Lue keskustelun säännöt.
Kerrotteko helposti ammattinne? Minä en. Siitä seuraa aina samat kysymykset
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Uteliaat ovat ärsyttäviä.
Otatko kaiken kyselyn uteluna? Jos ihmiset onkin oikeasti kiinnostuneita.
Musta on kiva vastailla ja kertoa työstäni. Olen karjanhoitaja. Erikoistunut luomuun ja biodynaamiseen viljelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aikoja, jolloin oli todella kiusallista vastata tuohon kysymykseen. Nykyään ei ole, mutta itse pyrin kysymään ihmisiltä jotain muuta, tyyliin "mitä sä harrastat" tai "mitkä on sun ensisijaiset mielenkiinnon kohteet" tai vastaavaa.
Sama.
Teen matalapalkkatyötä, joka ei ole varsinaisesti unelmatyötä. En välttämättä jaksa keskustella työhön liittyvistä stereotypioista. Ja en identifioi itseäni kokonaan nimenomaan työni kautta.
Yritän kysellä muilta ihmisiltä taas pitävätkö he työstään tai mitä harrastavat tai mistä ovat muuten kiinnostuneita.
Ei kaikki pinnalliset asiat, kuten ammatti, kerro kaikkea ihmisestä. Siksi minusta syytäkin saada kokonaiskuvaa.
En mielellään kerro. Suurin osa pitää yksinkertaisena junttina. Heidän tiedot tästä alasta pohjautuu johonkin vuosikymmenten takaiseen aikaan. Olen maanviljelijä/karjankasvattaja. En oikein jaksaisi käydä niitä vähätteleviä keskusteluja varsinkaan ruokapöydän äärellä (jonka antimet on tietenkin tulleet kaupan hyllyltä :))
En automaattisesti tietoa tyrkytä, mutta uusien tuttavuuksien kanssa asia nousee esille yleensä aika nopeasti keskusteluissa. Työssäolo vie kuitenkin noin kolmasosan aikuisen elämästä, joten ihan merkittävä sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En mielellään kerro. Suurin osa pitää yksinkertaisena junttina. Heidän tiedot tästä alasta pohjautuu johonkin vuosikymmenten takaiseen aikaan. Olen maanviljelijä/karjankasvattaja. En oikein jaksaisi käydä niitä vähätteleviä keskusteluja varsinkaan ruokapöydän äärellä (jonka antimet on tietenkin tulleet kaupan hyllyltä :))
Eikun kyllä ihmiset tietää, että ajat on muuttuneet!
Nykyään maanviljelijöiden ei tarvitse tehdä mitään. EU maksaa KAIKEN - myös ne kaikki traktorit, jotka ilmeisesti on niin huipputeknologiaa, että hoitavat peltotyötkin täysin itsenäisesti. Viljelijät vaan makaa, kun rahaa lentää ovista ja ikkunoista. Mikä vain hajoaa, niin EU rientää apuun. No problem.
t: tuo luomu/biodynaaminen karjanhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Minusta normaaliin keskusteluun, kun tutustuu uuteen ihmiseen, kuuluu se, että kysellään ja kerrotaan ammatista ja työtilanteesta. En ajatellut, että joku voisi ottaa sen turhana uteluna tai jopa loukkauksena.
Jos jonkun satunnaisen henkilön kanssa keskustelee, niin hieman epämääräisesti voin ilmaista, mutta jos on tarkoitus enemmänkin viettää aikaa yhdessä, niin toki kerron.
Kerron ammattini, jos se tulee luontevasti esille. Mutta: olen violisti....ja lähes jokainen kysyy: "jaa, mutta mitä sä teet niinkuin työksesi". Kiusallisissa tilanteissa kierrän asiaa sanomalla, että olen musiikinope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yleensä kysyn, mitä ihminen tekee elämässään. Siihen voi sitten vastata mielenkiinnoista, harrastuksista, työstä tai mistä vaan. Itselleni työni on iso osa identiteettiäni, joten puhun siitä mieluummin kuin olemattomista harrastuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro, koska olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei vaan huvita alkaa puhua ammatista, jota olen viimeksi harjoittanut yli 10v sitten ja jonka pariin en ole enää palaamassa.
Mitä vastaat, jos kysytään?
Vastaan jotenkin ympäripyöreästi, "en ole työelämässä" ja siirrän keskustelun toisaalle. Työaiheiset kysymykset loppuvat aina siihen. Käytännössä äärimmäisen harvoin joutuu tilanteisiin joissa joutuisi kertomaan henkilökohtaisia tietoja tuntemattomille/puolitutuille, saati että nämä alkaisivat tivaamaan tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toisen asteen äikänope ja en todellakaan kerro, koska en jaksa kuunnella muiden koulumuistoja. Ja kaikki ovat tietenkin olleet väärinymmärrettyjä neroja jne. Tai sitten heidän tämänhetkiset lapsensa ovat väärinymmärrettyjä neroja.
Koulu on muuttunut valtavasti 2000-luvulla, mutta en jaksa joka kerta oikoa vääriä käsityksiä. Muutoinkaan en halua puhua töistä vapaa-ajalla. Työ ei määritä minua niin paljoa. Mielenkiinnonkohteita on paljon muitakin.
Ja en ole kielipoliisi, mitä usein luullaan. Minua ei kieli kiinnosta juurikaan siitä näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
En mielellään koska teen töitä mihin olen ylikoulutettu ja ihmiset alkavat usein ihmetellä miksen tee hienompaa työtä. Lisäksi valmistuin hyvin arvosanoin.
Minä kerron työni, mutta en koskaan tarkemmin koulutustani eikä kukaan ihmettele mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juristi, ja en mielellään kerro sitä kaiken maailman hyvänpäiväntutuille. "No mutta sähän varmaan tiedät...", "mun veljen kaiman naapurille kävi asia x, mites nyt...", "tarvisin avioehdon/testamentin/elatussopimuksen, sähän voisit tehdä sellaisen mulle ilmaiseksi tai korkeintaan kyykkyviinipullollisella, koska varmasti osaat laatia kaikki mahdolliset asiakirjat lonkalta etkä arvosta työtäsi tai vapaa-aikaasi lainkaan 🙂".
Vierailija kirjoitti:
En mielelläni, työskentelen eräässä valtionhallinon virastossa - työssä ei mitään vikaa/hävettävää, mutta samat puujalkavitsit vuodesta toiseen ei enää jaksa huvittaa.
Vähän aiheeseen liittyen: eräs työkaverini sen sijaan on todella ylpeä miehensä ”maisteriudesta” - hän puhuttelee itseään usein rouva maisteriksi tai maisterin rouvaksi sekä puhuu perheestään maisteri-perheenä. Miehensä on siis myös jonkin sortin virkamies (maisteri koulutukseltaan).
Koomista. Kaikkihan ovat maistereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerron kyllä jos joku kysyy. Yleensä vietän vapaalla aikaani pitkäaikaisten kavereiden kanssa joten kaikkien työt ovat tiedossa. En välitä puhua työasioista vapaalla. Työhön menee niin paljon aikaa vuorokaudesta että muutakin tekemistä ja puhumista on. En myöskään arvota ketään työn perusteella. Olen taloushallinnossa töissä eräässä valtion virastossa, tradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Olen juristi, ja en mielellään kerro sitä kaiken maailman hyvänpäiväntutuille. "No mutta sähän varmaan tiedät...", "mun veljen kaiman naapurille kävi asia x, mites nyt...", "tarvisin avioehdon/testamentin/elatussopimuksen, sähän voisit tehdä sellaisen mulle ilmaiseksi tai korkeintaan kyykkyviinipullollisella, koska varmasti osaat laatia kaikki mahdolliset asiakirjat lonkalta etkä arvosta työtäsi tai vapaa-aikaasi lainkaan 🙂".
Samaa se on IT-alalla. Huoh, alennus puhelintukeen ja kaikenmaailman idareita pitäisi neuvoa.
No ohhoh, johan on ongelmat. Älkää nyt hyvät ihmiset kertoko kenellekään mitään, siis yhtään mitään! Jokuhan voi sun nimestäkin keksiä jotain kommentoitavaa.
Ahdasmielisten luulotautisten luvattu maa=Suomi
Vierailija kirjoitti:
Olen toisen asteen äikänope ja en todellakaan kerro, koska en jaksa kuunnella muiden koulumuistoja. Ja kaikki ovat tietenkin olleet väärinymmärrettyjä neroja jne. Tai sitten heidän tämänhetkiset lapsensa ovat väärinymmärrettyjä neroja.
Koulu on muuttunut valtavasti 2000-luvulla, mutta en jaksa joka kerta oikoa vääriä käsityksiä. Muutoinkaan en halua puhua töistä vapaa-ajalla. Työ ei määritä minua niin paljoa. Mielenkiinnonkohteita on paljon muitakin.
Ja en ole kielipoliisi, mitä usein luullaan. Minua ei kieli kiinnosta juurikaan siitä näkökulmasta.
Saako kysyä oletko lukiossa vai amiksessa?
Olen töissä isännöitsijätoimistossa eikä se yleensä herätä mitään tunteita tai kysymyksiä. Aiemmin olin ravintolassa ja silloin kyseltiin booliohjeita. Ei ravintolassa mitään booleja tehdä.
Kerron tietenkin, jos se tulee puheeksi, vaikka kyllästyttää sitten aina kohdata ne samat virheelliset käsitykset ja stereotypiat. Olen sisustusarkkitehti. Ihmisten mielikuva ammatista muodostunut lähinnä höttömedian ja sisustusharrastelun kautta.
En mielellään koska teen töitä mihin olen ylikoulutettu ja ihmiset alkavat usein ihmetellä miksen tee hienompaa työtä. Lisäksi valmistuin hyvin arvosanoin.