Minkälaisen taidemaun olette huomanneet olevan ensimmäisiä varoitusmerkkejä tulevasta ikisinkkuudesta

Pelaaminenhan se

Pilven polttelu, alkoholin kova kulutus, konemusiikin kuuntelu

Entä jos pitää De Niron elokuvista, eli pitää sekä Taksikuskista että Mafiaveljistä?

Kaikki tuntemani ikisinkkumiehet tykkäävät Mementon kaltaisista leffoista

Jos on ”taide”maku, on luultavimmin tarpeeksi noheva pariutuakseen.

Muistetaan nyt kuitenkin, että pelit elokuvat pop-musiikki ovat VIIHDETTÄ, eli ne on tehty kulutustuotteeksi siinä missä suklaa - tarkoituksena saada www.laskilahihoitaja.com kaupoille seuraavanakin päivänä.

Vastauksenamme on: Valitettavasti ei ole indicators tällä saralla. Muutoin vallitsisi zero rembrandts tai zero temptationislands.

A.hitlerin kuva- ja käsitetaiteen fanitus taitaa tosin olla poikkeus sääntöön.

Omia ajatuksia pitää filtteröidä aika paljon jos haluaa elää normi perhemiehenä. Kyllä se näkyy myös taiteessa.

Omasta puolestani voin tuumata viisikymppisen naishenkilön näkökulmasta. Ikisinkkuuteni varmaan pilkisti enemmän muista asioista kuin taidemausta, mutta ehkäpä siitäkin. Makuni ei suuremmin ole muuttunut, mutta nykyisin valinnanvaraa on enemmän kuin jaksaa katsella. Verkkokaupat, suoratoistopalvelut ja ylipäätään koko netti ovat muuttaneet aivan kaiken; minun pääosin 80-luvulla hankkimani vinyylilevykokoelman kasaaminen koostui osasista, joita nykyisin ei ole enää edes olemassa: hakuammunta, matkustaminen toisen kaupungin levykauppaan, levykauppojen koluaminen ulkomailla ja niin edelleen.

Olen musiikin, elokuvien ja maalaus- yms. -taiteen valtavirroista kaukana. Musiikin kohdalla erot ovat suurimmat, koska jollen siedä jotakin musiikkityyliä, en suostu kuulemaan sitä ollenkaan. Radiota en ole pitänyt päällä kolmeenkymmeneen vuoteen. Inhoni joka paikassa kuuluvaa taustamusiikkia kohtaan kasvaa päivä päivältä. Elokuvamakuni on melko suoraviivainen: jännitystä ja historiallisia tapahtumia; skaalan pannaan päätyneessä ääripäässä ovat romanttiset komediat. Televisiosta ei oikeastaan tule muuta minulle kelpaavaa kuin auto-ohjelmat, ja niiden kierrätystä ei monta vuotta jaksa. Ylipäätään kaikki, mitä televisiosta ja radiosta tulee, naamat ja nimet, on minulle nykyisin tuntematonta.

Muuta taidetta ei kannata ryhtyä erittelemään, koska olen hyvin kriittinen. Erehdyin kerran ilmaiskierrokselle Kiasmaan, enkä erehdy toista kertaa. Ainoa kunnon taide on näköistaidetta, ja kaikki, mikä on selitettävä ja oivallettava, pysyy poissa minun silmistäni. Kauniit värisommitelmat ovat kyllä kauniita, mutta vain, jos niillä ei ruveta hifistelemään.

Eiköhän tuosta käy selväksi, että olen ikisinkku. Minulle olisi mahdottomuus elää liitossa, jossa toinen osapuoli katselisi suomalaisia televisiodraamoja ja tositeeveetä, kuuntelisi humppaa, räppiä, iskelmiä tai muuta nykyroskaa tai ottaisi ei-esittävän taiteen tosissaan. On ehdottomasti parempi olla ilman kumppania kuin huonon kumppanin kanssa, ja tätä ajatusta olenkin toteuttanut tehokkaasti. Muitakin osa-alueita ja kriteereitä on, mutta ne eivät kuulu tähän.

Itse kerään n atsi-Sakassa rappiotaiteeksi leimattuja teoksia, mm. Otto Dix ja Max Ernst.