Lue keskustelun säännöt.
Aika karua... bilehilekaverini kävi katsomassa vauvaani...
07.08.2008 |
Moikkasi ja sen jälkeen pälyili ympärilleen. Ei niinkään kiinnittänyt huomiota vauvaan joka oli minun sylissä vaan katseli sitteriä, pinnasänkyä jne. Aika järkyttyneen näköisenä. Oli jonkin aikaa hiljaa ja sitten "on tää aika kauheeta..." "tai ainakin mä olisin ihan kauhuissani jos mä vaikka tulisin raskaaksi" ... "mieti, sä et pääse enää mihinkään ilman hirveitä järjestelyjä" "mä en kyllä todellakaan haluis lapsia" "sulla on tavallaan elämä pilalla". Tuon viimeisen jälkeen tajusi lipsauttaneensa vähän liikaakin ja vaihtoi puheenaihetta lähestyviin 30v synttäreihini. Ehdotti megapirskeitä, minä toppuuttelin että ajattelin ihan jotain pienimuotoista...
Aika ronskisti sanoi vaan päin naamaa mitä ajatteli, vai mitä? Minä kuitenkin olen onnellinen vauvan äiti ja voisi olettaa että hormonit myrskyää ja on totuttelemista vauva-arkeen ilman tuollaisia kommenttejakin? No, en onneksi ole herkkähipiäisimmästä päästä, mutta tiedosti koko ajan että kaveri ylitti törkeyden rajan.
Onko muille tokaistu vastaavaa?
Ja kyseessä kuitenkin ihan aikuiset ihmiset. Minä olen 29v ja täytän tänä vuonna 30v. Kaverinikin jo 27-vuotias ja täyttää ihan kohta 28v.
Kommentit (25)
silloin 18-vuotias kaverini näytti kaupan parkkipaikalla sitterissä ollutta vauvaansa. Olin samanikäinen, vielä lukiossa, tämä kaveri oli jo naimisissa ja vauvan äiti. Amis oli jäänyt kesken vauvan takia.
Ei tullut mieleenkään onnitella! Koko kylä tiesi, että vahinko se oli. Jotenkin sitä vaan oli, että ai kun kiva vauva, onpa nätti. Mutta totta puhuaksen kyllä kävi sääliksi.
En kyllä 30v:ta vauvasta säälisi, mutta tosi vaikeaa kyllä on jonkun teiniäidin puolesta iloita, kun luultavasti se odotus on ollut yhtä myllerrystä ja tosiaankin tulee tunne, että "elämä menee pilalle". Itelle ainakin tulee toisten tosi nuorten äitien puolesta sellainen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin 18-vuotias kaverini näytti kaupan parkkipaikalla sitterissä ollutta vauvaansa. Olin samanikäinen, vielä lukiossa, tämä kaveri oli jo naimisissa ja vauvan äiti. Amis oli jäänyt kesken vauvan takia.
Ei tullut mieleenkään onnitella! Koko kylä tiesi, että vahinko se oli. Jotenkin sitä vaan oli, että ai kun kiva vauva, onpa nätti. Mutta totta puhuaksen kyllä kävi sääliksi.
En kyllä 30v:ta vauvasta säälisi, mutta tosi vaikeaa kyllä on jonkun teiniäidin puolesta iloita, kun luultavasti se odotus on ollut yhtä myllerrystä ja tosiaankin tulee tunne, että "elämä menee pilalle". Itelle ainakin tulee toisten tosi nuorten äitien puolesta sellainen tunne.
"ikuisia opiskelijoita" eli vaikka on jo opiskelut opiskeltu, työpaikka olemassa, useimmilla vakituinen parisuhde ja naimisissakin osa, omaa asuntoa maksellaan jne. mutta jotenkin ne ei pääse yli siitä tietystä nuoruuden vaiheesta vaikka ikää on jo reilusti yli 30 kaikilla. On vaan kivaa ja helppoa mietiskellä, matkustella ja olla vaan kaksistaan vaikka etenkin naispuolisilla kyllä alkaa kohta biologiakin tulla vastaan.
En toki ole ketään pakottamassa vanhemmaksi, se on täysin henkilökohtainen päätös mutta kun todellisuudessa se aikuistuminen ja vastuunotto tulee jossain vaiheessa eteen ja useimmat sen perheen kuitenkin haluavat. En itsekään ole mikään nuori äiti, on pitkä koulutus takana ja eka lapsi 29-vuotiaana, toinen nyt 33-vuotiaana eli aika viime tipoille meni meikäläiselläkin... siksi tämä kaveriporukan nuoruusvaiheen pitkittyminen vähän huolestuttaa. Mieluummin sitä vauvavaiheen elää silloin kuin vielä itse on terve ja jaksaa ja jää sitä omaa aikuisuuttakin vietettäväksi sitten kun lapset alkaa olla kouluiässä. Nelikymppisenä raskautuminen ja lapsenhoito alkaa olla jo aika vaativaa saati sitten lähes kuusikymppisenä murkkuikäisen rakentava kasvatus....
totta kai vauvasta onnitellaan aina, oli äiti teini tai ei. Missä sun käytöstavat? Aika lapsi olet!
Ei fyysisesti, mutta henkisesti.
parin vuoden päästä tää kaveris on sulta kyselemässä kaikkia vauvaan liittyvää kovassa vauvakuumeessa, niin ne ajat muuttu. Mulla on ollut lapsivihaaja kavereita, jotka ovat "sen oikean" löydettyään muuttuneet täysin