Eikö se kuulu ihan normaaliin elämään, että välillä on paska fiilis?
Heti minua aina sanotaan masentuneeksi jos sanon jotain vähänkin negatiivista. Miksi ihan pienestä alakulosta tullaan heti antamaan loukkaavia nimityksiä? Onhan se loukkaavaa, kyseessä on diagnoosi, ei sellaisia saa toiselle ihmiselle heittää noin vaan. Ja voi olla jokin ajanjakso elämässä, jolloin sellainen fiilis on hiukan useammin, mutta ei siltikään koko ajan. Sekin on minusta ihan normaalia vaikka muutaman kuukauden verran.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Miksi välität, mitä muut ajattelevat tai sanovat? Ihan sama mielestäni.
Koska he sitten kihisevät ja juoruilevat keskenään, että kihihihi, nyt se on sitten masentunut, hohohojännää. Ja sitten se otetaan jo totena kun se on jo jonkun muun suusta kuultu. Se häiritsee, kun se ei ole totta.
Paska olo silloin tällöin on normaalia. Nykyään sitä vaan ei haluta sietää kun kaiken pitäisi olla niin helvetin positiivista ja kehittävää.
On tavallista varsinkin nuorempana, helpottaa keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Paska olo silloin tällöin on normaalia. Nykyään sitä vaan ei haluta sietää kun kaiken pitäisi olla niin helvetin positiivista ja kehittävää.
Paitsi yläluokalla, eliitillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska olo silloin tällöin on normaalia. Nykyään sitä vaan ei haluta sietää kun kaiken pitäisi olla niin helvetin positiivista ja kehittävää.
Paitsi yläluokalla, eliitillä.
Niille tulee siitä hyvä mieli että voi nöyryyttää niitä ketä saa huijattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi välität, mitä muut ajattelevat tai sanovat? Ihan sama mielestäni.
Koska he sitten kihisevät ja juoruilevat keskenään, että kihihihi, nyt se on sitten masentunut, hohohojännää. Ja sitten se otetaan jo totena kun se on jo jonkun muun suusta kuultu. Se häiritsee, kun se ei ole totta.
No anna kihistä. Kyllä ne kohta keksivät jotain uutta kihistävää.
No ei ole paska fiilis. Joko on tasaista tai hyvä fiilis. Mistä edes sellainen paska fiilis tulee?
Eikös paskafiilis ole se normaaliolotila?
Mun mielestä semmoiset ylipositiivarit on ärsyttäviä teeskentelijöitä.
Muutaman kuukauden yhtäjaksoinen alakulo kylläkin viittaa masennukseen.
Mutta juu. Minulla on ahdistuneisuushäiriö, ja olen ties kuinka monta kertaa kuullut olevani "masentunut". Kun kerron, että minulla ei ole elämän mielekkyyden tai merkityksellisyyden suhteen sinänsä mitään ongelmaa, viesti tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Ja tottahan toki se ahdistuneisuus jo itsessään masentaa. Mutta masennuksen diagnostisia kriteerejä en täytä.
No, itse tiedät parhaiten, miten paskaa fiilistä siedät. Reaktiosi kommentteihin saattaa olla myös masennuksen kieltämistä. Jos tulee usein kiusaus vaikka kävellä junan alle, saattaisi olla terapian paikka.
Kokemusta on.
On ihan normaalia, että on huonoja fiiliksiä.
Psykologi Katja Myllyviita kirjoittaa kirjassaan - Tunne tunteesi - näin: "Keskimäärin 20 - 50 % kokemistamme tunteista on epämiellyttäviä (vihaa, pelkoa, surua, ahdistusta, tylsyyttä, yms.). Jokainen meistä siis joutuu kohtaamaan myös epämiellyttäviä tunteita."
Nykyään ei välttämättä tuoda esille näitä ihan normaaleja tunteita, sillä on muodissa olla positiivinen ja tavoitella "onnellisuutta". Eli ihan normaalista tunteiden kirjosta on tullut nykyään joillekin ihmisille kauhistus.
On tietenkin erilaisia päiviä ja ajanjaksoja, jolloin erilaiset tunteet nousevat pinnalle, johtuen tapahtumista ja muiden ihmisten käyttäytymisestä. On myös ihan normaalia olla välillä alamaissa, vaikka mitään suoraa syytä ei suoraan voida osoittaa, etenkin nuorena.
Se on normaalia.
Myös se, että vaikeat olosuhteet tai jokin elämässä meneillään oleva stressin aihe vaikuttaa kielteisesti mielialaan, on normaalia. Epänormaalia olisi se, jos vaikeudet eivät yhtään vaikuttaisi!
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mulla on paska fiilis omasta elämästä ja tulevaisuudesta kyllä, jos sitä rupean ajattelemaan. Kun onnistun keskittymään vain tähän hetkeen ja kaikkiin mahdollisiin pieniinkin asioihin ympärilläni, niin on ihan ok neutraali fiilis. Ei kovin hyvä, muttei paskakaan. Keskityn vaikka miettimään jotain mukavaa sisustusjuttua moneksi tunniksi, vaikkei siihen olekaan varaa juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kuukauden yhtäjaksoinen alakulo kylläkin viittaa masennukseen.
Mutta juu. Minulla on ahdistuneisuushäiriö, ja olen ties kuinka monta kertaa kuullut olevani "masentunut". Kun kerron, että minulla ei ole elämän mielekkyyden tai merkityksellisyyden suhteen sinänsä mitään ongelmaa, viesti tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Ja tottahan toki se ahdistuneisuus jo itsessään masentaa. Mutta masennuksen diagnostisia kriteerejä en täytä.
Mulle yksi ihminen sanoi, että luuletko olevasi jotenkin parempi, ku väität että et ole masentunut vaan ahdistunut. Kuvitteli kai, että jostain noloudesta yms. johtuen olisin mieluummin ahdistunut.
Masentunutkin olen ollut ja silloin tunsin oloni täysin erilaiseksi. En ole apea, onneton, surullinen, mutta ahdistus tosiaan vie voimat aika tehokkaasti ja sitä kautta toimintakyky heikkenee.
Mielestäni kuukausiakin kestänyt alakulo voi olla normaalia. Jos vaikka talo palaa niin kyllä sitä voi olla apea ja elämänhaluton vuosiakin ilman, että se olisi sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä semmoiset ylipositiivarit on ärsyttäviä teeskentelijöitä.
Se mitä näidenylipositiivisten suusta kuulee, on usein toksista positiivisuutta. Siinä mitätöidään kaikki tunteet ja koko ihminen, jolla kaikki ei ole ihan hyvin.
Totta kai kaikilla on joskus "paska fiilis". Toiset nousee sieltä helposti, toiset ei. Ja se on täysin inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Huumeet auttaa siihen. Moni tykkää käyttää vaikka kommunisti valtio on säätänyt lait niiden kielloksi.
Kommunismi ei ole valtiomuoto.
Miksi välität, mitä muut ajattelevat tai sanovat? Ihan sama mielestäni.