Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä kolmekymppisistä tuntuu joita luullaan aina lapseksi?
02.04.2021 |
Täällä oli ketju muiden virheistä ikääsi koskien, mutta entä jos se on päivittäistä? Tuntuu jo jotenkin epätodelliselta. Esim.
Jos maksan käteisellä bussissa pyrin aina antamaan isomman rahan eikä tasarahaa, sillä poikkeuksetta joka ikinen kerta silloin minulle myydään lastenlippu.
18-vuotias tyttö kysyi minulta lässyttävällä äänellä yläasteen nykyisistä opettajista, kun selvisi että olemme käyneet samaa koulua.
Vuotta nuorempi esimies pelotteli alemman tason työstä työhaastattelussa ja sanoi että nuorimmatkin työntekijät ovat jo kuitenkin pitkällä opinnoissaan (olin valmistunut, mitenhän alun perin päädyin sinne jos ei edes lukenut hakemusta).
16-vuotiaan pikkuveljeni kaverit olivat naureskelleet veljelleni siitä ettei asuntoon ole mahtunut hänen pikkusiskolleen edes omaa sänkyä, kun eivät tajunneet 30-vuotiaan asuvan jo jossain muualla.
Minulta kysyttiin uutena työntekijänä miten pääsen kulkemaan. "Niin ei kai sulla vielä ajokorttia ole."
Seisoin kaljakärryn kanssa jossa oli useampi lava alkoholia. Lähistöllä jutustellut nainen vaikeni ja alkoi tuijottamaan. Sitten sanoi kovaan ääneen kuin minun olisi tarkoitus kuulla: "18-vuotta on ihan liian matala ikäraja. Se johtaa vain lasten ryyppäämiseen."
Teinitytöt seisoivat edessäni kassajonossa ja joku heistä huomasi minut ja kaljaostokseni. Alkoi kova supatus ja jokainen vuorollaan kääntyi katsomaan. Jäivät vielä kassan lähelle tuijottamaan maksamistani. Tuijottivat hiljaa kun pakkasin ja kävelin ohi. Sitten alkoi taas kova pölinä josta erottui "muka 18".
Parturi kysyi millä luokalla olen ja kun sanoin etten opiskele enää alkoi paasaamaan kuinka hänkin minun iässäni halusi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella mutta kyllä se opiskelu vain kannattaa.
Kolme vuotta nuoremman poikaystäväni isoäiti otti pojan puhutteluun liian nuoriin sekaantumisesta. Kyttää minua edelleen ja tuhahtelee kuinka seurusteluhommat aloitetaan "nykyään niin aikaisin".
Isäni työkaverit olivat ottaneet puheeksi meidät nähtyään kuinka on hassua että heillä on jo yli kolmekymppisiä lapsia vaikka ovat saman ikäisiä isäni kanssa ja isälläni on vasta pieni koululainen.
Nuorempi työntekijä jota tulin sijaistamaan ihmetteli miten minä voin olla hänen sijaisensa ja alkoi kyselemään kiinnostuneena nykyisestä lukion kurssitarjonnasta ja että olenko opiskellut paljon myös lukiokurssien ulkopuolista asiaa itsenäisesti.
Tapasin 5v nuoremman kaverin kaverin joka oli juuri saanut lapsen. Hän puhui minulle alentavasti huokaillen että "sitten ymmärrät kun sinusta tulee äiti". Kysyin mistä tietää etten ole jo äiti. Nauroi että "toivottavasti et vielä ole".
Hauskaahan se on jos näyttää ikäistään nuoremmalta mutta ei LAPSELTA. Ja nyt pitäisi olla kolmenkympin kriisi mutta odotan edelleen että minut aletaan näkemään aikuisena ja otetaan tosissaan. Odotan että alkaisin näyttää vanhemmalta, mutta pahimmassa tapauksessa kohta tulee jokin pikarupsahdus ilman että sai koskaan näyttää nuorelta naiselta. "Hauskaa" myös se että tuntemattomat ihmiset asennoituvat sinuun tietyllä tavalla jo pelkän ulkonäön perusteella.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Olin 29v kun olin liikkeellä anoppini (48v), kälyni (4v) ja poikani (3v) kanssa. Meitä kolmea luultiin anopin lapsiksi, minua yläasteikäiseksi isosiskoksi:) Eikä vain yhtä kertaa vaan tosi usein. Poikani oli aivan isoäitinsä kuva pienenä.
Olin ihan babyface pitkälle yli 30v, pieni ja siro 164cm/52kg
Suomalaisessa mittakaavassa ehkä vähän keskiarvoa pienempi. Muualla maailmassa ei noin isoa luultaisi lapseksi saati kutsuttaisi pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se otti aivoon. Olin samanikäisen kaverin kanssa pakettimatkalla 25-vuotiaana, ja matkan johtaja kyseli että kuinka olemme pärjänneet kun olemme ilman vanhempia matkalla? Aina ja joka paikassa kysytiin papereita, täti-ihmiset (yhdessä vaiheessa jo samanikäiset) lässyttivät kuin vähämieliselle ja antoivat elämänohjeita jne.
Oikeasti minusta on ihanaa olla rupsahtanut nelikymppinen. Muut kauhistelevat vanhenemista, minusta on ihanaa kun ikäni vihdoinkin näkyy! Olen lopettanut tukkani värjäämisen, että harmaantuminen näkyisi kaikille.
Nelikymppinen ja harmaantuminen eivät kyllä kuulu yhteen!
No ei todellakaan. Tiedän vain pari tapausta, jotka nelikymppisinä ovat alkaneet harmaantua. Yleisin ikä lienee yli viidenkympin ja monilla on oma väri vielä kuusikymppisinäkin.
Se on ihan normaalia jo noin 30-vuotiaasta lähtien. Se tulee geeneistä.
Toki nykyään monia hävettää harmaus ja värjäävät tukkaansa. Tosi lapsellista semmoinen, harmaus tuo karismaa!
Sama täällä, luullaan joko yläkoululaiseksi tai lukiolaiseksi, vaikka olen heidän opettajansa. Lapset siis itse lähestyvät minua kysyen, olenko uusi oppilas. Näitä tilanteita on tullut useita ja aina uuteen työpaikkaan mennessä omasta iästä kuulee viikottain. Aikuiset häätävät ulkovälkälle tai taivastelevat isoon ääneen, olenko muka töissä täällä. Tiedän kyllä sen, että näytän nuorelta, sillä olen pienikokoinen babyface. Minulta kysytään usein, onko tämä ensimmäinen työpaikkani, vaikka olen ollut työelämässä 13 vuotta, joista opettajan hommissa viisi. Ennen joulua minua luultiin harjoittelijaksi, kuten monia muitakin ketjuun kirjoittaneita.
Minulle on ap:n tapaan jäänyt mieleen useita vastaavia tilanteita, vaikken niitä mihinkäån päiväkirjaan kirjoita. Lastenlippua tarjotaan ja lentokentän turvatarkastuksessa kysytään, pärjäänkö varmasti, vai haluanko jonkun henkilökunnasta tulevan auttamaan minut portille. Oppilaiden kanssa ulkomaanreissulla minulta kysyttiin, onko meillä ollenkan aikuista matkassa.
Välillä junalla tai Onnibussilla liikkuessa olen saanut seurakseni elämässä eksyneitä teinejä, jotka ovat pyytäneet, saavatko istua viereeni, kun haluaisivat avautua ikäiselleen. Kun he ovat kysyneet ikääni, ovat he luulleet minua 16-18-vuotiaaksi. Siinä olen sitten kuunnellut teinin tuntoja ja katsellut kaverina TikTok-videoita, vaikken itse somessa olekaan. Toisaalta tästä tulee mukava olo, että näytän helposti lähestyttävältä, mutta mielummin näyttäisin helposti lähestyttävältä aikuiselta.
Itsenäisyyspäivän ylioppilasjuhliin jouduin tulemaan hieman kiireellä, joten istuuduin ensimmäiseen vapaaseen penkkiin. Vieressäni istunut tuntematon keski-ikäinen mies kysyi, miten minulla on lukio mennyt. En halunnut nolostuttaa häntä, joten kerroin hienotunteisesti olevani töissä täällä opettajana. Hän kysyi, olenko harjoittelijana. Vastasin, että en ole. "Olet kuitenkin yliopisto-opiskelija?" Vastasin, että en ole, kun opettajana olen täällä. "Olet kuitenkin vastavalmistunut?"
Tässä muutama tarina minulta. :) Laittakaa lisää, näitä on hauska lukea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 29v kun olin liikkeellä anoppini (48v), kälyni (4v) ja poikani (3v) kanssa. Meitä kolmea luultiin anopin lapsiksi, minua yläasteikäiseksi isosiskoksi:) Eikä vain yhtä kertaa vaan tosi usein. Poikani oli aivan isoäitinsä kuva pienenä.
Olin ihan babyface pitkälle yli 30v, pieni ja siro 164cm/52kg
Suomalaisessa mittakaavassa ehkä vähän keskiarvoa pienempi. Muualla maailmassa ei noin isoa luultaisi lapseksi saati kutsuttaisi pieneksi.
Ihan Suomessa hän taisi kävelläkin. Tekstissä olisi varmasti mainittu, jos olisivat liikkuneet ”muualla maailmassa”. Yritäpä keskittyä nyt.
Mä näytin myös noin kolmekymppiseksi tosi nuorelta, mua luultiin aina alaikäiseksi ja oli usein samantyyppisiä tilanteita kuin ap:llä. Multa on kysytty paperit alkossa vielä nelikymppisenäkin. Sitten jotenkin pikkuhiljaa aloin näyttää enemmän aikuiselta, en oikein itsekään osaa sanoa mikä muuttui. Ehkä tietynlainen lapsenpyöreys katosi kasvoista.
Nykyään mua luullaan 30-40 vuotiaaksi ja olen 50 ja oikein tyytyväinen nuorekkaaseen ulkomuotooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipide on, että lähes poikkeuksetta 30-40 -vuotiaita, joita luullaan ikäistään nuoremmiksi, on ulkoisen olemuksen lisäksi usein myös kehityksellistä keskenkasvuisuutta.
Tavanomaisesti henkinen kypsyminen iän karttuessa tuo oman lisänsä ihmisen habitukseen.
Toisinaan olen nähnyt noita kolmekymppisiä tyttöjä ja poikia. Lähes poikkeuksetta on melko nopeasti syntynyt kuva, että ihminen ei ole edennyt nuoruutensa kehitystasolta ylemmäksi. Naisilla tuollainen ilmenee usein lapsenomaisena hihittelynä. Miehillä yleisenä lapsellisuutena ja poikamaisina harrastuksina, kuten moottikelkkoihin tai ralliautoihin fiksoitumisena.
Itse olen huomannut, että muiden käytös on vaikuttanut omaani. Kun koko iän on aivopesty sanomalla että olen lapsi, olen alkanut itsekin pitää 30-vuotiaita vielä lapsena. Mikseivät muut sen ikäiset olisi jos itsekin olen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se otti aivoon. Olin samanikäisen kaverin kanssa pakettimatkalla 25-vuotiaana, ja matkan johtaja kyseli että kuinka olemme pärjänneet kun olemme ilman vanhempia matkalla? Aina ja joka paikassa kysytiin papereita, täti-ihmiset (yhdessä vaiheessa jo samanikäiset) lässyttivät kuin vähämieliselle ja antoivat elämänohjeita jne.
Oikeasti minusta on ihanaa olla rupsahtanut nelikymppinen. Muut kauhistelevat vanhenemista, minusta on ihanaa kun ikäni vihdoinkin näkyy! Olen lopettanut tukkani värjäämisen, että harmaantuminen näkyisi kaikille.
Nelikymppinen ja harmaantuminen eivät kyllä kuulu yhteen!
No ei todellakaan. Tiedän vain pari tapausta, jotka nelikymppisinä ovat alkaneet harmaantua. Yleisin ikä lienee yli viidenkympin ja monilla on oma väri vielä kuusikymppisinäkin.
Se on ihan normaalia jo noin 30-vuotiaasta lähtien. Se tulee geeneistä.
Toki nykyään monia hävettää harmaus ja värjäävät tukkaansa. Tosi lapsellista semmoinen, harmaus tuo karismaa!
Myös harmaita hiusvärejä myydään. Onko sekin tosi lapsellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä sen, että näytän nuorelta, sillä olen pienikokoinen babyface. Minulta kysytään usein, onko tämä ensimmäinen työpaikkani, vaikka olen ollut työelämässä 13 vuotta, joista opettajan hommissa viisi. Ennen joulua minua luultiin harjoittelijaksi, kuten monia muitakin ketjuun kirjoittaneita.
Eihän ikä sitä kerro kauanko on ollut työelämässä. Itsekin olen kolmekymppinen harjoittelija. Aina veikataan harjoittelijaksi ja niin olenkin.
Mulla on outo tilanne tän asian kanssa.
Tai ristiriitainen. Moni puhuu mulle lähes lässyttämällä ja töissä esim. jotkut on kysynyt oonko just päässyt lukiosta/ oonko jossain amk-harjoittelussa. Kaupassa taas ei koskaan oo kysytty papereita. En mielestäni käyttäydy lapsekkaasti, saati tee hommiani huonosti tms.
Tuntuu vaan melko erikoiselta kun täällä jatkuvasti 45-vuotiaat kertoo että paperit kysytään aina ja multa ei oo kysytty ees 19-vuotiaana :D Ja silti ihmiset käyttäytyy kun olisin lapsi. Kai se sitten on jotain kettuilua? :D
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotta, 18-vuotta, 18-vuotta, 18-vuotta 😑😑😑😑😑😑😑😑😑 OPETELKAA JO VIHDOIN JA VIIMEIN!!!!!!!!!!!!!!!
Lisäksi otsikko on aivan päin v.... muotoiltu.
Viisikymppisenä luullaan usein 35-40 vuotiaaksi.
Rasittavaa silloin kun kuusikymppiset tulevat puhumaan sillä isällisellä/äidillisellä sävyllä ikään kuin olisivat vanhempiani, vaikka ikäeroa on noin kymmenen vuotta ja minulla oli vielä vanhat vanhemmat mikä tarkoittaa että minulla on monien kuusikymppisten kanssa saman ikäiset vanhemmat. Rauhoittaa usein tilannetta kun totean että vanhempani syntyivät 30-luvulla. Siis ennen suuria ikäluokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18-vuotta, 18-vuotta, 18-vuotta, 18-vuotta 😑😑😑😑😑😑😑😑😑 OPETELKAA JO VIHDOIN JA VIIMEIN!!!!!!!!!!!!!!!
Lisäksi otsikko on aivan päin v.... muotoiltu.
Kannattaa poistua netistä jo noin ahdistaa. Tää ei oo mikään äikän yo-koe.
Suomessa naiset kyllä tuntuu rupsahtavan melko nuorena joten ei ihme että jotkut nuorekkaat mielletään teineiksi tai lapsiksi. Suomalaiset huolehtii niin vähän ulkonäöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä käy niin, että jonain päivänä "yhtäkkiä" huomaa että peilistä katsoo lihonut, huonoihoinen kurppa. Sitä on niin tuudittautunut siihen nuoreen ulkonäköönsä, että ei tajua sitä muutosta mikä vaan tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on outo tilanne tän asian kanssa.
Tai ristiriitainen. Moni puhuu mulle lähes lässyttämällä ja töissä esim. jotkut on kysynyt oonko just päässyt lukiosta/ oonko jossain amk-harjoittelussa. Kaupassa taas ei koskaan oo kysytty papereita. En mielestäni käyttäydy lapsekkaasti, saati tee hommiani huonosti tms.
Tuntuu vaan melko erikoiselta kun täällä jatkuvasti 45-vuotiaat kertoo että paperit kysytään aina ja multa ei oo kysytty ees 19-vuotiaana :D Ja silti ihmiset käyttäytyy kun olisin lapsi. Kai se sitten on jotain kettuilua? :D
N30
Minä olen aina ollut beibifeissi (ja tässä kohtaa pitää aina alkaa puolustelemaan, että en ole keksinyt sitä itse eikä äitini ole ainoa, joka niin on sanonut.) Minua luultiin pari vuotta sitten 8 vuotta nuoremmaksi kuin olin. Tapahtui livenä.
Silti minulta ei AINA kysytä papruja. Olen tajunnut, että monet myyjät eivät vain jaksa. Kaikilta alle 30-vuotiaan oloisilta pitäisi kysyä, kuten kaikki tietävät, mutta ei se tarkoita kaikkien myyjien tätä noudattavan. Monet kysyvät vain alle 18-vuotiaalta vaikuttavilta. Siksi olen oppinut olemaan loukkaantumatta tästä.
Käytökseni on tosi rauhallista ja aikuismaista, lisäksi jos ostan alkoholia (mitä teen harvoin), on yleensä ostoksissa myös paljon ruokaa. Ostosteni määrästä näkee, että en ole ostamassa mammalle maitolitraa, vaan siellä on aina paljon kaikkea mistä voi päätellä minun olevan aikuinen.
Baarissa ihan parin vuoden sisään kävi silläviisiin, että mentiin sisään, maksettiin, alettiin siinä valumaan eteisestä baarin puolelle, kun poke minua hetken silmäiltyään päätti kysyä paperit. Käytökseni antaa aikuisvaikutelman, samoin pukeutumiseni on asiallista ja siistiä. Mutta naamasta olen tosi nuoren näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on outo tilanne tän asian kanssa.
Tai ristiriitainen. Moni puhuu mulle lähes lässyttämällä ja töissä esim. jotkut on kysynyt oonko just päässyt lukiosta/ oonko jossain amk-harjoittelussa. Kaupassa taas ei koskaan oo kysytty papereita. En mielestäni käyttäydy lapsekkaasti, saati tee hommiani huonosti tms.
Tuntuu vaan melko erikoiselta kun täällä jatkuvasti 45-vuotiaat kertoo että paperit kysytään aina ja multa ei oo kysytty ees 19-vuotiaana :D Ja silti ihmiset käyttäytyy kun olisin lapsi. Kai se sitten on jotain kettuilua? :D
N30
Minä olen aina ollut beibifeissi (ja tässä kohtaa pitää aina alkaa puolustelemaan, että en ole keksinyt sitä itse eikä äitini ole ainoa, joka niin on sanonut.) Minua luultiin pari vuotta sitten 8 vuotta nuoremmaksi kuin olin. Tapahtui livenä.
Silti minulta ei AINA kysytä papruja. Olen tajunnut, että monet myyjät eivät vain jaksa. Kaikilta alle 30-vuotiaan oloisilta pitäisi kysyä, kuten kaikki tietävät, mutta ei se tarkoita kaikkien myyjien tätä noudattavan. Monet kysyvät vain alle 18-vuotiaalta vaikuttavilta. Siksi olen oppinut olemaan loukkaantumatta tästä.
Käytökseni on tosi rauhallista ja aikuismaista, lisäksi jos ostan alkoholia (mitä teen harvoin), on yleensä ostoksissa myös paljon ruokaa. Ostosteni määrästä näkee, että en ole ostamassa mammalle maitolitraa, vaan siellä on aina paljon kaikkea mistä voi päätellä minun olevan aikuinen.
Baarissa ihan parin vuoden sisään kävi silläviisiin, että mentiin sisään, maksettiin, alettiin siinä valumaan eteisestä baarin puolelle, kun poke minua hetken silmäiltyään päätti kysyä paperit. Käytökseni antaa aikuisvaikutelman, samoin pukeutumiseni on asiallista ja siistiä. Mutta naamasta olen tosi nuoren näköinen.
Mulle kävi 20-vuotiaana niinkin ikävä juttu, kun että mentiin baariin, minä ja 2 kaveria. Kavereilta kysyttiin paperit ja poke flirttas vähän toisen heistä kanssa. Kaverit siirtyi siitä pois ja näytin oman passini (aattelin että haluaa nähdä) niin poke tuhahti "ei kuule sun paperis kiinnosta" ja katsoi kun halpaa makkaraa. (Ja siis olen ihan nätti, hoikka ja pukeudun siististi). Tosta tuli tosi paha fiilis pitkäksi aikaa. Ois pokella nyt voinut olla vähän pelisilmää ja vilkaista mun paperit vaikka ei *ittuakaan kiinnostanut. :D
edellinen
Ihmisille ei tunnu kelpaavan mikään. Pienikokoinen nainen pukeutui lasten vaatteisiin, koska aikuisten vaatteet liian isoja. Sai siitä moitteita mm. työnantajalta ja anopilta. Alkoi sitten ostaa vaatteensa Ranskasta ja Italiasta. Siitäkin tuli moitteita, kun ei ollut tuttua ja turvallista Prisma-laatua.
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy niin, että jonain päivänä "yhtäkkiä" huomaa että peilistä katsoo lihonut, huonoihoinen kurppa. Sitä on niin tuudittautunut siihen nuoreen ulkonäköönsä, että ei tajua sitä muutosta mikä vaan tapahtuu.
On se lukutaidottomuss rankkaa. Ketjun aihe oli se, että muut luulee nuoremmaksi ja siitä aiheutuu hämminkiä. Ei se että kilvan kehutaan miten ollaa fressejä ja nuorekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on outo tilanne tän asian kanssa.
Tai ristiriitainen. Moni puhuu mulle lähes lässyttämällä ja töissä esim. jotkut on kysynyt oonko just päässyt lukiosta/ oonko jossain amk-harjoittelussa. Kaupassa taas ei koskaan oo kysytty papereita. En mielestäni käyttäydy lapsekkaasti, saati tee hommiani huonosti tms.
Tuntuu vaan melko erikoiselta kun täällä jatkuvasti 45-vuotiaat kertoo että paperit kysytään aina ja multa ei oo kysytty ees 19-vuotiaana :D Ja silti ihmiset käyttäytyy kun olisin lapsi. Kai se sitten on jotain kettuilua? :D
N30
Minä olen aina ollut beibifeissi (ja tässä kohtaa pitää aina alkaa puolustelemaan, että en ole keksinyt sitä itse eikä äitini ole ainoa, joka niin on sanonut.) Minua luultiin pari vuotta sitten 8 vuotta nuoremmaksi kuin olin. Tapahtui livenä.
Silti minulta ei AINA kysytä papruja. Olen tajunnut, että monet myyjät eivät vain jaksa. Kaikilta alle 30-vuotiaan oloisilta pitäisi kysyä, kuten kaikki tietävät, mutta ei se tarkoita kaikkien myyjien tätä noudattavan. Monet kysyvät vain alle 18-vuotiaalta vaikuttavilta. Siksi olen oppinut olemaan loukkaantumatta tästä.
Käytökseni on tosi rauhallista ja aikuismaista, lisäksi jos ostan alkoholia (mitä teen harvoin), on yleensä ostoksissa myös paljon ruokaa. Ostosteni määrästä näkee, että en ole ostamassa mammalle maitolitraa, vaan siellä on aina paljon kaikkea mistä voi päätellä minun olevan aikuinen.
Baarissa ihan parin vuoden sisään kävi silläviisiin, että mentiin sisään, maksettiin, alettiin siinä valumaan eteisestä baarin puolelle, kun poke minua hetken silmäiltyään päätti kysyä paperit. Käytökseni antaa aikuisvaikutelman, samoin pukeutumiseni on asiallista ja siistiä. Mutta naamasta olen tosi nuoren näköinen.
Mulle kävi 20-vuotiaana niinkin ikävä juttu, kun että mentiin baariin, minä ja 2 kaveria. Kavereilta kysyttiin paperit ja poke flirttas vähän toisen heistä kanssa. Kaverit siirtyi siitä pois ja näytin oman passini (aattelin että haluaa nähdä) niin poke tuhahti "ei kuule sun paperis kiinnosta" ja katsoi kun halpaa makkaraa. (Ja siis olen ihan nätti, hoikka ja pukeudun siististi). Tosta tuli tosi paha fiilis pitkäksi aikaa. Ois pokella nyt voinut olla vähän pelisilmää ja vilkaista mun paperit vaikka ei *ittuakaan kiinnostanut. :D
edellinen
Älä turhaan ole pahoillasi kaikista heikkolahjaisista jotka ovat onnistuneet saamaan jonkin suojatyöpaikan.
Alue: Aihe vapaa
Olin 29v kun olin liikkeellä anoppini (48v), kälyni (4v) ja poikani (3v) kanssa. Meitä kolmea luultiin anopin lapsiksi, minua yläasteikäiseksi isosiskoksi:) Eikä vain yhtä kertaa vaan tosi usein. Poikani oli aivan isoäitinsä kuva pienenä.
Olin ihan babyface pitkälle yli 30v, pieni ja siro 164cm/52kg