Kerrotteko helposti ammattinne? Minä en. Siitä seuraa aina samat kysymykset

Ennen välttelin kertomasta, kun olin sanomalehden toimittaja. Oli tosi rasittavaa käydä aina ne samat keskustelut ja ennakkoluulot läpi. Nykyisen työni kerron helposti, koska siitä ei seuraa mitään jatkokysymyksiä: olen viestintäsuunnittelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin suhtauduin neutraalisti ammattini kertomiseen, mutta treffikokemuksien ja naisten negatiivisten reaktioiden jälkeen olen alkanut välttelemään sitä mahdollisimman pitkään tai jopa valehtelemaan ammattini paremmaksi. Miksikö? Siksi, että naiset ovat todella status/raha-nälkäisiä.

Monesti kuultu mantra, että "kunhan mies elättää itsensä niin se riittää" on käytännössä valhe.

Todellisuus on se, että ammatti on jopa kynnyskysymys treffeille pääsemiseen, "Ehkä ;) mutta mitä teitkään ammatiksesi" kysymys esitetään heti sen jälkeen kun kysyt naista treffeille.

Oikeasti joku kysyy ammattia ennen kuin suostuu treffeille?! Kunnon pyrkyrimeininki..

Ja itse en kerro ammattiani puolitutuille, liian usein saanut pitkiä katseita ja jopa kysymyksen että tekeekö joku sitä oikeasti työkseen.

Minä en lähde treffeille ihmisen kanssa jonka ammattia en tiedä. Kertoohan se paljon ihmisestä millaisen uran on itselleen valinnut ja minkä asian kanssa vietää ison osan arkipäivistään ja on erikoista jos tämän haluaa salata. Työ kertoo myös elämäntyylistä, esimerkiksi vuorotyö tai paljon matkustelua vaativa ammatti vaikuttaa arkeen paljon. Treffeillä on käyty niin johtajan, insinöörin, sairaanhoitajan kuin R-kioskin myyjän kanssa. En keksi (laillista) ammattia joka estäisi tai olisi estänyt minua lähtemästä treffeille kivan miehen kanssa. Mutta jos ei halua ammattiaan kertoa niin se on liian kummallista ja todennäköisesti skippaan. 

P.S. R-kioskin myyjä oli se kenen kanssa tuli pitkä suhde