Aistiiko ihminen jos et pidä heistä?

Minä en aina aisti. Esim. töissä oli yksi työkaveri, jolta tykkäsin kysyä neuvoa tarvittaessa. Hän neuvoi niin selkeästi ja rauhallisesti. Sitten kuulin kerran, kuinka hän valitti, että inhoaa sitä, kun tulen pyytämään häneltä apua. Hän siis oli semmoisessa tehtävässä, että monet muutkin kysyivät häneltä neuvoa, oli tukihenkilö.

Ilmeisesti minustakaan sitä ei aina huomaa. Oli luultu, että tulin hyvin toimeen jonkun ihmisen kanssa, vaikka välttelin häntä mahdollisuuksien mukaan. En ymmärtänyt hänen läpänheittoaan ja minusta hän käyttäytyi tosi huonosti, mutta kun kukaan muu ei valittanut, niin minäkään en kehdannut. Kunnes tuli tilanne, että se oli pakko sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelette vain omianne. Tällainen kuvitelma jostain toisen ihmisen tunteiden vaistoamisesta hyvin usein juontuu huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta sekä oman navan ympärillä pyörimisestä. On sitä tärkeämpääkin mietittävää kuin muiden ihmisten vastenmielisyys. Ja fiksu kyllä yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa.

Jos on kyse jostain todella vastenmielisestä tyypistä niin tottakai sellaisen huomaa. Eihän sellaisen kanssa halua olla tekemisissä niin luonnollisesti välttelee.

Mutta joo, ihmisillä on omat syynsä välillä johonkin tiettyyn käytökseen eikä välttämättä liity millään tavalla juuri teihin. Älkää olko niin itsekeskeisiä.

Juuri näin. Etenkin jotkut pikkusieluset naiset kuvittelevat että heitä vihataan, vaikka ketään ei kiinnosta tai kellään ei ole mitään tunteita heitä kohtaan. Niin itsekeskeistä ja draamanhakuista!

Ja toiset taas eivät millään tajua, että heistä ei pidetä.

Ei kaikki kyl tajua mitään.

Ei niiden tarvitse vaivautua aistimaan.

Näkyy päälle päin, ja tarvittaessa myös kuuluu, sillä teeskentely ei ole mun juttuni.

Toki käyttäydyn asiallisesti, ja ammattimaisesti, kun on tarvis.

Mä huomaan sen , on lyhytsanainen jos ei puhu ollenkaan, ei kutsu kylään ei halua kylään, ei pidä muutenkaan yhteyttä. Onhan sekin selvä merkki jos ei "kemiat" kohtaa siinä on semmonen jännite mun mielestä.

Ei. 

Olen taitava peittelemään mitä mieltä toisesta olen. Olen yleensä aina ystävällinen. Oli niin vahva kotikasvatus tähän, sivistyskoti. 

Eivät todellakaan aisti, asiakaspalvelussa käyttäydyn sekä eleilläni että ilmeilläni neutraalin tasapuolisesti ja kohteliaasti kaikkia kohtaan vaikka en pidäkään kassalla tyhmiä vitsejä vääntävistä tai turhaan viivyttelevistä ihmisistä. En myöskään inhoa heitä erityisen paljoa vaan toivon heidän vain suoriutuvan tiehensä. Inhoan ihmisiä jotka tulevat lääppimään koiraani kun olen lenkillä sen kanssa mutta he eivät todellakaan huomaa tai halua huomata sitä vaikka puhun töksäyttelemällä ja osoitan eleilläni selvääkin selvemmin että haluan jatkaa matkaa, toisinaan jopa ilmoitan että koiran pitää päästä asioilleen pikaisesti tai ettei se ole kenenkään käsipyyhe tai räkärätti.

Itse huomaan kyllä jos joku pitää asiakaspalvelijoita alemman kastin ihmisinä tai helpotuksekseni ei välitä koirista, ensin mainittuja kohtelen jämäkän ammattimaisesti ja jälkimmäisiä kiitän mielessäni.

Olen saanut paljon kehuja asiakkailtani, jopa sellaisilta joita en voi sietää. Joten enpä usko että huomaavat. Pakko avautua sitten jollekin kollegalle.

Monenlaista varmasti huomaa, mutta kaikelle ei anna kovasti painoarvoa. Sitä voi olla helposti ärtyväkin, niin että samanlaisia reaktioita saa moni muukin.

Vaikka käyttäytyisitkin ystävällisesti, ja puheen sisältösi olisi kohteliasta, mikroilmeet kyllä paljastavat asenteesi. Kyllä, jäit kiinni.