Jatkuvat oharit?

Ja jatkan vielä sen verran että sulla saattaa olla esim tarjottavat tyyliin pöydässä ja punkut lasissa ja skumpat kylmässä ja tadaa, kaveri kadonnut kun pieru saharaan, tai ilmoittaa että joku pers karva on väärään suuntaan ristissä eikä nyt pysty, mut huomenna sopis. Eli oletetaan et sä pakkaat ne kamppeet ja jatkat odottamista ja seuraavalla kerralla taas sama juttu. Kaikesta huolimatta nämä ihmiset esiintyy hyvinkin rakastavina puheissaan, mutta toteutus on aivan toista luokkaa.

Ap

Sun pitää peruuttaa ekana.

Vastaus aika helppo: Covid-19

Ihmiset tulee tarkemmin ajateltuna toisiin aatoksiin tämän viruksen takia, ei halutakaan lähempää kontaktia tuntemattoman ihmisen kanssa.

Alkuun kuulostaa hyvältä idealta, mutta sitten kun deadline iskee niin tajutaan että enpä lähdekään. Ehkä kesällä on parempi, kun tilanne parantuu väistämättä.

Tätä on siis jatkunut vuosia, he tulee tyyliin sun himaan sopimaan näitä juttuja ja sen jälkeen lähtee tää sama triangeli pyörimään. Eli ei siis liity koronaan mitenkään. Eli olette tekemisissä anyhow, mutta kaikki sovittu menee noin 90% roskiin aina.

Osa ihmisistä on sen verran itsekeskeisiä, etteivät todennköisesti edes huomaa käyttäytyvänsä huonosti perumalla säännöllisesti.

Osa on ns. narsistihulluja ja testaavat joka tutun narsismin varalta. Jos turhaudut perumisiin, olet heidän mielestään todistanut itsesi narsistiksi. Narsisti kun ei kestä sitä, jos joku ei noudata hänen suunnitelmaansa.

Osa on niin tuuliviirejä (voi olla myös mt-ongelmaa, jossa taipumusta mennä tunnelmasta toiseen poikkeuksellisen vahvasti), että yhtenä hetkenä tuntuu loistoidealta tavata ja toisena se ahdistaa suunnattomasti.

Perujan ehdotuksiin kannattaa oppia suhtautumaan varauksellisesti ja mahdollisimman rennosti (varasuunnitelmiakin voi olla hyvä olla). Ja laittaa aina ei-perujien tapaamiset ykkössijalle.

Joskus tästä oli AV:lla keskustelua ja ainakin sosiaaliseen ahdistukseen taipuvaiset tapaavat perua menojaan yhtäkkiä. Saatat olla myös ns varasuunnitelma ja tyypille tullut muuta. Tai hän ei alkujaankaan ollut ideasta niin innoissaan kuin miltä vaikutit olevan eikä kehdannut sanoa ja alkoi sitten itsekseen miettiessään tulla katumapäälle.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää peruuttaa ekana.

Miksi ihmeessä mä niin tekisin jos kerran haluan nähdä? Nimenomaan koronan vuoksi ei kovin monia ihmisiä ole tässä vuoteen nähty, pari tälläistä kuuluu tavattujen joukkoon ja entistä hankalampaa on ottaa peruja vastaan kun sos elämää ei ole ollut vuoteen. Osa liihotellut tuolla ties missä koko vuoden, itse pysynyt omissa pienissä piireissä. Ja sit tulee näitä, joita on siis tapahtunut samaan tapaan koko ystävyyssuhteen ajan, joskus vähemmän joskus enemmän, mut jokatapauksessa selkeä käytösmalli muutamankaltaiselle ihmiselle joka aina vaan jatkuu samanlaisena kesät, talvet koronat ja kaikki. Ihmettelen vaan että mitä ihmettä tässä välissä aina tapahtuu, jotain muuta kun se korona?

Ap

Kyllähän ihmettelen myös sitä, että jos jo historia kertoo et muutamalla ihmisellä on aina tää sama kuvio, niin miten ihmeessä edes aina ylipäätää harkitsen lähtemistä siihen että siirretään viime hetkillä keissi toisen, ei koskaan peruvan ystävän kanssa sovitun menon päälle. Joku vika on itsessäkin kyllä, et kuka hullu tollasta edes harkitsee mielessäänkään kun tietää. Ja, siis tätähän on jopa tullut tehtyä idioottina. Ajatellen että tää peruja oli ensin ja muka hyvän syyn takia pitää siirtää toisen tapaamisen kustannuksella. Eli tavallaan huomaan jostain ihmeen syystä kuvitella että uudelleen sovittu revanssi korvaa menetetyn hetken, kunnes se tapahtuu taas ja huomaat loukanneesi mahdollisesti samalla jotain toista ohmistä itse perumalla sen menon tämän säätämisen takia. Eli tavallaan olen ollut aiemmin mukana tässä vuorovaikuttamassa sitä ehkä niinkään ymmärtämättä. Tästä on voinut niille muille koitua eriarvostava kuvitelma mun oman toiminnan vuoksi. Oon vähön silleen myöhään herännyt tähän hommaan ja vasta nyt ymmärrän että tällä kuviolla mitä itse olen toisinaan sallinut, olen antanut kuvitelman että se on näille ohareilla ok toimia näin ja samalla downgradennut ehkä jonkun toisen tajuamatta sitä ollenkaan. Ehkä näillä oharin tekijöillä voi olla samantyyppinen ongelma, ettei huomaa mitä tekee. Mutta pakko kyllä sanoa että jonkun kohdalla tää vaikuttais olevan kyllä ihan suunnitelmallista, valitettavasti.

Ap

Itsekkyys lienee suurin syy. Kukaan ei enää välitä muusta kuin omasta nautinnosta.

Toisinaan tuntuu, että olen jostain syystä haalinut lähelleni joukon ihmisiä jotka toimii nimenomaan näin. Ensin ollaan kuola valuen suunnittelemassa ja into piukalla hypettämässä miten kivaa tulee kunnes...

Sit sä saatat huomata vaikkapa että nyyttäreitä suunnitellessa osa hyvin innokkaasti "mukana" olevista ei olekaan vaikka ilmoittautunut tuomaan mitään ja peruu tyyliin tuntia ennen ja sä tajuat et ne ei ollu koko aikana mukana. Höpisi vaan. Mikä ihme saa ihmisen esittämään olevansa mukana jossain kun todellisuudessa ei ole. Vähän sama kun kännissä on aina rikas ja suunnitelmaa riittää vaikka maailman ympäri, selvinpäin kalpeena sit katellaanki tiliotetta kauhuissaan ja mietitään mihin kaikkeen on lupauduttu. Onks nää aina kännissä vai?

Ap

Tiedän tunteen. Mulla tosin nää oharit on olleet parisuhteessa, joissa olen itse sairastunut pahasti läheisriippuvuuteen, itsetuntoni on myös olematon, mua on lytätty lapsuudesta asti ja kai aina yritän ajatella vain hyvää muista ihmisistä. "No ei se tarkoittanut, pitää ymmärtää" jne.

Mies tekee mulle oharia parhaillaan monta kertaa viikossa, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen ja mä vaan odotan ja uskottelee että eihän s nyt tarkoittanut. Totta hitossa se tarkoittaa ja tekee sitä koska on tottunut että se sallitaan!

Sit kun itse olen suhtautunut tapaamiseen tyyliin "no katsellaan" kun en halua sopia ja pettyä taas, niin minä olen se joka ei välitä, ne ei osaa katsoa peiliin eikä näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Nykyään mulla on oikeastaan vain yksi ystävä juuri tämän takia kun en halua pettyä. Ja uudessa suhteessa on ollut todella vaikea tottua siihen, että mies pitää sanansa eikä tee ohareita ellei ole painavaa syytä ja siihen että mäkin olen arvokas toiselle.

Jotkut on sitten sellaisia että oikeasti lupailevat sinne tänne kun eivät uskalla sanoa ei. He luulee että sillä loukkaavat vähemmän vaikka olis kaikille helpompaa sanoa että ei kiinnosta tai nyt on muuta.

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan tuntuu, että olen jostain syystä haalinut lähelleni joukon ihmisiä jotka toimii nimenomaan näin. Ensin ollaan kuola valuen suunnittelemassa ja into piukalla hypettämässä miten kivaa tulee kunnes...

Sit sä saatat huomata vaikkapa että nyyttäreitä suunnitellessa osa hyvin innokkaasti "mukana" olevista ei olekaan vaikka ilmoittautunut tuomaan mitään ja peruu tyyliin tuntia ennen ja sä tajuat et ne ei ollu koko aikana mukana. Höpisi vaan. Mikä ihme saa ihmisen esittämään olevansa mukana jossain kun todellisuudessa ei ole. Vähän sama kun kännissä on aina rikas ja suunnitelmaa riittää vaikka maailman ympäri, selvinpäin kalpeena sit katellaanki tiliotetta kauhuissaan ja mietitään mihin kaikkeen on lupauduttu. Onks nää aina kännissä vai?

Ap

Tapailetko vain komeita häntäheikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mulla tosin nää oharit on olleet parisuhteessa, joissa olen itse sairastunut pahasti läheisriippuvuuteen, itsetuntoni on myös olematon, mua on lytätty lapsuudesta asti ja kai aina yritän ajatella vain hyvää muista ihmisistä. "No ei se tarkoittanut, pitää ymmärtää" jne.

Mies tekee mulle oharia parhaillaan monta kertaa viikossa, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen ja mä vaan odotan ja uskottelee että eihän s nyt tarkoittanut. Totta hitossa se tarkoittaa ja tekee sitä koska on tottunut että se sallitaan!

Sit kun itse olen suhtautunut tapaamiseen tyyliin "no katsellaan" kun en halua sopia ja pettyä taas, niin minä olen se joka ei välitä, ne ei osaa katsoa peiliin eikä näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Nykyään mulla on oikeastaan vain yksi ystävä juuri tämän takia kun en halua pettyä. Ja uudessa suhteessa on ollut todella vaikea tottua siihen, että mies pitää sanansa eikä tee ohareita ellei ole painavaa syytä ja siihen että mäkin olen arvokas toiselle.

Jotkut on sitten sellaisia että oikeasti lupailevat sinne tänne kun eivät uskalla sanoa ei. He luulee että sillä loukkaavat vähemmän vaikka olis kaikille helpompaa sanoa että ei kiinnosta tai nyt on muuta.

Itsellä tää ohariongelma koskee toistaiseksi ainoastaan kaverisuhteita, sama tilanne, vain yksi ystävä joka ei petä ja johon ei tarviyse pettyä ja uusia kaverisuhteita en oikein osaa enää solmia kun tosiaan pelkään että pettymystä vaan seuraa siitäkin.

Miesten kanssa on kyllä myös ongelmaa ja sekin liittyy luottamukseen, muttei ohareihin. Toistuvasti huomaan olevani parisuhteessa valehtelijan kanssa. Nämä pysyy hyvin pitkälti rinnalla liiakseenkin eikä meinaa päästä eroon millään, kun ei osaa sanoa et heippa 4good. Käytetään muunmuassa taloudellisesti hyväksi, haetaan seksiä ja kadotaan muualle, pidetään salaisuuksia kuten vaikka hengailu vanhan hoidon kanssa ja sen luo yöksi päätyminen yms. Ja kaikkea aina sit yritän ymmärtää koska jotain hirveen hyviä koottuja selityksiä uskotaan suut ja silmät täyteen ja niin rakastetaan vaikka sua pidetään täytenä sontarättinä.

Kaikesta päätellen uskon että tää kaikki liittyy siihen että omanarvontunto on niin alhainen, että nää ihmiset haistaa sen ja nauttii siitä että saa vähän höykyttää jotain ja sillä sitten saa itselleen sitä vallantunnetta. Itse en ymmärrä lainkaan tälläistä. Ihmissuhteita pelataan, oksettavaa. Ei kukaan toista rakastava ihminen halua tuottaa jatkuvia pettymyksiä toiselle. Mutta miksi se on niin vaikea nähdä, ennen kun on taas pökäleet pöksyssä ja paha mieli. Miksi aina ajautuu näihin samoihin leikkeihin. Olispa vastaus millö välttää ne. Itse en ainakaan enää jaksa sitä korventavaa pettymystä ja pahaa mieltä mitä nää aiheuttaa. Olen tosi kyllästynyt enkä halua elää enää toistuvasti tuntien tällästä hylkäämisen kipua.

Ap