Miksi meidän perhettä aina koetellaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että velikään perheineen meille onnea toivoo. Ovat vain onnellisia että itsellään menee paremmin. Näin se vaan on.

Ap

No ethän sinäkään toivo mitään hyvää kenellekään, miksi muiden siis pitäisi toivoa hyvää sinulle?

Yleensä ne ongelmat on ihan itse aiheutettuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli teitä vaivaa.

Useimmat asiat elämässä on valintoja.

Masennus ei ole valinta.....toivon veljen perheelle välillä myös epäonnea.

Ap

Masennus nimenomaan on valinta ja tehostat sitä hienosti uhriutumalla ja kieriskelemällä itsesäälissä. Tuota menoa et parane koskaan koska helpompaa on vain olla uhri tekemättä mitään asioille.

AP:lle on kasautunut paljon ongelmia, enkä usko, että masennus on oma valinta. Tuntisin sympatiaa, mutta pahansuopuus karkottaa.

Kuulostaa siltä, että pahantahtoinen ihminen on saanut ansionsa mukaan.

Ap:n ongelmat ovat aika hyvin sidottuna toisiinsa, joten ei ihme että domino lähti liikkeelle. Työkyvytön --> työtön --> rahaongelmat --> masennus --> yksinäisyys. Lapsen ongelmia ei sen tarkemmin määritellä, mutta käytöshäiriöt ja ongelmat koulussa sopisi vielä kuvaan oireina.

Tärkeintä on saada mielenterveys kuntoon, fyysisten rajoitteiden kanssa oppii elämään. Jos työkyvyttömyys on pysyvää, voisi miettiä jotain harrastuksen kaltaista lisätienestiä (käsityöt, marjastus) niin saisi mahdollisuuden lisätuloihin ja tekemistä. Käsityöpiireistä voisi löytyä myös ystäviä.

Kannattaa nyt iloita omista asioista ja jättää ne kateus ja muu taakse. Katkeroidut ihan turhaan viattomille ihmisille, jotka eivät tilanteeseesi ole vaikuttanut. Masennukseen apua ja sit katse eteenpäin. Kun masennusta saa kuriin voi alkaa miettimään kirkkaammin ja ajatella ettei nyt ihan kaikki ole päin peetä. Kateus ei tuo mitään hyvää elämääsi. Veljesi on omat valinnat tehnyt niin että elämässä nyt siinä kohtaan, koita nyt elää sen asia kanssa.

Joo ap hyvä, positiivisuus pitää säilyttää! Ei saa olla katkera. Olen se jolla 6 vuotta mennyt kaikki päin persettä mutta lujasti luotan siihen että kaikki kääntyy parempaan! Jos ei muuta niin tulevaisudenusko pitää hyvällä mielellä!

Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu.

Aloita unimeditaatioilla/unihypnoosilla, YouTube löytyy vaikka kuinka paljon, valitse sopiva ja kuuntele joka ilta nukkumaan mennessä. Tee samaa meditaatiota pidemmän aikaa, min. 3 viikkoa joka ilta. Kirjoita päiväkirjaa kerran viikossa fiiliksistä, lue ensimmäinen merkintä 3kk päästä aloituksesta, ei aiemmin, ja katso onko mikään muuttunut. Tämä on helppo kun ei tarvi kun painaa on nappulaa ja käydä nukkumaan.

Toinen asia mikä tekee ihmeitä on luonnossa kävely. Ei kerrasta, mutta kokeile taas 3kk päästä fiiliksiä.

Vaikka olen menettänyt lähes kokonaan liikuntakykyni vuosia sitten ja makaan sängyssäni sen vuoksi kaikki päivät niin. Ei ikinä tulisi mieleeni toivoa toiselle pahaa, omalle veljelleni. Miten se oma elämä paremmaksi muuttuisi siitä jos vielä joutuisin kantamaan huolta läheisestäkin?! Ei toisten onni ole minulta pois. Myönnän kuitenkin että olen joskus katkera kun näen ikkunasta pyörätiellä jonkun kännikäisen joka vaan vuodesta toiseen ryyppää ja rellestää ilman suurempia seuraamuksia. Se että ei arvosteta omaa elämää, terveyttä ottaa kyllä päähän. Mutta siltikään en tuolle juomarille pahaa toivoisi.

Jatkuva ”huono onni” piinaa yleensä laiskureita/vätyksiä. Syytä tähän ei kai tiedetä mutta onneen liittyvissä sanonnoissa aktiivisuus on huomioitu.

Itse asiassa omat vanhemmat kävi meillä ja siitä tuli tämä paha olo. Mikään ei oman äidin mielestä ole hyvin meillä. On paskasta, vanhat tavarat ym......veljellä kaikki niin hyvin. Sen takia ei tee mieli käydä heilläkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli teitä vaivaa.

Useimmat asiat elämässä on valintoja.

Masennus ei ole valinta.....toivon veljen perheelle välillä myös epäonnea.

Ap

Vaikka kuinka vaikealta tuntuisi, niin kenellekään ei pidä mennä toivomaan epäonnea.

Ei sekään ole reilua.

 Toisia meistä koetellaan tässä elämässä enemmän, ja toisia vähemmän.

Mutta uskon, että jokaiselle tulee jonakin päivänä ja elämässä monia erilaisia koettelemuksia.

Itsekin olen kokenut lähes kaiken helvetillisen, mitä ihminen voi kokea. Työttömyyttä, sairastumisia erilaisiin sairauksiin, menetyksiä, hyväksikäyttöä, taloudellisia vaikeuksia, omaisten vakavia sairastumisia, ja totaalista yksinäisyyttä. 

Kyllä sitä aika usein miettii, miten on kaikesta selvinnyt. Tai miten jaksaa seuraavaan päivään. Yrittämällä ajatella, että jonakin päivänä kaikki on paremmin. Ja vahvistamalla omaa itseluottamusta ja pohtimalla omia vahvuuksia. Että jos nyt en ole hyvä kaikessa, niin edes jossakin. Että minullakin on oma merkitys täällä. Vaikka vain vähän aikaa. Yritän tehdä parhaani, ja auttaa muita. Jättää itsestäni tähän maailmaan edes jonkinlaisen jäljen.

Jokaisella meistä on täällä jokin tehtävä. Ja jokainen on ihmisenä arvokas ja tärkeä.

Auttamalla ja tukemalla toisia mennään ja pärjätään paremmin. Huomioikaa paremmin kanssaihmisiä ja lähimmäisiä.

Vain yhdessä voimme selvitä kaikesta. Niin yksilöiden, perheiden, kuin yhteiskuntien ongelmista. Samoin koronataistelussa. Vain yhdessä olemme vahvoja ja selviämme kaikesta.

Ette ole ainutkertaisia ettekä sen ihmeemmin päähänpotkittuja kuin moni muukaan, tässä asiassa nimittäin. Mulla vähän sama, ulosesti tuntui että mulle ja meidän perheelle kasautuu kaikki paska, muille perheessä ja suvussa ei. Minusta kasvoi kaiken keskellä todella empaattinen ja muiden onnesta iloitseva ihminen. Ei se varmaankaan mun omaa ansiota ole... En tiedä, miten niin kävi. Jossain vaiheessa vaan tuntui, että nyt on mitta täynnä ja tämä ei tästä tän paremmaksi eikä huonommaksi muutu, minun asenne ei muuta mitään. Joten "luovuttamisen" sijaan aloin nähdä positiivisia asioita ja opettelin tuntemaan iloa muiden menestyksestä. Niin, minun ongelmat on edelleen, mutta eipähän tarvii sappea kerätä muiden asioista.

Sitäpaitsi ei ne asiat aina ole niin hienoja kun näyttää. Kaksi serkkua, joilla taloudelliset puitteet on paremmin kuin hyvin, kärsivät lapsettomuudesta. Toinen adoptoi ja "odotusaika" oli 4 vuotta. Toinen tuli luomuna raskaaksi ihan yllättäen 15 v yrittämisen ja epäonnistuneiden hoitojen jälkeen. Yhdeltä rikkoutui muiden täydellisenä pitämä avioliitto ja nyt on käynnissä sairas huoltajuustaisteu jossa kumpikaan ei anna periksi eikä ajattele lapsia. Jne. jne. Ei omat ongelmat ole sen pienempiä enkä niitä vähättele, mutta ei tässä kuitenkaan niin ihmeellinen eikä ainutkertainen tilanne ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää lopettaa stressaamasta siitä mihin et voi vaikuttaa, hyväksy että et ole työkykyinen, joten olet työtön ja vähävarainen, suunnittele talous sen mukaan. Hae perhetyötä tueksi jos arki lapsen kanssa on raskasta. Jos kyseessä on pieni lapsi hän saa päivähoitoa vaikka et olisi työssä.

En mä mitään lastensuojelua tähän vielä halua lisäksi.

Ap

Taitaa olla asennevamma tämän ap:n eräs suuri ongelma. 

Älä kiittää kaikesta, vaikeuksistakin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ”huono onni” piinaa yleensä laiskureita/vätyksiä. Syytä tähän ei kai tiedetä mutta onneen liittyvissä sanonnoissa aktiivisuus on huomioitu.

Ei pidä paikkaansa. Mua ahkerampaa ja uutterampaa ihmistä ei olekaan, omilla ponnistuksilla olen taistellut itseni pitkälle. Ja sitten alkoi epäonnen sarja, hirveitä itsestäni riippumattomia vastoinkäymisiä.

Sitä ei usko ennenkuin osuu omalle kohdalle. Ennen ehkä itsekin ajattelin noin kuin sinä, en ajattele enää. Nöyräksi vetää ja ymmärrän että kaiken voi äkkiä menettää, minkä on vuosikymmenten vaivalla saavuttanut.

Niin voi käydä sullekin, ei kannata olla ylemmyydentuntoinen. Elämä on arvaamaton eikä ollenkaan reilu - monesti hyville ja kilteille tapahtuu kamalia asioita, ja sitten taas pahat ja ilkeät porskuttaa satumaisella tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa omat vanhemmat kävi meillä ja siitä tuli tämä paha olo. Mikään ei oman äidin mielestä ole hyvin meillä. On paskasta, vanhat tavarat ym......veljellä kaikki niin hyvin. Sen takia ei tee mieli käydä heilläkään.

Ap

Aiemmassa viestissäsi epäilit, ettei veljesikään toivo sinulle tai perheellesi hyvää. Näyttää siltä että olet tosi syvällä masennuksessa ja toivottomassa olossa. Toivottavasti saat siihen apua! Sieltä ei ole helppoa tulla pois. Auttaako joku sinua siinä, onko joku sun puolella? Mietittäväksi vain. Tsemppiä!