Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
No en jaksanut lukea loppuun.
Parempi noin päin, kuin että näyttää ikälopulta heti 30v.
Parempi näyttää ikälopulta kuin olla tuollainen keskittymiskyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap pelkää aikuisuutta ja tulevaa keski-ikää kuin ruttoa. Todistelee samalla itselleenkin kuinka mielettömän nuoren näköinen on, luullaan ihan pieneksi lapseksi😂 Psykiatrin juttusille ehkä kannattaisi hakeutua.
No eihän pelkää vaan se on jollekin todellisuutta, että pidetään alaikäisenä vaikka lähestyy keski-ikää...
Oon ollu samassa työpaikassa kohta 12vuotta ja edelleen jotkut asiakkaat ovat, että ootkos päässyt kesätöihin?
T: 32-v äiti
Minullekin pällistellään noin ja ihan oikeassa ovat kun kesätöissä olen.
T: 31v lisääntymätön
Vierailija kirjoitti:
Huomaan että se provosoi henkilöitä jotka korostavat omaa korkeaa ikäänsä, vaikka todellisuudessa ovat todella nuoria ja itseänikin nuorempia. He ensin lässyttävät minulle äidillisesti/isällisesti ja iän tultua ilmi eivät millään hyväksy sitä että ovatkin itse nuorempia.
Tämä on kyllä huvittavaa. Opiskelijaporukoissa oli näitä 10v nuorempia jotka vastasivat suurella kokemuksen rintaäänellä: "Voit aina pyytää apua jos tulee jotain, jos vaikka omilleen muutto pelottaa/ahdistaa", "Se on sellaista, muistan kun itsekin mietin eri vaihtoehtoja sinun iässäsi", "Kyllä se eka kerta vielä sinullekin tulee". Pahimmat juomapelit ei kuulemma soveltuneet ihan nuoremmille, siksi minun vanhemman kannatti kuulemma ensin katsoa kuinka nuoremmille käy. Sitten kuitenkin provosoituivat kun myöhemmin muistutin ettei alkoholi sovi noin nuorille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä missä te kolmekymppiset olette oikein viettänyt nuoruutta mutta masentavaa on nähdä kuinka saamattomia, osaamattomia ja epätasapainoisia suuri osa teistä on.. Ainakaan omista kumppaneista ei ole paljoa hyvää sanottavaa.
30-vuotiaita on Suomessa noin 60 000. "Suurin osa" viittaa siihen että olet siis tutustunut yli 30 000:n kolmekymppiseen.
Tarkkuutta lukemiseen. Suuri osa ja suurin osa ovat kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en jaksanut lukea loppuun.
Parempi noin päin, kuin että näyttää ikälopulta heti 30v.Parempi näyttää ikälopulta kuin olla tuollainen keskittymiskyky.
Kyse ei ole keskittymiskyvystä vaan kiinnostuksen puutteesta, kun tarina jää jumittamaan.
No ei kyllä aina luulla, mutta välillä. Tyttären koulukaverit välillä luullut, että olen hänen isosiskonsa. Itse ihmettelen tätä, koska olen vuorotyöläinen ja itsestäni tuntuu että se näkyy ikääntymisenä kasvoilla, mutta kaipa ei sitten niin huomattavasti 😅
Kysytään onko minulla jo poikaystävää. Vastaan rehellisesti että ei ole. Kysytään millä liikun kun eihän minulla vielä ajokorttia varmaankaan ole. Vastaan rehellisesti että ei olekaan, kuljen pyörällä. Oletetaan että olen opiskelija ja harjoittelija ja niin olenkin.
Ei useimmille oikea ikä selviä ikinä.
Joskus oli joku lapsi ajamassa bussia kun nousin siihen. Minuakin luullaan aina puolet nuoremmaksi joten en järkyttynyt.
Samalta kuin teininä: tuntee jo itsensä aikuiseksi mutta koko ajan vähätellään ja kohdellaan lapsena. Sillä poikkeuksella että myös itseä nuoremmat käyttäytyvät näin.
Häpesin aina näyttää papereita tai kertoa oikeaa ikääni. Nyt 41v. näytän kuulemma 10v. nuoremmalta joten nyt kehtaan jo oikean ikäni kertoa eikä kaupassa kysellä juurikaan henkkareita.
Tutkimusten mukaan ulkonäkö vaikuttaa työn saamiseen. Onkohan kukaan lapsen näköinen saanut muuta kuin entry-tason töitä kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se otti aivoon. Olin samanikäisen kaverin kanssa pakettimatkalla 25-vuotiaana, ja matkan johtaja kyseli että kuinka olemme pärjänneet kun olemme ilman vanhempia matkalla? Aina ja joka paikassa kysytiin papereita, täti-ihmiset (yhdessä vaiheessa jo samanikäiset) lässyttivät kuin vähämieliselle ja antoivat elämänohjeita jne.
Oikeasti minusta on ihanaa olla rupsahtanut nelikymppinen. Muut kauhistelevat vanhenemista, minusta on ihanaa kun ikäni vihdoinkin näkyy! Olen lopettanut tukkani värjäämisen, että harmaantuminen näkyisi kaikille.
Nelikymppinen ja harmaantuminen eivät kyllä kuulu yhteen!
No ei todellakaan. Tiedän vain pari tapausta, jotka nelikymppisinä ovat alkaneet harmaantua. Yleisin ikä lienee yli viidenkympin ja monilla on oma väri vielä kuusikymppisinäkin.
Se on ihan normaalia jo noin 30-vuotiaasta lähtien. Se tulee geeneistä.
Toki nykyään monia hävettää harmaus ja värjäävät tukkaansa. Tosi lapsellista semmoinen, harmaus tuo karismaa!
Onko noissa muuten lapsennäköisissä joskus harmaatukkasia? Se olisi aika kornin näköistä.
"Kyllä seurustelut aloitetaan nykyään liian nuorena", sanoi kahdeksankymppinen kun tapasi minut lapsenlapsenlapsensa 25-vuotiaan tyttöystävän ensimmäistä kertaa. Hän itse oli jo parikymppisenä lisääntynytkin.
Olen n. 150cm pitkä, hoikka ja pitkätukkainen, minua luultiin pitkään lapseksi ja ap:n kokemia tilanteita on tullut vastaan. Mutta nyt 35-vuotiaana enää n. 10v nuoremmaksi, joten ei haittaa enää!
Provosoi jos joku toinen samanikäinen tai nuorempikin tekee asioita joihin he sanovat minun olevan vielä liian nuori.
Vierailija kirjoitti:
Otan ilon irti asiasta ja aiheutan pöyristystä kanssa ihmisissä. Ihan parasta katsoa ihmisten ilmeitä kun ajaa autoa tms. Samoin kun olin raskaana oli hulvatonta nähdä ihmisten ilmeet kun tulivat paasaamaan ja kerroin olevani asiantuntijatöissä käyvä liki kolmekymppinen.
Löysit pojan joka pumppaa lapsen näköistä? Itselle omanikäiset sanovat että olen liian nuori heille eivätkä halua alaikäistä.
Samaistun ap:hen täysin. Ärsyttävintä just tuo että aletaan kertaamaan ohjeita kuten lapselle asioita hoitaessa. Tytärtäni ja minua luultiin monesti sisaruksiksi. Nyt olen jo 50+ eikä rypyn ryppyä. Tässä vaiheessa ominaisuudesta on vain iloa. Ihmiset joita en ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen ihmettelevät että näytän ihan samalta kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Otan ilon irti asiasta ja aiheutan pöyristystä kanssa ihmisissä. Ihan parasta katsoa ihmisten ilmeitä kun ajaa autoa tms. Samoin kun olin raskaana oli hulvatonta nähdä ihmisten ilmeet kun tulivat paasaamaan ja kerroin olevani asiantuntijatöissä käyvä liki kolmekymppinen.
Eli et ollut edes 30 vielä vaan lapsi. Lapsena on normaalia näyttää lapselta.
Minua on aina luultu ikästäni nuoremmaksi ja tuntuu että minua kohtaan on myös käyttäydytty niin ikäänkuin olisin vielä lapsi, pikkutyttö. En tiedä mistä se johtuu, voi johtua luonteestani kun olen arka, pelokas ja pälyilevä. Ihmiset ikäänkuin kaikkialla käyttäytyy aina kun minua pitäisi suojella. Onhan se ihan kivaa mutta pärjään kyllä itsekin. Vaikka olen herkkä niin en silti kaadu tuulen mukana!
Kerran muuten potilaskertomukseen lääkäri oli kirjoittanut "29-vuotias tyttö". toinen lääkäri kerran nauroi tälle. :D
No en jaksanut lukea loppuun.
Parempi noin päin, kuin että näyttää ikälopulta heti 30v.