Kerrotteko helposti ammattinne? Minä en. Siitä seuraa aina samat kysymykset
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen postissa, joten en todellakaan kerro ellei ole joku hyväkin tuttu. En jaksa kuulla sitä varkaaksisyyttelyä ja ruohonleikkuupilkkaa miltään random vastaantulijoilta.
Oletko siis syytön, siis ruohonleikkuuseen?
En mielellään, koska ei suurin osa kuitenkaan ymmärrä mitä teen ja en jaksa selitellä.
En kerro, koska olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei vaan huvita alkaa puhua ammatista, jota olen viimeksi harjoittanut yli 10v sitten ja jonka pariin en ole enää palaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aikoja, jolloin oli todella kiusallista vastata tuohon kysymykseen. Nykyään ei ole, mutta itse pyrin kysymään ihmisiltä jotain muuta, tyyliin "mitä sä harrastat" tai "mitkä on sun ensisijaiset mielenkiinnon kohteet" tai vastaavaa.
Ennemmin mä kerron ammatin kuin avaudun harrastuksistani tai muista mielenkiinnon kohteista. Harrastan "palstailua av:lla".
Vierailija kirjoitti:
En kerro, koska olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei vaan huvita alkaa puhua ammatista, jota olen viimeksi harjoittanut yli 10v sitten ja jonka pariin en ole enää palaamassa.
Mitä vastaat, jos kysytään?
En mielelläni, työskentelen eräässä valtionhallinon virastossa - työssä ei mitään vikaa/hävettävää, mutta samat puujalkavitsit vuodesta toiseen ei enää jaksa huvittaa.
Vähän aiheeseen liittyen: eräs työkaverini sen sijaan on todella ylpeä miehensä ”maisteriudesta” - hän puhuttelee itseään usein rouva maisteriksi tai maisterin rouvaksi sekä puhuu perheestään maisteri-perheenä. Miehensä on siis myös jonkin sortin virkamies (maisteri koulutukseltaan).
Kerron, mutta tiedän, miten keskustelu siitä jatkuu. ”Huh, teet kyllä tärkeää työtä. Minusta ei tuohon olisi.” Tai sitten ”oletko ajatellut lähteä opiskelemaan?”
Ihmisten käsitys hoitajien ja erityisesti lähihoitajan työstä on hyvin tiedossa.
Aikaisemmin suhtauduin neutraalisti ammattini kertomiseen, mutta treffikokemuksien ja naisten negatiivisten reaktioiden jälkeen olen alkanut välttelemään sitä mahdollisimman pitkään tai jopa valehtelemaan ammattini paremmaksi. Miksikö? Siksi, että naiset ovat todella status/raha-nälkäisiä.
Monesti kuultu mantra, että "kunhan mies elättää itsensä niin se riittää" on käytännössä valhe.
Todellisuus on se, että ammatti on jopa kynnyskysymys treffeille pääsemiseen, "Ehkä ;) mutta mitä teitkään ammatiksesi" kysymys esitetään heti sen jälkeen kun kysyt naista treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen postissa, joten en todellakaan kerro ellei ole joku hyväkin tuttu. En jaksa kuulla sitä varkaaksisyyttelyä ja ruohonleikkuupilkkaa miltään random vastaantulijoilta.
Sama! Terveisin toinen postilainen.
Lisäksi monella on asenne että olen jotenkin vajaa kun olen tällaisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin suhtauduin neutraalisti ammattini kertomiseen, mutta treffikokemuksien ja naisten negatiivisten reaktioiden jälkeen olen alkanut välttelemään sitä mahdollisimman pitkään tai jopa valehtelemaan ammattini paremmaksi. Miksikö? Siksi, että naiset ovat todella status/raha-nälkäisiä.
Monesti kuultu mantra, että "kunhan mies elättää itsensä niin se riittää" on käytännössä valhe.
Todellisuus on se, että ammatti on jopa kynnyskysymys treffeille pääsemiseen, "Ehkä ;) mutta mitä teitkään ammatiksesi" kysymys esitetään heti sen jälkeen kun kysyt naista treffeille.
Oikeasti joku kysyy ammattia ennen kuin suostuu treffeille?! Kunnon pyrkyrimeininki..
Ja itse en kerro ammattiani puolitutuille, liian usein saanut pitkiä katseita ja jopa kysymyksen että tekeekö joku sitä oikeasti työkseen.
Itse kerron yrityksen ja jos joku kysyy tarkemmin niin avaan vähän jotain sinne suuntaan.
Mitä teillä lukee Linkedinnissä? Mulla yleisesti ala/suunta ja yritys muuten en ole avannut hommia sen enempää. Random googlaajan ei pitäs nähdä juuri mitään. Verkostolleni sit aukeaa jo vähän enemmän.
Itse oon metallityöläinen. En näe mitään pahaa miksi en voisi tätä kertoa. Työ kuin työ, jollakin se elanto on ansaittava.
On epäkohteliasta kysellä toisen ammattia.
No en minä sitä nyt salaamaankaan ala, jos kysytään. Mutta en itse ota puheeksi yleensä.
Ihmisillä on yläkoulun opettajan työstä ikäviä ennakkoluuloja, joita en jaksa alkaa oikomaan. Tulee ikävä olo, jos aletaan kauhistella, miten hirveää minulla varmaan on ja miten kukaan oppilas ei työtäni arvosta ja minusta tykkää. Idioottihan minun pitäisi olla, että sellaista työtä tekisin.
Ja toki sana opettaja jo saa jotkut kuvittelemaan, että he tietävät jotain minusta ja luonteestani. Joo eivät tiedä.
Vierailija kirjoitti:
En mielelläni, työskentelen eräässä valtionhallinon virastossa - työssä ei mitään vikaa/hävettävää, mutta samat puujalkavitsit vuodesta toiseen ei enää jaksa huvittaa.
Vähän aiheeseen liittyen: eräs työkaverini sen sijaan on todella ylpeä miehensä ”maisteriudesta” - hän puhuttelee itseään usein rouva maisteriksi tai maisterin rouvaksi sekä puhuu perheestään maisteri-perheenä. Miehensä on siis myös jonkin sortin virkamies (maisteri koulutukseltaan).
Ihanan vanhanaikaista. :D Ennen vanhaan maisteri oli vielä jotain. Ja ylioppilaskin.
Kerron jos kysytään. Voi sen katsoa Linkkarista tai yhtiöni nettisivuiltakin, henkilökohtaiset tulot näkee verokoneesta ja firman tuloksen näkee Finderistä. Halukkaat voi hakea viidellä eurolla tilinpäätöksen, josta näkee vielä tarkemmin. En näe syytä salailla, kun kaikki on näin julkista muutenkin.
Jos nyt joku ihan suoraan kysyy, kerron olevani projektipäällikkö. En kerro sen tarkemmin mitä teen.