voi olla oma makunsa. Vanhanaikainen roju ei ole suuressa huudossa.

Ei, paitsi sitten kun se tulee uudestaan muotiin. Tynell, Artek, lähes kaikki tiikkihuonekalut, erilaiset vintagejutut. Niillä ei ollut yhdessä vaiheessa mitään arvoa, ja niitä heitettiin surutta pois. Osa oli jäänyt vahingossa vinteille, navettoihin ja kellareihin.

Ihmisille tulee aika ajoin tarve heittää kaikki mahdollinen pois, en tiedä onko se aina fiksumpaa kuin turhan hilloaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen näin, että silppuan kaikki asiakirjat ja nuoruuden päiväkirjat.

Laitan myös silppuriin sellaisen dokumentin, mistä käy ilmi, että pojallani on jossain velipuoli. Hän saa kuitenkin sen jossain vaiheessa tietää. Kertokoon pojan isä sen asian.

Ymmärrän, miksi sain alapeukkuja. Tämä on kuitenkin niin kipeä asia. Tiedän, että tämä ei koske vain minua.

Olet todella julma. Jos kerran poikasi saa kuitenkin lopulta tietää, mikset kertoisi hänelle jo nyt? Hyvä äiti, joka ajattelee ensi sijassa lastaan, tekisi niin. Olet itsekäs.

Jos pojan isä on hairahtanut ja tekaissut maailmaan jonkun kakkosnaisen kanssa toisen pojan, sen kertominen ei ole ap:n asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivouksen ideahan on nimenomaan helpottaa perikunnan työtä. Mitä vähemmän tavaraa, sen parempi.

Tietenkin kuitenkin säästät kaiken, mistä sinulle on vielä iloa elinaikanasi.

Mutta kuten sanottu, lähes kaikki tavara on oikeasti arvotonta, eikä kiinnosta ketään. Hankkiudu eroon ylimääräisistä vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, koriste-esineistä, astioista, harrastusvälineistä.

Jos suvussa on esimerkiksi itsenäistyviä nuoria, tavarat heille jo nyt, jos kelpaavat. Ota kuitenkin huomioon, että heillä voi olla oma makunsa. Vanhanaikainen roju ei ole suuressa huudossa.

Ei, paitsi sitten kun se tulee uudestaan muotiin. Tynell, Artek, lähes kaikki tiikkihuonekalut, erilaiset vintagejutut. Niillä ei ollut yhdessä vaiheessa mitään arvoa, ja niitä heitettiin surutta pois. Osa oli jäänyt vahingossa vinteille, navettoihin ja kellareihin.

Ihmisille tulee aika ajoin tarve heittää kaikki mahdollinen pois, en tiedä onko se aina fiksumpaa kuin turhan hilloaminen.

Itse olen säästellyt Arabian Ruija- ja Ruska-astioita varmaan kymmenen vuotta. Rahallista arvoa niillä ei ole (vaikka sisustuslehdet niin väittää) - vaan mariginaalinen käyttöarvo. Poiskaan ei ole kehdannut laittaa, vaan ne vievät keittiöstä tilaa yhden alakaapin verran. Mikäli ne jollekin jää, niin hän kiroaa aivan varmasti kun joutuu niitä kantamaan romuihin. Samaten vintillä on useampi banaanilaatikollinen vanhoja juomalaseja. Eivät kelvanneet edes kierrätyskeskukseen kun asiaa sieltä kysyin.