Oletko katsonut Seaspiracy-dokumentin Netflixistä? - Jos olet, niin vieläkö kala ja äyriäiset maistuvat?
Todella silmät avaava dokumentti. Koko maailman pitäisi nähdä tämä. Se kertoo kuinka kalastusteollisuus vauhdittaa ilmastonmuutosta ja maapallon ekologista romahdusta käytännössä nopeammin kuin mikään muu ihmisen toiminta. Tätä vauhtia parinkymmenen vuoden päästä maailman meret on ryöstökalastettu tyhjiksi, ja se tarkoittaa käytännössä kaiken loppua, myös meidän. Ihminen ei voi elää planeetalla, jonka meret ovat kuolleet.
Se kertoo myös siitä kuinka voittoa tavoittelemattomat luonnonsuojelujärjestöt ovat juonessa mukana. Esimerkkinä tästä MSC (Marine Stewardship Council), joka asettaa standardit kestävälle kalastukselle. Meriruokapakkauksissa kautta maailman on MSC:n ekoleimoja, jonka mukaan tuote on kalastettu kestävällä tavalla, joka ei liikakuluta kalakantoja. Dokumentissa käy kuitenkin ilmi että nuo kalastustavat ovat kaikkea muuta kuin kestäviä. Käytännössä tällaiset järjestöt ovat noiden ryöstökalastajien rikostovereita, tarkoituksenaan maksimoida kalastusteollisuuden voitot, peittelemällä näiden toiminnan epäkohtia, hämäten kuluttajia uskomaan ettei sen toiminnassa ole mitään pahaa.
Valtaosalla kuluttajista ei ole aavistustakaan kuinka suurta tuhoa lautasella oleva kala, katkarapu tai muu merielävä aiheuttaa. Mediassa meille kerrotaan että se on kuluttamamme muovi, joka tuhoaa meret, mutta todellisuudessa se on miljardeja tuottavien teollisuudenalojen ahneus, jolta valtiovalta sulkee silmänsä. Meressä kelluvat muovipillit ovat loppujen lopuksi pienimpiä ongelmistamme.
Tuon katsottua tuli vähän sellainen olo että jatkossa sitä miettii monta kertaa ennen kuin ostaa kalaa tai muita meren antimia. Tämä tuhoisa toimiala kun on olemassa vain siksi koska sen tuotteille on kysyntää, jos tuo kysyntä loppuu, silloin loppuu myös tämä tuhoisa toiminta.
Kommentit (45)
Hankala katsoa kun ei ole Netflixiä.
En ole vielä, mutta on listalla. Pääsääntöisesti nämä on Michael Moore -tyylisiä tarkoitushakuisia dokkareita, jotka esittävät valittuja faktoja, mutta eivät kokonaisuutta. Esimerkiksi Cowspiracy noudatti tätä logiikkaa.
David Attenborough’n dokkari oli hyvä, suosittelen.
Ahdistavaa! En ole katsonut, mutta voisi katsoa, kiitos vinkistä. Olen katsellut hengenvaarallinen saalis ohjelmaa ja siinä miettinyt monta monta kertaa miten rapuja muka riittää ikuisesti :D mutta eipä niitä sitten oikeasti taida riittääkään!
On se prkle kun ei voi enää mitään syödä. Kaikki pilaa maapallon.
Jo nimi kertoo sen, että tuolla on ihan tarkoituksella haettu tiettyä näkökantaa. Ja sinä lankesit siihen ansaan.
Oli oikein hakemalla haettu draamaa ja kaikki "vakavat" tapahtumat oli niin tekemällä tehtyjä että huhhuh. Vaikka en muutenkaan hirveästi kalasta jne. tykkää, niin myönnän että heti jälkeen väsäsin tonnikalasalaatin kun rupesi tekemään mieli.
Myönnän kyllä kalastuksen eettiset ongelmat ja merien saasteet ja ihmisten liikakulutuksen ja mitä näitä nyt on, mutta mielummin katsoisin jonkun asiantuntijan monotonista puhetta ja tilastoanalyysiä asiasta, kuin jonkun Reddit-etsivän sensaationhakuisen kämädokumentin.
Filmin tekijät sananmukaisesti riskeerasivat henkensä paljastaessaan totuuden kalastusteollisuudesta. Ylikalastusta, mereen jätettyjä verkkoja, korruptiota, ahneutta, orjatyövoimaa, murhia ja valheita. He joutuivat pakenemaan sekä rikollisilta että poliiseilta salakuvatessaan filmiä varten.
Ja tosiaan. Thaimaalaiset katkaravut kannattaa jättää ostamatta. Niiden kalastuksessa nimittäin käytetään orjatyövoimaa, joka on kirjaimellisesti vankina noilla kalastusaluksilla.
Hiukkasen oudolta tuntui se kohta jossa kuulemma Japanin hallitus seuraa paikalle (paikka josssa valaita ja delfiinejä teurastetaan) tulevia turisteja. Voi olla tottakin. Japanihan taitaa olla niitä harvoja maita jotka valaita vielä metsästävät (vaikka väittävätkin sen olevan tieteelliseen tarkoitukseen tehtävää teurastusta)
Katsoin tämän eilen. Kieltämättä ajatuksia herättävä dokumentti. Kalaa en ole pahemmin syönyt tähänkään asti, paitsi sushia rakastan. Jatkossa noukin sushibuffetissa lautaselle enemmän kalattomia susheja.
Kalastus ja kalan syöminen nyt eivät itsessään ole syypäitä merien ekosysteemien tuhoutumiseen, ovathan ihmiset kalastaneet iät ja ajat. Ongelmana on liikakalastus. Ja tämä taas juontaa juurensa siihen ydinongelmaan, josta suurin osa maailman ongelmista nykyisin kumpuaa: liikakansoitukseen. Meitä ihmisiä on liikaa tällä maapallolla.
Olen lopettanut merikalan ja katkarapujen syömisen vuosia sitten. Päättelin, että veden elävien tilanteen täytyy käydä sietämättömäksi ihmisen ahneuden edessä. Luultavasti tilanne on pahempi mihin oma mielikuvitus riittää.
Syön kotimaista järvikalaa. Koen sen ainakin toistaiseksi kestäväksi ja eettiseksi.
Dokumentti on katsomassa. Laitan katsottavien listalle.
Suosittelen suosimaan kotimaista villikalaa. Esimerkiksi särkeä syömällä autetaan Itämeren rehevöitysongelmissa ja osa Itämeren silakoista menee turkistarhojen rehuksi. Olemme tuhansien vesistöjen maa, mutta ostamme eniten ulkomaalaista, pahimmillaan kasvatettua kalaa. Onki käteen ja menoksi!
Ihan ok dokkari verrattuna muihin kuten "what the health", jossa vääristellään faktoja ja esitetään luvut sellaisessa formaatissa ettei niillä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Pientä liioottelua siellä täällä. Ei kannata ihan faktana ottaa kaikkea. Lähenkin tästä tekemään itselleni savulohileivän.
Vierailija kirjoitti:
Filmin tekijät sananmukaisesti riskeerasivat henkensä paljastaessaan totuuden kalastusteollisuudesta. Ylikalastusta, mereen jätettyjä verkkoja, korruptiota, ahneutta, orjatyövoimaa, murhia ja valheita. He joutuivat pakenemaan sekä rikollisilta että poliiseilta salakuvatessaan filmiä varten.
Ja tosiaan. Thaimaalaiset katkaravut kannattaa jättää ostamatta. Niiden kalastuksessa nimittäin käytetään orjatyövoimaa, joka on kirjaimellisesti vankina noilla kalastusaluksilla.
Ei minua ainakaan haittaa orjatyövoiman käyttö, kun ei se kerran häiritse sähköauto-ilmastonmuutoshörhöjäkään. Mieluummin lapsiorjatyövoimalla tuotettuja halpakatkiksia, kuin että joutuisin maksamaan niistä enemmän.
No sitten vaan keksit ratkaisun tähän ongelmaan. Miten kalastus rajoitetaan kestävälle taholle korruptoituneiden viranomaisten avulla? Paljon helpommissakin asioissa on epäonnistuttu.
Liikakalastus, muovin päätyminen meriin ym. ovat monin paikoin todellisia ongelmia ja on sinänsä hyvä, että ne saavat lisää huomiota osakseen.
Seaspiracya katsoessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei tuollaisten dokkarien tekijöille makseta siitä, että he antavat mahdollisimman oikean ja tasapainoisen kuvan asioista. Heille maksetaan siitä, että rakentavat aiheen ympärille hyvän tarinan jotta se saa mahdollisimman paljon katsojia. Silloin on hyödyksi venyttää totuutta sopivissa kohdin, ja muutenkin tehdä filmistä vahvasti tunteisiin vetoava.
Jos aihe ahdistaa, ja muutenkin, niin suosittelen katsomaan vaikkapa oheisen videon jolla meribiologi arvioi dokumentissa esitettyjä väitteitä:
Aion syödä kalaa harkintaa käyttäen jatkossakin.
Hyppää järveen nyyhkimään sitä ilmastonmuutostas. Oot varmaan sitä mieltä, että on vaan hyvä, kun ihmiset lisääntyy kuin kanit, sillä se on äfriggäläisen ja indialaisen ihmisoikeus!
Mee äkkiä lahjoittamaan rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, niin kaikki korjaantuu sillä ja sulla on taas hyvä mieli.
Jotenkin kummallista, että joku ei vielä tiennyt tätä.
Eikö siis tosiaan kukaan ole katsonut?