Haluatko hyvän miehen? Lue tämä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi "hyvä" mies huolisi jonkin traumaattisen naisen? Kyllä "hyvä" mies tarvitsee "hyvän" naisen ja päinvastoin.

Ööö. Ja traumaattinen tai traumansa käsitellytkö ei olisi hyvä nainen? Kyllä on.

Yleensä juuri oikein hyvä, koska kukaan ei elämästä ilman vastoinkäymisiä selviä ja kun on käsitellyt traumoja, niinkin kykenevämpi käsittelemään muitakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Että miehiä vaan valitaan, ihan tosta noin. Aika harva nainen on tilanteessa, jossa voi valita suuresta tarjokasjoukosta.

Ja 6) lopeta se traumojesi vatvomien kun olet miehen löytänyt.

Ei tarvi löytää kuin se yks sopiva.

Ja traumoja voi käsitellä terapiassa.

Pelottavampia on ne, joilla mukamas ei olw mitään... eivät tunnista tai tunnusta omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on pitkiä suhteita suomalaisten naisten kanssa takana. Koulutukseni on DI, minulla on ura ja raha-asiat kunnossa, vapaa-ajalla sporttailen, matkustelen ja mökkeilen. Normimeinikiä siis.

Neljä vuotta avoliitossa kauppatieteen tohtorin kanssa, 3 vuotta avoliitossa englannin fil.maist. kanssa, 3 vuotta avoliitossa DI:n kanssa, 14 vuotta insinöörin kanssa. Myös lyhyempiä suhteita suominaisien kanssa. Valitettavasti kaikki osoittautuivat enemmän tai vähemmän luonteeltaan häiriintyneiksi.

Sen jälkeen olen seurustellut kahden venäläisen naisen kanssa, joista toisen kanssa olen edelleen. Hän on töissä kaupassa. Jostakin syystä venäläiset naiset ovat hyvin tasapainoisia, osaavat nauttia elämästä ja he tietävät mitä haluavat elämältä. Heidän kanssaan on mukava olla ja heidän seurassaan tuntee olevansa eri tavalla arvostettu. He haluavat heitä kohdeltavan kuin prinsessaa mutta sen tekee mielellään ja luonnostaan, koska he antavat sen ihanalla tavalla rakkautena takaisin. En tiedä miksi he ovat niin erilaisia. Luulen, että kaikki tämä tasa-arvohömpötys on pilannut suomalaisen naisen. Heistä saa hyviä työntekijöitä ja kenties hyviä ystäviä. Mutta hyvää rakastajatarta heistä ei tunnu saavan. Ainakaan minä en saanut. Luovutin jo monta vuotta sitten.

Hiukan pistää epäilemään, kun mies sanoo, että kaikki suomalaiset naiset, joiden kanssa on seurustellut, ovat olleet häiriintyneitä. 

Tämä. Jostain syystä kirjoittaja ei ole löytänyt onnea tasa-arvoisesta suhteesta tasavertaisen kumppanin kanssa. Se on ihan okei, että tietää naismakunsa ja haluaa löytää itselleen sopivan kumppanin. Mutta se kuulostaa keskenkasvuiselta, että kokee tarvetta nimitellä niitä itselle sopimattomia häiriintyneiksi. Kaikille näille suhteille on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä ja se on kirjoittaja itse. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on itse jostain syystä kyvytön moderniin tasa-arvoiseen suhteeseen ja vierittää sen naisten syyksi.

Mulla jo on hyvä mies, ja aloitus on jaskaa.

Riippuu mitä haluaa elämältä. Jos haluaa järkisuhteen, niin varmasti kannattaa käyttää aikansa sen syväanalysointiin millainen mies olisi paperilla hyvä ja napata sitten sellainen. Tai sitten voi antaa vaan intohimon viedä. Tuloksena saattaa olla paperilla epätäydellinen mies, joka saa sukat pyörimään jaloissa vielä 12 vuotta ja 4 lasta myöhemminkin. En vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Tätä minäkin ihmettelin. Oman elämäni tärkein päätös oli uskaltautua unelma-alalle, vaikka siinä onnistuminen saati taloudellinen puoli on todella epävarmaa. Ja toinen tärkein päätös oli hankkia lapsia. Puolison valinta oli toki tärkeää, mutta en sanoisi sitä elämän tärkeimmäksi päätökseksi. Ja onhan se aina peruttavissa, jos muuttaa mielensä, toisin kuin vaikka lasten hankinta.

Tämä. Esimerkiksi uraan liittyvät päätökset, lastenhankinta ja jotkut terveyteen liittyvät päätökset ovat minusta paljon tärkeämpiä kuin miehen valinta. Lisäksi ystävyyssuhteet ja harrastukset. Minä voisin olla onnellinen aika monen miehen rinnalla ja tarvittaessa yksinkin. Noilla edellä mainituilla on paljon suurempi merkitys elämänlaatuuni.

1. Miehen valitseminen ei todellakaan ole tärkein päätös elämässäni

3. Joissain näissä oli ihan perää ja ne kyllä pätee miehiinkin, _ei vain naisiin._

4. Sanot, että älä kuuntele ystävien neuvoja, mutta pitäisikö meidän kuunnella vauvapalstan anonyymin neuvoja?

5. Parisuhteessa on vain pakko hyväksyä, että toinen osapuoli ei ole tähdellinen ja ihmisissä on epäkohtia

6. Jotenkin hiertää tämä kirjoitus, kun se haiskahtaa siltä, että yrität kouluttaa naisista "täydellisiä kumppaneita" ja yrität peitota itsekkäät aikeesi ja (anteeksi tämä ilmaisu mutta) naisvihasi auttavaisen sävyn alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Siinä vaihessa jos teet lapsia sen valintasi kanssa niin se on tietyiltä osin peruuttamaton. Se  toinen on aina oleva lapsiesi toinen vanhempi ja sitä et saa enää peruttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Ja juuri siksi se onkin niin vaativa suhde. Jos toinen on aina vapaa lähtemään milloin haluaa niin silloin sen suhteen ylläpito on paljon vaikeampaa kuin jos toisella on jotkut vahvat muut siteet sinuun.

Vierailija kirjoitti:

1. Miehen valitseminen ei todellakaan ole tärkein päätös elämässäni

3. Joissain näissä oli ihan perää ja ne kyllä pätee miehiinkin, _ei vain naisiin._

4. Sanot, että älä kuuntele ystävien neuvoja, mutta pitäisikö meidän kuunnella vauvapalstan anonyymin neuvoja?

5. Parisuhteessa on vain pakko hyväksyä, että toinen osapuoli ei ole tähdellinen ja ihmisissä on epäkohtia

6. Jotenkin hiertää tämä kirjoitus, kun se haiskahtaa siltä, että yrität kouluttaa naisista "täydellisiä kumppaneita" ja yrität peitota itsekkäät aikeesi ja (anteeksi tämä ilmaisu mutta) naisvihasi auttavaisen sävyn alle.

7. Kehotettiin, että älä niputa kaikkia miehiä yhteen. Silti kirjoittaja luulee, että kaikki miehet ajattelevat samalla tavalla kuin hän.

Sillä ei ole mitään väliä mitä minä haluan, kun ne hyvät (senpuoleen kuin huonotkaan) miehet eivät halua minua.

Vierailija kirjoitti:

5) tee aloite.

Miksi? Koska aloitteen tekeminen on sinusta ahdistavaa ja epämukavaa? On se naisistakin. Olen kyllä samaa mieltä, että naistenkin on hyvä tehdä aloitteita, koska se ei ole vain miesten työ. Olen kuitenkin ollut jo muutamassa parisuhteessa se aloitteen tekijä ja mies ei ole laittanut tikkua ristiin parisuhteen eteen. Jos myös mies tekee aloitteita, tiedän että hän on kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Siinä vaihessa jos teet lapsia sen valintasi kanssa niin se on tietyiltä osin peruuttamaton. Se  toinen on aina oleva lapsiesi toinen vanhempi ja sitä et saa enää peruttua.

Joo, arvasin että joku takertuu tähän ja onhan se osin tottakin. Mutta ei se lasten isän valinta nyt siltikään ole yhtä iso valinta kuin se tekeekö niitä lapsia ylipäänsä. Tai joku ehkä kokee että on. Aika monet kokee ettei ole, turha siitä varmaan alkaa vääntämään. Ei kummatkaan ole omalta kohdaltaan väärässä. Mutta tämä alaketju lähti kommentista jossa päiviteltiin aloituksen lausetta "miehen valinta on elämäsi tärkein päätös". Se on kyllä väärin sanottu niin kauan kun ei kaikki naiset koe sitä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Ja juuri siksi se onkin niin vaativa suhde. Jos toinen on aina vapaa lähtemään milloin haluaa niin silloin sen suhteen ylläpito on paljon vaikeampaa kuin jos toisella on jotkut vahvat muut siteet sinuun.

No riippuu siitä miten suuressa roolissa se elämän mittainen parisuhde on omassa elämässä. Kyllä minulle on huomattavasti tärkeämpää se, onko lapseni olemassa ollenkaan vai eivät kuin se onko meillä ydinperhe vai yh-perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen loppui tähän lauseeseen: "Miehen valinta on elämäsi tärkein päätös."

Millä vuosisadalla elät?

Olisit nyt kuitenkin ennen kommentoimista lukenut myös seuraavan lauseen, eli: "Jos siis olet heteronainen, joka haluaa vakituisen parisuhteen."

Olen eri, mutta minä olen vakituisen parisuhteen haluava heteronainen ja silti täysin eri mieltä tuosta. Kuten veikkaan useimpien tuttavienikin olevan. Esimerkiksi lasten hankkiminen on paljon suurempi päätös. Miehen voi vaihtaa, mutta lapsia ei voi palauttaa.

Minusta juuri se tekee miehen valinnasta niin vaativan. Se mies pitää saada pysymään suhteessa ihan vain sillä että liitto toimii ja rakkautta riittää. Lapset taas ovat peruuttamattomasti sidottuja vanhempiinsa joten ne ovat siinä tulit toimeen niiden kanssa tai et.

Jaa, minä en koe että miehen (tai ylipäänsä kenenkään) pitäisi pysyä suhteessa jossa ei halua olla. Ei se ero mikään maailmanloppu ole. Toki tavoitetila on se, että kaikki osapuolet ihan itse haluaa olla siinä perheessä. Mutta paljon mieluummin olisin yh kuin lapseton. Elämässä on joitakin täysin peruuttamattomia päätöksiä joita ei saa millään keinolla tekemättömäksi vaikka olisi menty miten pahasti metsään, mutta parinvalinta ei ole yksi niistä. Sen saa aina peruttua eroamalla.

Ja juuri siksi se onkin niin vaativa suhde. Jos toinen on aina vapaa lähtemään milloin haluaa niin silloin sen suhteen ylläpito on paljon vaikeampaa kuin jos toisella on jotkut vahvat muut siteet sinuun.

No riippuu siitä miten suuressa roolissa se elämän mittainen parisuhde on omassa elämässä. Kyllä minulle on huomattavasti tärkeämpää se, onko lapseni olemassa ollenkaan vai eivät kuin se onko meillä ydinperhe vai yh-perhe.

Ja lisään vielä, että minusta jopa lapsiluku on isompi päätös kuin se kumppanin valinta. Avioero vs kolmas lapseni ei olisi edes olemassa. Aika helppo.

Tämä on taas näitä aloituksia, joiden idea on kannustaa naisia yhteen niiden tylsien järkivalintamiesten kanssa sen sijaan että seuraisivat sydäntään. Lopputuloksena avioliitto jonka seksielämä kuolee papin aameneen, rikkinäinen perhe ja kaikilla paha mieli. Sitten ulistaan täällä kun akka lähti.