Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko hyvän miehen? Lue tämä.
01.04.2021 |
Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös. Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen. Ketä tahansa kaksilahkeista ei kannata kelpuuttaa, mutta liikkeellä on oltava ajoissa, jos toiveena on perhe. Itsestäänselvyyksiä? Tietysti, mutta siltikään ei mene suurimmalle osalle kaaliin. Hämmästyttävän moni räpistelee epämääräisissä suhteissa, joissa kumpikaan osapuoli ei tule oikeasti kohdatuksi.
Muutama neuvo:
1) Käsittele omat traumasi. Tutki ajattelumallejasi ja sisäistä puhettasi. Opi istumaan täysin hiljaa itseksesi. Jos jotain nousee, anna sen nousta. Älä pelkää, älä torju. Tunne käsittelemättömät tunteesi ja vapauta ne, tiedosta syvällisesti että menneisyyden ei tarvitse olla läsnä nykyhetkessä.
2) Mieti, miksi tietynlaiset miehet herättävät kiinnostuksesi. Mitä yhteistä heissä on? Millaisia tunteita he herättävät? Millaiseksi he saavat sinut tuntemaan itsesi? Mitä toivot saavasi heiltä?
3) Millainen mies on kiinnostunut elämästä, jollaisen sinä haluaisit? Mitä ominaisuuksia tällaisella miehellä olisi? Mihin hän haluaisi käyttää aikaansa?Mitä hän toivoisi naiselta kumppanina? Älä niputa miehiä yhteen, ota heidät ihmisyksilöinä.
4) Kun olet käsitellyt traumasi tai ainakin saanut jo muutaman hyvän oivalluksen, aloita jokainen päivä puhtaalta pöydältä, sydän avoinna.
Bonus: älä kuuntele liikaa ystäviesi neuvoja.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos vanhemmat ovat lähes täydellisiä, mutta lapsi psykopaatti? Ihan itse siis, ilman vanhempien syytä. Näitä on vankilat pullollaan, hyvistä perheostä lähteneitä. Joku sanoi psykopaatiksi synnytään.
Ted Bundy, hyvät vanhemmat, sarj ....haaja silti.
Nyt varmaan apn pää räjähti ja joutuu hoitoon...Kuin kukaan ihminen olis täydellinen? Koskaan kuullutkaan sellaisesta.
Minä kirjoitinkin lähes. Jos on joku ideaali, on myös valtava määrä lähes sen kaltaisia olemassa. Kummallinen pakkomielle ap: lla ettei lämpimiä, huolehtivia, kunnollisia hyviä vanhempia voisi edes olla? Nyt on vahvasti vääristynyt maailmankuva jollain...älytön ideologia.
Kyllä lämpimiä, huolehtivia, kunnollisia hyviä vanhempia on. Itsekin olen. Mutta en olisi näin hyvä vanhempi, ellen olisi käsitellyt omia traumojani. Tai oikeammin sanottuna tuonut niitä tietoiselle tasolle, jotta pystyn parhaani mukaan vähentämään niiden vaikutusta vanhemmuuteeni. Traumani eivät ole suurensuuria, mutta nekin vaikuttivat aiemmin elämääni. Vapautumiseeni on liittynyt sellaisia asioita, jotka ovat saaneet minut uskomaan siihen, että olemme enemmän kuin kehomme. Osa teistä ehkä ymmärtää mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on pitkiä suhteita suomalaisten naisten kanssa takana. Koulutukseni on DI, minulla on ura ja raha-asiat kunnossa, vapaa-ajalla sporttailen, matkustelen ja mökkeilen. Normimeinikiä siis.
Neljä vuotta avoliitossa kauppatieteen tohtorin kanssa, 3 vuotta avoliitossa englannin fil.maist. kanssa, 3 vuotta avoliitossa DI:n kanssa, 14 vuotta insinöörin kanssa. Myös lyhyempiä suhteita suominaisien kanssa. Valitettavasti kaikki osoittautuivat enemmän tai vähemmän luonteeltaan häiriintyneiksi.
Sen jälkeen olen seurustellut kahden venäläisen naisen kanssa, joista toisen kanssa olen edelleen. Hän on töissä kaupassa. Jostakin syystä venäläiset naiset ovat hyvin tasapainoisia, osaavat nauttia elämästä ja he tietävät mitä haluavat elämältä. Heidän kanssaan on mukava olla ja heidän seurassaan tuntee olevansa eri tavalla arvostettu. He haluavat heitä kohdeltavan kuin prinsessaa mutta sen tekee mielellään ja luonnostaan, koska he antavat sen ihanalla tavalla rakkautena takaisin. En tiedä miksi he ovat niin erilaisia. Luulen, että kaikki tämä tasa-arvohömpötys on pilannut suomalaisen naisen. Heistä saa hyviä työntekijöitä ja kenties hyviä ystäviä. Mutta hyvää rakastajatarta heistä ei tunnu saavan. Ainakaan minä en saanut. Luovutin jo monta vuotta sitten.
Hiukan pistää epäilemään, kun mies sanoo, että kaikki suomalaiset naiset, joiden kanssa on seurustellut, ovat olleet häiriintyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos vanhemmat ovat lähes täydellisiä, mutta lapsi psykopaatti? Ihan itse siis, ilman vanhempien syytä. Näitä on vankilat pullollaan, hyvistä perheostä lähteneitä. Joku sanoi psykopaatiksi synnytään.
Ted Bundy, hyvät vanhemmat, sarj ....haaja silti.
Nyt varmaan apn pää räjähti ja joutuu hoitoon...Mistä tiedät, että psykopaattilasten vanhemmat ovat olleet lähes täydellisiä? Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ja jos lapsella on neuropsykologisia ongelmia, vanhempien tehtävä on hakea hänelle apua ja ulkopuolista tukea, jos omat voimat eivät riitä.
Mistäkö tiedän Ted Bundyn vsnhemmat ei olleet psykopaatteja?vaan huolehtivia, rakastavia kunnon ihmisiä? Siitä että olen lukenut ja katsonut asiasta tehtyjä lukemattoja tutkimuksia, dokumentteja, psykiatrien haastatteluja, hänen itsensä antamia haastatteluja vanhemmistaan, jne. Jopa kirjoja. Näitä löytyy netistä Youtubesta pilvin pimein. Itseäni aihe kiinnosti vuosia sitten. Joten perehdyin asiaan. Mm suomenkin tv stä tuli sarja sarjamurhaajan äiti. Aihe on erittäin kiinnostava, miksi ns normaalista tulee sarjamur haaja.
Syitä voi olla joskus vsnhemmissa, mutta usein ei ole. Ted oli psykopaatti eikä hänen tekoihin vaikuttaneet vanhemmat. Muut perheen lapsista täysin normaaleja kansalaisia niin kuin usein psykopaateilla on.
Eri juttu sitten jotkut gangsterisuvut
Huolehtivalla ja rakastavalla vanhemmallakin saattaa olla geneettisiä tai muitakin puutteita, pelkkä normaali ei kerro täydellisyydestä. Esimerkiksi alkoholismi, siivousneuroottisuus, kontrollifriikkiys, syömishäiriöt ja työhulluus ovat saman asian eri piirteitä, jotka kulkevat suvussa. Osa on arvostettuja piirteitä, osa ei, osalla ne ovat hallinnassa ja osalla ei.
Kaikki vanhemmat tekevät sekä virheitä että oikeita asioita.
Lapsi voi hyvin nähdä vanhempansa täydellisenä vielä aikuisenakin (ja se voi olla myös huolestuttavaa).
Vanhemmat voivat myös näyttää ulospäin täydellisiltä naapureiden ja opettajien silmissä.
Vanhemmat (joita nyt ei ole tarkoitus syyllistää) eivät yleensä ole kokonaan joko hyviä tai pahoja. Silti näemme joskus vain sen, mitä toinen ihminen haluaa näyttää.
TB olisi saattanut joissain olosuhteissa olla mahdolliselle lapselleen loistava isä, ja lapsesta olisi kasvanut normaali. Tai sitten jotain ihan muuta. Olisiko lapsesta joka tapauksessa näkynyt se, millainen hänen isänsä on?
Kaikkien perheen lasten persoonallisuus on yleensä täysin erilainen. Mitä jos vanhemmat ovat osanneet kasvattaa täydellisesti vain niitä kilttejä lapsia? Tai osanneet kasvattaa oikein hyvin niitä, jotka ovat sosiaalisia, mutta ei sitä, joka oli ujo ja sulkeutunut?
Eräs psykologi (jonka nimeä en tietenkään muista), kirjoitti erilaisista persoonallisuuksista ja kasvatuksesta. Hän oli itse avoin ja sosiaalinen, mutta lapsi oli ujo. Se aiheutti hänen mukaansa aika paljon turhautumista ja ehkä jopa kiukkua molemmille, kun hän yritti kasvattaa lastaan "oikeanlaiseksi". Hän oli täydellinen vanhempi, kaikkien silmissä, kunnes oivalsi jotain hyvin tärkeää lastenkasvatuksesta. Hän kertoi yhden tavan, jolla täydellinen vanhempi voi tahtomattaan vahingoittaa lapsensa mieltä hyvää tarkoittavalla kasvatuksella.
Olisiko joku sattumalta lukenut joskus tämän kirjan, ja muistaisi kirjoittajan ja opuksen nimen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos vanhemmat ovat lähes täydellisiä, mutta lapsi psykopaatti? Ihan itse siis, ilman vanhempien syytä. Näitä on vankilat pullollaan, hyvistä perheostä lähteneitä. Joku sanoi psykopaatiksi synnytään.
Ted Bundy, hyvät vanhemmat, sarj ....haaja silti.
Nyt varmaan apn pää räjähti ja joutuu hoitoon...Kuin kukaan ihminen olis täydellinen? Koskaan kuullutkaan sellaisesta.
Minä kirjoitinkin lähes. Jos on joku ideaali, on myös valtava määrä lähes sen kaltaisia olemassa. Kummallinen pakkomielle ap: lla ettei lämpimiä, huolehtivia, kunnollisia hyviä vanhempia voisi edes olla? Nyt on vahvasti vääristynyt maailmankuva jollain...älytön ideologia.
Sori, en älynnyt että olisi pitänyt mainita, että EN ole ap. Varsinkin kun olen ollut myös eri mieltä hänen kanssaan jostain.
Tietysti on olemassa. Pakkohan mun on ajatella, että suurin osa vanhemmista on hyviä, kunnollisia, lämpimiä ja huolehtivia, muuten MULLA hajoaisi pää.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole mun mielestä edes lähes täydellinen, ja kaikki tekevät joskus virheitä. Eikä aina edes huomaa niitä itse.
Mun mielestä olisi outoa jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Enemmän on varmasti niitä, jotka ovat siltä väliltä, ja yrittävät tehdä oikein kykyjensä mukaan.
Mun ideologia on se, etten osaa demonisoida tai tehdä pyhimystä kenestäkään ihmisestä.
En silti sano, että sinun ideologiasi olisi vääristynyt, vaikka se olisi erilainen kuin minun, ja minulle outo ajatus. Samoin kuin se, että mielestäsi jonkun pää räjähtäisi jostain mielipiteestä ja hän "joutuisi" hoitoon?
🐥⚘En ole ap.⚘🐥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi traumaattisia kokemuksia ihmisellä taustallaan, ei se tee hänestä ei hyvää ihmistä...
No ei se tee kenestäkään huonoakaan ihmistä. Ratkaisevaa on purkaako ja kostaako niitä traumojaan muille vai ei, eli onko ihmisellä traumoista huolimatta kyky empatiaan ja millainen moraali.
Käsittelemättömät traumat ohjaavat ihmisen käytöstä. Mennään lukkoon jostain normaalista riitatilanteessa, ei kyetä esittämään omia toiveita, pitämään omia rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miehiä vaan valitaan, ihan tosta noin. Aika harva nainen on tilanteessa, jossa voi valita suuresta tarjokasjoukosta.
Ja 6) lopeta se traumojesi vatvomien kun olet miehen löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Ne mitkä on tullut edellisistä parisuhteissa. Tosin minunkin kohdalla on ammattilaiset heti nostaneet kädet ylös ja sain eläkkeen, että tuskin pystyn toipumaan parisuhdetraumoista mihinkään parisuhteeseen ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Traumoja, tai sisäistä puhetta, ajattelumalleja, käyttäytymismalleja tms. Voisin väittää, että jokaisella ihmisellä on menneisyyden tapahtumien aiheuttamaa painolastia, joka vaikuttaa vielä nykyhetkessä.
Ainoat ihmiset millä ei ole traumoja on täysveriset synnynnäiset psykopaatit ja ihmiset joilla ei riitä älynlahjat traumatisoitumiseen. Jotta voit traumatisoitua pitää olla riittävä määrä järkeä päässä, että pystyy muodostamaan ristiriidan josta syntyy trauma.
Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."
Millä vuosisadalla elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."
Millä vuosisadalla elät?
Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on pitkiä suhteita suomalaisten naisten kanssa takana. Koulutukseni on DI, minulla on ura ja raha-asiat kunnossa, vapaa-ajalla sporttailen, matkustelen ja mökkeilen. Normimeinikiä siis.
Neljä vuotta avoliitossa kauppatieteen tohtorin kanssa, 3 vuotta avoliitossa englannin fil.maist. kanssa, 3 vuotta avoliitossa DI:n kanssa, 14 vuotta insinöörin kanssa. Myös lyhyempiä suhteita suominaisien kanssa. Valitettavasti kaikki osoittautuivat enemmän tai vähemmän luonteeltaan häiriintyneiksi.
Sen jälkeen olen seurustellut kahden venäläisen naisen kanssa, joista toisen kanssa olen edelleen. Hän on töissä kaupassa. Jostakin syystä venäläiset naiset ovat hyvin tasapainoisia, osaavat nauttia elämästä ja he tietävät mitä haluavat elämältä. Heidän kanssaan on mukava olla ja heidän seurassaan tuntee olevansa eri tavalla arvostettu. He haluavat heitä kohdeltavan kuin prinsessaa mutta sen tekee mielellään ja luonnostaan, koska he antavat sen ihanalla tavalla rakkautena takaisin. En tiedä miksi he ovat niin erilaisia. Luulen, että kaikki tämä tasa-arvohömpötys on pilannut suomalaisen naisen. Heistä saa hyviä työntekijöitä ja kenties hyviä ystäviä. Mutta hyvää rakastajatarta heistä ei tunnu saavan. Ainakaan minä en saanut. Luovutin jo monta vuotta sitten.
Kaikki eivät kykene tasavertaiseen parisuhteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten halua. Pikkusen hulttio on paljon hauskempi ja parempi eräissä kotitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Itse olen sitä mieltä, että pullamössössä kasvaneet ihmiset ovat usein kaikkein huonoimpia kumppaneita. Heillä on usein vähän empatiakykyä. Elämänkokemus ja vastoinkäymiset tuovat perspektiiviä elämään. Esim. sen sijaan, että kysytään, että kiusattiinko sinua, pitäisi kysyä, olitko sinä kiusaaja? Ihmiset ovat niin erilaisia keskenään ja tarpeet ovat niin erilaisia, että samanlaisissa perheissä syntyy hyvinkin erilaisia ihmisiä. Traumoja syntyy jo pelkästään kahden hyvin erilaisen ihmisen parisuhteessa, vaikka kaikki olisi muuten kunnossa. Erityisesti omasta mielestään vahvat (tunteettomat ja itsekkäät) miehet aiheuttavat toisille traumoja parisuhteissa, erityisesti kilteille ja mukaville naisille.
Aloituksessa on hyvin naisia syyllistävä sovinistinen näkökulma. Jos mies on se, joka aiheuttaa traumoja, pitäisikö miehen hoitaa omaa käytöstään tai olisiko ylipäätään parempi, ettei perheitä perustettaisi tällaisten epäempaattisten miesten kanssa. Miksi miesten ei tarvitsisi lainkaan hoitaa omaa epäkypsyyttään? Juurisyy tässä on, että miehellä ei ole kykyä hyväksyä epätäydellisyyttä. Tämä on kuitenkin sairas piirre ja näin ajatteleva tarvitsee itse terapiaa. Samanlainen curling-ihminen jättää automaattisesti, jos vaimo sairastuu esimerkiksi syöpään, koska empatiakykyä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vmp. Luettelet itsestäänselvyyksiä. Tässä sulle pari faktaa. Jos ei ole kauneinta 10 %, niin sitä miestä ei vain "valita". Toisekseen monet miehet (kuten myös naiset) ovat todella eteviä esittämään jotain muuta kuin ovat. Siksi ihmiset räpiköivät niissä epämääräisissä suhteissa. Kun ei osata olla rehellisiä heti alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vmp. Luettelet itsestäänselvyyksiä. Tässä sulle pari faktaa. Jos ei ole kauneinta 10 %, niin sitä miestä ei vain "valita". Toisekseen monet miehet (kuten myös naiset) ovat todella eteviä esittämään jotain muuta kuin ovat. Siksi ihmiset räpiköivät niissä epämääräisissä suhteissa. Kun ei osata olla rehellisiä heti alusta asti.
Onpa pinnallista ajattelua. Miksi halusisit valita miehen, jolle naisessa tärkeintä on kauneimpaan 10% kuuluminen? Elämä on joka tapauksessa valintoja. Kannattaa tiedostaa millä perusteella itse tekee valintansa.
Vierailija kirjoitti:
5) tee aloite.
En ole koskaan tehnyt, enkä tee :) Ei ole tarvinnut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ole aikaisin liikenteessä. Tämä on ehkä KAIKKEIN TÄRKEIN neuvo, koska raaka totuus on että parhaat parisuhdemiehet viedään nuorina. En kuitenkaan tarkoita mitään alaikäisten suhteita, vaan paras pariutumisikä on 18-25. Tämä on ihan tutkittu ja tilastoitu, että tuon ikäisinä opiskeluaikana sovitut parisuhteet ja avioliitot kestää kaikkein pisimpään.
Olen aika lailla eri mieltä. 18-25 -vuotiaissa miehissä on paljon keskenkasvuisia, jotka eivät osaa käyttäytyä, ottaa vastuuta teoistaan tai tunne itseään kunnolla. Moni on kavereiden vietävissä ja ne parisuhteeseen hinkuvat haluavat monesti sitä vain siksi, että saa seksiä ja että tosimiehellä kuuluu olla nainen. Toisaalta ne hyvät ja kypsät miehet varmasti ovat kysyttyjä tuossa iässä ja heidän parisuhteensa todennäköisesti kestävätkin pitkään.
Kaipaisin myös linkkiä tutkimukseen ja tilastoihin siitä, että juuri tuon ikäisenä solmitut parisuhteet ja avioliitot kestävät pisimpään. Pakko vielä vääntää rautalangasta, että pitkä parisuhde ei ole yhtä kuin HYVÄ parisuhde. Moni nuorella iällä jonkun kanssa yksiin mennyt ja perheen perustanut kipuilee kolmekymppisenä negatiiviseen suuntaan muuttuneen kumppaninsa ja olemattoman itsetuntemuksensa kanssa. 18-vuotias on eri ihminen kuin 28-vuotias, saati 38-vuotias. Jotkut pariskunnat toki onnistuvat kasvamaan suhteellisen samaa tahtia ja täten parisuhdekin pysyy onnellisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikille varhain solmituille parisuhteille kävisi näin. Ero on ikävä kyllä aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto.
Ja ihana, että kakkoskohdassa neuvottiin taas välttelemään komeita miehiä. Itselläni on ikäviä kokemuksia nimenomaan rumista miehistä: mustasukkaisia, katkeria ja pettävät aina, kun siihen tilaisuus aniharvoin tulee. Jos kiva komea mies joskus pettää, siitä silti puuttuu ne jokapäiväistä elämää ankeuttavat katkeruus ja mustasukkaisuus.
No tämäpä tämä. Siinå tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun ruma/epäsuosittu mies alkaa saada pillua. Se velkoo kaikilta suostuvilta naisilta kaikki ne hikisten ja katkerien teini- ja varhaisaikuisuusaikojen vaillejäämisen kokemuksensa. Ja kun on kerran pää avattu, ei ruma mies osaa lopettaakaan.
Komea mies tietää, mitä seksi on, eikä siksi siis ole niin satunnaisten tilaisuuksien vietävissä, varsinkaan jos ehdotteleva nainen ei ole mitenkään erikoisen viehättävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä traumat?
Oliko isäsi alkoholisti? Väkivaltainen äitiäsi kohtaan fyysisesti tai henkisesti? Koitko vanhempiesi eron? Oliko perheessänne lämpöä, hyväksyttiinkö sinut sellaisena kuin olet? Kärsikö joku perheessänne mielenterveysongelmista? Tunsitko olevasi toivottu ja rakastettu? Saiko perheessänne näyttää myös negatiivisia tunteita? Onko joku joskus pettänyt luottamuksesi? Kiusattiinko sinua koulussa? Oliko sinulla hyviä ystäviä? Koitko usein häpeää? Surua? Katkeruutta? Vähäteltiinkö sinua? Miten teini-ikäsi sujui, saitko äidiltäsi tukea naiseksi kasvamisessa? Ahdisteltiiko sinua seksuaalisesti? Oliko perheessänne taloudellisia vaikeuksia? Olivatko vanhempasi läsnä? Kärsikö joku lähipiirissäsi riippuvuuksista? Oliko perheessänne tai suvussanne asioita, joista ei saanut puhua? Miten vanhempasi puhuivat muista ihmisistä? Arvostiko isäsi äitiäsi, oliko heidän suhteensa tasa-arvoinen ja rakastava? Millaista hoivaa sait vauvana ja pikkulapsena?
Jne jne jne.
Kaikki ikävät tapahtumat EIVÄT aiheuta traumoja. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään traumoja.
Näin juuri. Minua on joskus kiusattu koulussa, äidiltä ei saanut tarpeeksi tukea naiseksi kasvamiseen, minulla oli jossain vaiheessa etäinen suhde isän kanssa, minulla oli teini-iässä huono itsetunto, olin joskus kouluaikana yksinäinen... Mutta en ole silti traumatisoitunut noista ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Itsellä on pitkiä suhteita suomalaisten naisten kanssa takana. Koulutukseni on DI, minulla on ura ja raha-asiat kunnossa, vapaa-ajalla sporttailen, matkustelen ja mökkeilen. Normimeinikiä siis.
Neljä vuotta avoliitossa kauppatieteen tohtorin kanssa, 3 vuotta avoliitossa englannin fil.maist. kanssa, 3 vuotta avoliitossa DI:n kanssa, 14 vuotta insinöörin kanssa. Myös lyhyempiä suhteita suominaisien kanssa. Valitettavasti kaikki osoittautuivat enemmän tai vähemmän luonteeltaan häiriintyneiksi.
Sen jälkeen olen seurustellut kahden venäläisen naisen kanssa, joista toisen kanssa olen edelleen. Hän on töissä kaupassa. Jostakin syystä venäläiset naiset ovat hyvin tasapainoisia, osaavat nauttia elämästä ja he tietävät mitä haluavat elämältä. Heidän kanssaan on mukava olla ja heidän seurassaan tuntee olevansa eri tavalla arvostettu. He haluavat heitä kohdeltavan kuin prinsessaa mutta sen tekee mielellään ja luonnostaan, koska he antavat sen ihanalla tavalla rakkautena takaisin. En tiedä miksi he ovat niin erilaisia. Luulen, että kaikki tämä tasa-arvohömpötys on pilannut suomalaisen naisen. Heistä saa hyviä työntekijöitä ja kenties hyviä ystäviä. Mutta hyvää rakastajatarta heistä ei tunnu saavan. Ainakaan minä en saanut. Luovutin jo monta vuotta sitten.