Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen ystävä, tuloerot alkavat vaikuttaa
03.04.2021 |
En ollut koskaan aiemmin ajatellut tätä, mutta mietin jossain vaiheessa mikä meidän kaveruutta oikein hiertää. Nyt tajusin että häntä ärsyttää se että minulla ei ole varaa samoihin asioihin, hän pitää minua jotenkin reppanana ilmeisesti. Sitten aloin miettimään että tosiaan, kaveri tulee paljon varakkaammasta perheestä. Opiskelijana hänelle ostettiin oma iso asunto ja tietenkin hänellä oli aina varaa ostaa Pentikiä, Marimekkoa yms merkkituotteita. Meillä ei ollut oikein puhuttavaa jos käytiin shoppailemassa, koska itse olen Ikea-osastoa, enkä oikein välitäkään laittaa rahaa merkkitavaroihin. Olemme molemmat siis opiskelijoita.
Minusta tuntuu ettei hän tajua ettei kaikilla ole samat lähtökohdat kuin hänellä. En tule mitenkään erityisen köyhästä perheestä, mutta opiskelijabudjetilla tässä mennään. Ja kestihän minullakin tajuta että hänellä on ihan eri lailla rahaa käytössä.
Kuinka tämän tilanteen ratkaisisi? Tuntuu vähän typerältä tehdä tällaisesta aloitus, mutta kun alkaa olla vaikea keksiä puhuttavaa ja tekemistä yhdessä, ja olen ehkä aistivinani jotain ylemmyydentunnetta. Saatan kyllä kuvitellakin sen.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Viskoosi on myös paha, kutistuu helposti. Tarpeeksi paksuja t-paitoja pitää kyllä metsästää aika kauan että löytyy mutta kyllä niitäkin on siellä h&m:ssä.
Mitä ihmettä! Mulla ei ole viskoosi ikinä kutistunut. Pesen 30-40 asteessa ja värillisten tai arkojen tekstiilien pesuaineella. Kuumissa aalloissa vaihdevuosissa ei voi muita vaatteita pitää kuin viskoosi tai viskoosi/puuvilla sekoitteisia tai ohutta puuvillaa. Kaikki polyesterit, hengittämättömät vaatteet, ihoa vasten olevat piti laittaa kierrätykseen. Mitään hiostavaa vaatetta ei kestä. Tilaan Cellbesistä kaikki vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan saita ystävä jonka koin todella rasittavana. Olen itse lähtökohdiltani köyhä, mutta olen elänyt elämäni niin että ostan suunnilleen sitä mitä haluan, jopa hyvää laatua, ja jotenkin ihmeellisesti olen aina halunnut sopivasti, varojeni mukaan.
Oli mistä tahansa hankinnasta kyse aina hän vouhotti hinnoista ja kalleudesta ja turhuudesta.. Aistin sen osittain kateutena ja haluna rajoittaa iloa siitä että elän elämääni ja käytän rahaa oman haluni mukaan. Luultavasti tulkitsin väärin mutta siltä se tuntui. En edes halunnut kertoa hänelle joistakin asioista koska pelkäsin hänen reaktiotaan. Ja mikä ihmeellisintä, vaikka palkkamme oli sama (hänellä vähän parempi) minä olin se, joka säästi rahaa ja osti asunnon ja sijoitti rahansa jne. Nyt vuosikymmenien kuluttua taloudellinen tilanteemme on ihan eri planeetalla.
Esimerkkinä arkipihiydestä: Kun menimme Lappiin lomalle, hän ei halunnut ostaa kaupasta tomaatteja, koska ne olivat hänestä kalliita verrattuna koti-Alepan hintoihin. Ruoan ostaminen oli muutenkin todella tuskallista, koska pikku puodissa keskellä korpea kaikki oli kalliimpaa. Eli mennään Lappiin ja siellä sitten pihistellään perusasioista..
Se että joku pitää Marimekosta ja Pentikistä ja toinen ei, on makuasia. On outoa ajatella että alkasiin pitää Pentikistä, jos olisin rikas. Siihen pitää olla toleranssia että ihmisillä on erilainen maku. Ikean halventaminen on yhtä lailla törppöä, kyllä Ikean tavarat ja huonekalut ovat salonkikelpoisia.
Ehkä sinä puhut liikaa hinnoista ja rahasta ja teet pihiydestä numeroa.
Oikeastaan minua vähän hänen seurassaan hävettää katsella hintoja tarkkaan. Mutta sitten muiden kavereiden kanssa ollaan tehty reissuja ja ihan molemmat ollaan suoraan haluttu valita ne halvimmat vaihtoehdot. Tämän yhden kanssa olen joutunut miettimään että miksei se ole yhtä helppoa.
Luin vielä tarkemmin noita kuvauksia ja uusia vastauksiasi ja vaikuttaa siltä että ystäväsi on oikeasti hieman erikoinen ollakseen opiskelija. Minä puhuin kokemuksiani työssäkäyvien ihmisten ystävyydestä. Opiskeluaikana se välttämätön köyhäily ja rosoisuus on osa kokemusta, olet oikeassa. Muistelen kaiholla noita opiskeluaikaisia reissuja.
No ei ole ilmeisesti kummoista ystävyyttä. Itse olen lähihoitaja ja kohta valmistun sairaanhoitajaksi, tulot ei päätä huimaa. Kaveripiirissä on juristeja, opettajia jne. Koskaan raha ei ole tullut negatiivisessa mielessä esille ja ystävyyden tielle. Ihan muut jutut on tärkeitä.
Minä olen tuollainen varakkaampi osapuoli ja olen samaa mieltä. Erot kasvavat ja niistä alkaa vähitellen tulla ongelma.
Sanon rehellisesti, että tajuan kyllä oikein hyvin, että kaikilla ei ole varaa samaan elintasoon. Mutta en näin lähes viisikymppisenä enää itse jaksa köyhäillä ja vertailla hintoja, jotta voisin miellyttää sitä köyhempää ystävää. En vaan jaksa. Haluan syödä kunnollista ruokaa lounaalla mukavassa ympäristössä, haluan yöpyä hyvässä hotellissa ja matkustaa mukavammin, en siinä kaikkein ahtaimmassa peräpenkissä. Köyhäilin ihan tarpeeksi nuorempana, en minä opiskeluaikoina ollut varakas.
Minullakin on oikein ajatella myös omaa mukavuuttani.
Ajattelepa asiaa itsestäsi alaspäin. Jos sinulla olisi todella köyhä ystävä joka hakisi ruokansa leipäjonosta, olisitko aina valmis elämään hänen tyylillänsä? Olisiko sinulle ihan OK, että aloittaisitte yhteiset nyyttikestinne Hurstin valinnasta, ja kävisitte yhdessä ulkona syömässä seurakunnan ilmaislounaalla? Tykkäisitkö, jos shoppailureissunne suuntautuisi Pelastusarmeijan lahjoitusvaatteita katsomaan?
Jos tämä ei käy sinulle, miksi ei? Tajuatko olevasi ylpeä, itsekäs ja etuoikeutettu? Eikö ystävyys merkitse enemmän kuin raha myös siinä tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole ystävä, ap on sellainen hyväksikäyttäjä-norkoilija, joita aina välillä tapaa. Roikkuu omasta mielestään ystävyyssuhteessa, toisen mielestä on pelkästään yksi isossa kaveripiirissä.
Olen ap:n kertoman kaltainen opiskelija, minulla on rahaa, mutta ei mielessä käy kulkea osteskelemassa jotain Nansoa! tai ylipäätään käyttää aikaani moiseen. Asunto on kertaalleen laitettu kuntoon, kun siihen muutin, nyt käytän aikani sijoittamiseen mieluummin kuin shoppailuun.
Ap taitaa olettaa, että kaikki ovat kuten hän eli kun on vähänkin rahaa, se pitää kuluttaa. Ehei, hankitaan kerralla vuosiksi jotain ja shoppailun sijaan sijoitetaan.
Noitakin tunnen. Niin saitoja että jokainen centti pitää sijoittaa. Ei niillä ystäviä olekkaan. Mitään maksullista ei voi harrastaa muuta kuin ns. köyhäilyä. Taitaa olla ihan omakohtaista kokemusta hyväksikäyttäjä-norkoilijasta.
Tunsin erään niin saidan joka kitkutti nälässä kun säästi omat rahansa ja käytti hyväntahtoista ystäväänsä hyväkseen joka kantoi hänelle ruokaa luullen tosissaan ettei hänellä ollut rahaa. Sääliksi kävi tämä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen varakkaampi osapuoli ja olen samaa mieltä. Erot kasvavat ja niistä alkaa vähitellen tulla ongelma.
Sanon rehellisesti, että tajuan kyllä oikein hyvin, että kaikilla ei ole varaa samaan elintasoon. Mutta en näin lähes viisikymppisenä enää itse jaksa köyhäillä ja vertailla hintoja, jotta voisin miellyttää sitä köyhempää ystävää. En vaan jaksa. Haluan syödä kunnollista ruokaa lounaalla mukavassa ympäristössä, haluan yöpyä hyvässä hotellissa ja matkustaa mukavammin, en siinä kaikkein ahtaimmassa peräpenkissä. Köyhäilin ihan tarpeeksi nuorempana, en minä opiskeluaikoina ollut varakas.
Minullakin on oikein ajatella myös omaa mukavuuttani.
Ehkä aika kultaa muistot mutta kyllä minä olen ihan iloinen siitä että sain kokea opiskeluajan köyhäilyn, koska en osaisi nauttia tästä keski-ikäisestä suhteellisesta varakkuudesta niin paljon ilman vertailua. Ja kaikesta köyhäilystä huolimatta ne nuoruuden reissut todellakin olivat hienoja kokemuksia. Olen jopa miettinyt, olisko aikuisten Interrail kiva. Tai sitten roadtrip Euroopassa/muualla maailmassa autolla, joka ei hajoa useampaa kertaa reissun aikana ja reittiä ei tarvitsisi suunnitella leirintäalueelta leirintäalueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelepa asiaa itsestäsi alaspäin. Jos sinulla olisi todella köyhä ystävä joka hakisi ruokansa leipäjonosta, olisitko aina valmis elämään hänen tyylillänsä? Olisiko sinulle ihan OK, että aloittaisitte yhteiset nyyttikestinne Hurstin valinnasta, ja kävisitte yhdessä ulkona syömässä seurakunnan ilmaislounaalla? Tykkäisitkö, jos shoppailureissunne suuntautuisi Pelastusarmeijan lahjoitusvaatteita katsomaan?
Jos tämä ei käy sinulle, miksi ei? Tajuatko olevasi ylpeä, itsekäs ja etuoikeutettu? Eikö ystävyys merkitse enemmän kuin raha myös siinä tilanteessa?
En ole ap, mutta vastaanpa silti. Olen monta kertaa ollut kaverin seurassa pankissa, kelassa, työkkärissä tms. Ihan samalla vaivalla voin tulla mukaan sossuun, ruokajonoon tms. Käytän itse paljon toisten vanhoja vaatteita, en ymmärrä mikä ongelma siinäkin nyt voisi olla. Eiköhän jokainen ole lapsena käyttänyt sisarusten kanssa samoja t-paitoja. Roskiinko pitäisi heittää pari kertaa käytetyt?
Ruokajonoruokia en ehkä haluaisi kaverilta syödä, veikkaa että hän tarvitsee ne itse. Voisin kutsua luokseni syömään, jos hänen on vaikea päästä illalla kotiin hän jää toki yöksi. Voimme käydä patikoimassa luonnossa, mukaan evääksi termarikahvit ja itse tehtyä pizzaa /pullaa /muffinsseja tms. Leffaan en pyytäisi kaveria jolla ei ole kulutusrahaa, mutta voisimme pitää leffailtoja.
Lika barn leka best. Eli etsi itsesi kaltaista seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy minimalistiksi. Osta pari kallista huonekalua ja heivaa muut roinat pois.
Itseasiassa minimalismi minua kiinnostaa kyllä paljon.
No outoa sitten, että kannat ne vähät rahasi Ikeaan tai H&M:ään.
Kuinka se outoa on? Ei minimalismissa tuotteen hinnalla käsittääkseni ole väliä, vaan määrällä. Tai kai tästäkin on erilaisia näkökulmia mitä minimalismi on kellekin.
Noiden pikamuotiketjujen vaatteet on suunniteltu hajoamaan muutaman kuukauden käytön kuluessa, jotta kuluttaja ostaisi niitä paljon. Tulet siis vuosien varrella ostaneeksi valtavan määrän vaatteita, mikä käsittääkseni on minimalismin idean kanssa ristiriidassa. Olet silloin koko ajan hankkimassa jotain tavaroita ja niiden tavaroiden hankkiminen alkaa hallita elämääsi, vaikka omistaisitkin vain pienen määrän kerralla.
Ymmärtääkseni minimalismissa on tarkoituksena päästä irti tavaroiden ja esineiden kahleesta. Tällöin on fiksua omistaa pieni määrä laadukkaita käyttöesineitä, joita voi käyttää mahdollisimman kauan. Se tulee ajan kanssa halvemmaksikin, kun talvitakki kestää 20 vuotta jne.
Sivullisena täältä kerron, että minulla on irse asiassa h&m:ltä ostettu villakangastakki, joka on kestänyt hyvänä jo 16 vuotta! Käytän sitä joka talvi.
Eihän teidän oo pakko olla kavereita, jos yhteistä maata ei löydy? Ei se ole kummankaan vika, eikä kummankaan ole pakko muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten on ihan vaikka käytännönjuttuja. Kun varattiin lentoja, halusin laittaa keksit pois päältä selaimesta ja muutenkin tutkia niitä siten ettei hinnat nouse. Häntä ärsytti taas, hän olisi vaan ostanut ekat jotka tulee vastaan. Tai jos olemme menossa junalla, hän ostaa vaikka päivää ennen lipun, mutta minä haluaisin ostaa säästölipun ajoissa jotta saan sen edullisemmin.
Ei tunnu ollenkaan tutulta. Säästäväisyys on yksi perinteisimpiä keskiluokkaisia hyveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole ystävä, ap on sellainen hyväksikäyttäjä-norkoilija, joita aina välillä tapaa. Roikkuu omasta mielestään ystävyyssuhteessa, toisen mielestä on pelkästään yksi isossa kaveripiirissä.
Olen ap:n kertoman kaltainen opiskelija, minulla on rahaa, mutta ei mielessä käy kulkea osteskelemassa jotain Nansoa! tai ylipäätään käyttää aikaani moiseen. Asunto on kertaalleen laitettu kuntoon, kun siihen muutin, nyt käytän aikani sijoittamiseen mieluummin kuin shoppailuun.
Ap taitaa olettaa, että kaikki ovat kuten hän eli kun on vähänkin rahaa, se pitää kuluttaa. Ehei, hankitaan kerralla vuosiksi jotain ja shoppailun sijaan sijoitetaan.
Noitakin tunnen. Niin saitoja että jokainen centti pitää sijoittaa. Ei niillä ystäviä olekkaan. Mitään maksullista ei voi harrastaa muuta kuin ns. köyhäilyä. Taitaa olla ihan omakohtaista kokemusta hyväksikäyttäjä-norkoilijasta.
Tunsin erään niin saidan joka kitkutti nälässä kun säästi omat rahansa ja käytti hyväntahtoista ystäväänsä hyväkseen joka kantoi hänelle ruokaa luullen tosissaan ettei hänellä ollut rahaa. Sääliksi kävi tämä ystävä.
Mitä ihmeen saitaa on siinä, että ei osta nurkkiinsa turhaa tavaraa vain siksi, että on varaa ostaa? Nuo ap:n kaltaiset ei kykene olemaan ostamatta mitä tahansa, jos tilillä on yhtään rahaa. Heille tuhlaamattomuus on saituutta ihan kuten se on sinullekin.
Miksi sinusta on tärkeää hankkia kippoja ja kuppeja entisten lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on ihan vaikka käytännönjuttuja. Kun varattiin lentoja, halusin laittaa keksit pois päältä selaimesta ja muutenkin tutkia niitä siten ettei hinnat nouse. Häntä ärsytti taas, hän olisi vaan ostanut ekat jotka tulee vastaan. Tai jos olemme menossa junalla, hän ostaa vaikka päivää ennen lipun, mutta minä haluaisin ostaa säästölipun ajoissa jotta saan sen edullisemmin.
Ei tunnu ollenkaan tutulta. Säästäväisyys on yksi perinteisimpiä keskiluokkaisia hyveitä.
Samaa ihmettelin. Keskiluokka osaa säästämisen ja vertailun, siksi heillä on rahaa. Köyhä ei opi vertailemaan, koska sossu maksaa kuitenkin kaiken.
Vierailija kirjoitti:
en osaisi nauttia tästä keski-ikäisestä suhteellisesta varakkuudesta niin paljon ilman vertailua.
Aika surullista. Minä ainakin osaan nauttia siitä, ettei ole koskaan elämässä tarvinnut käydä leipäjonossa tai väkisin etsiä vaatteita kirpparin 'euron päiviltä'. Rikas en todellakaan ole, mutta kun luksuksesta en välitä, niin aina on ihan sellaista tavallisen hintaista ruokaa ja vaatetta saanut ostettua.
Mutta kai joillain on sellaiset geenit, etteivät osaa nauttia elämästä ilman omaa kokemusta ankeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en osaisi nauttia tästä keski-ikäisestä suhteellisesta varakkuudesta niin paljon ilman vertailua.
Aika surullista. Minä ainakin osaan nauttia siitä, ettei ole koskaan elämässä tarvinnut käydä leipäjonossa tai väkisin etsiä vaatteita kirpparin 'euron päiviltä'. Rikas en todellakaan ole, mutta kun luksuksesta en välitä, niin aina on ihan sellaista tavallisen hintaista ruokaa ja vaatetta saanut ostettua.
Mutta kai joillain on sellaiset geenit, etteivät osaa nauttia elämästä ilman omaa kokemusta ankeudesta.
Yrität poloinen lietsoa riitaa :)
Ei ap ole ystävä, ap on sellainen hyväksikäyttäjä-norkoilija, joita aina välillä tapaa. Roikkuu omasta mielestään ystävyyssuhteessa, toisen mielestä on pelkästään yksi isossa kaveripiirissä.
Olen ap:n kertoman kaltainen opiskelija, minulla on rahaa, mutta ei mielessä käy kulkea osteskelemassa jotain Nansoa! tai ylipäätään käyttää aikaani moiseen. Asunto on kertaalleen laitettu kuntoon, kun siihen muutin, nyt käytän aikani sijoittamiseen mieluummin kuin shoppailuun.
Ap taitaa olettaa, että kaikki ovat kuten hän eli kun on vähänkin rahaa, se pitää kuluttaa. Ehei, hankitaan kerralla vuosiksi jotain ja shoppailun sijaan sijoitetaan.