Kirjastonhoitajan työ on yhtä äärimmäinen, asiakkaan henkisiä tarpeita tyydyttävä palveluammatti kuin Pappeus!

Maailman vanhimpia ammatteja. Sotilaskaartit ja poliisit pitää, hyvässä yhteiskunnassa, huolen fyysisestä vapaudesta ja koskemattomuudesta mutta vasta hyvä kirjastovirkailija voi ammattitaitoisen myötätuntoisesti, asiansa osaten neuvoa asiakasta hänen vuolaasti kuvaillessa erilaisia juonenkäänteitä ja kirja- ajatuksiaan tarinoista jotka sopisivat hänen sen hetkiseen elämäänsä.
Kirjastossa vaikka lapset saattavat kysyä onko sellaista kirjaa jossa on lentäviä dinosauruksia ja kun kirja löydetään yritetään täyttää asiakkaan seuraava toivomus kirjasta jossa on lentäviä dinosauruksia SEKÄ Peppi Pitkätossu..
Aikuisten toiveissa on usein löytää joku henkisessä nuoruudessa luettu kirja ja on opettavaista kuunnella muisteltuna juonenkulkuja miten toinen on sen kirjan ja tarinan kokenut. Aina kun joku kuvailee jotain kirjaa, tämä on jokapäiväistä ja olennaista kirjastonhoitajan työssä, niin kuuntelen aina oppiakseni vaikka tietäisin heti mistä kirjasta on kysymys; tähän tyylin, kirjassa oli örkkejä ja joku koru jota niiltä kaivoksissa asuvilta örkeiltä suojattiin, siinä oli myös pitkiä puhuvia puita ja komea pitkätukkainen noita.
Varsinkin se miten ihmiset kuvailee päähenkilöitä on hauskaa ja näkee joskus elokuvien vaikutusta vaikka komean tai kauniin kirjahenkilön kuvailussa, vaikka Gandalf on useimmille mielikuvissa se yksi liehuletti. Tuo on työssäoppimista, siten myös laajenee kirjoista tietämys niidenkin kirjojen osalta joita ei ole ehtinyt lukea, toisen asiakkaan kuvailu voi auttaa toista asiakasta ja kirjastonhoitaja on täyttänyt velvoitteensa tarinoiden ylläpitäjänä ja välittäjänä. Aiemmin sotaveteraanien kirjapyynnöt ja tarinat tutuista paikoista ja kysymykset onko paikoista muita tarinoita oli tärkeä opetus tähän ammattiin ja työhön, sotakirja ovat edelleen hyvin kysyttyjä, tarinoista voi oppia voittamaan pelkonsa, niin mieli toimii, ehkä.
Olen siinä onnellisessa asemassa että olen kirjastovirkailija. Pidän tätä syvästi kutsumusammattina, kirja-alan palvelijana, eräänlaisena tarinoiden haltijana ja jopa noitamaisena hahmona, sen näen yhtä hyvin aikuisten mutta etenkin lasten kasvoista silmistä- tässä palvelutehtävässä on pakko käyttää henkisiä kykyjään palvellakseen asiakkaan henkisiä tarpeita. Arvosta kirjastonhoitajaasi!
On valtavan ihanaa aamulla kiirehtiä työhön kun perillä odottaa valtava kasa uutuuskirjoja, palautuksia, lähetettäviä kirjoja ja asiakkaita jotka noita tarinoita kaipaavat selviytyäkseen arjen haasteista. Joku lainaa kirjan vuoteenomana olevalle sisikontyttärelleen, hänellä on jalka poikki ja kaipaisi lukemista, hevosjulisteita nähty tytön huoneen seinällä, toinen kysyy lukemista pitkälle lennolle tai mökkireissuille, jotain vuodenaikaan sopivaa kiitos, ja silloin kirjastonhoitaja on elementissään, kirjastonhoitajien periaate ykkönen on: arvosta asiakastasi, se on tärkeää oikeiden tarinoiden välittämiseksi.
En kaipaa liputuspäivää vaan tarinanjanoisia asiakkaita!
T Kirjastohenkilö 45v