Masennus ja sairastelu

Minä olen masentunut, johon minulla on lääkitys ja jokainen lääkärissä käynti on otettu tosissaan. Borrelioosiinkin sain välittömästi hoitoa.

Jep, ilman muuta mieli ja keho vaikuttavat toisiinsa. Onko se nyt niin että masennus ei ole MT ongelma, mutta, anyway, on havaittu (juttu joskus Hesarissa) että fyysiset sairaudet jäävät usein diagnosoimatta jos potilaalla on MT ongelma.

En muista mikä se syy oli, onko niin että lääkäri ei jossakin tilanteessa ota puheita "aivan tosissaan".

Mulla on fyysinen sairaus, johon lääkitys ei ole auttanut. Kun lääkärit ei enää muuta keksi, ehdottavat että mulla on päässä vikaa ja pitäisi psykiatrille mennä. Eli päinvastoin kun sulla, tiedän että mieli on kaikesta huolimatta ok. Mutta mitä useammin joudun lääkärissä käymään, sitä useammin sitä ehdotetaan. Sinuna kertoisin vain oikeasti välittävälle lääkärille, joka osaa erottaa fyysisen ja psyykkisen sairauden toisistaan, ymmärtää että voi olla molemmat päällä samaan aikaan eikä niillä ole tekemistä keskenään. Voisitko puhua asiasta vaikka työterveyshoitajan kanssa? Omani ainakin on auttavainen ja tsemppaa jaksamaan eteenpäin kaikesta huolimatta.

Valitettavasti tämä menee näin. Vähintään yhtä huono tilanne on skitsofreenikoilla, joiden ajatellaan vain kuvittelevan oireensa. Tutulla skitsofreenikolla oli tosi vaikeaa saada ihan tavallinen korvatulehdus hoidetuksi, kun hänen korvasärkyään ei meinannut kukaan terveydenhuollossa ottaa todesta.

Kannattaa mainita. Masennusta kun on monella varsinkin korona-aikana, joten luulisin että on ihan ymmärrettävää.

Karua tarinaa todellisesta elämästä. Vieläkään ei uskalleta puhua mielenterveydestä, kun pelätään sen vaikuttavan fyysisten vaivojen hoitoon. Toivottavasti tämä suuntaus kääntyy vielä joskus...

Mulla on aika pahakin masennus ja vähän muutakin mt-ongelmaa, mutta aina oon saanu fyysisiin ongelmiini apua. Voi johtua siitäkin, etten panikoi tai ravaa lääkärissä fyysisistä ongelmistani, en ole koskaan hätääntynyt niistä vaikka mikä ois. Masennuksen summuun takia mulle fyysisiset vaivat eivät ole tuntuneet niin pahoilta jutuilta ja kuolemakin ois tervetullut, joten käyn niistä lääkärissä vain kun on pakko eli kun en ole työkykyinen. Toki sairastelen enemmän varmaan masennukseni takia, ja taudit pitkittyy, ja onnettomuuksiakin sattuu. Silti mikään kipu ja vaiva ei ole vielä tuntunut niin pahalta mitä tää masennus ja ahdistuneisuus on.

Minun masennusoireet osittain johtuu tästä sairastelusta. Minulla on vaikeasti hoidettava migreeni, joka on nyt n. 1,5 vuotta ollut joka viikkoinen. Viikosta 1-3 päivää menee niin kovassa kivussa, että oksennan useasti ja muutoin tärisen kivusta sohvan kulmassa. Pahin triggeri on liikunta ja tämä onkin syy miksi olen masentunut. En voi liikkua mitenkään, vaikka kävelisin alle 4km tuntivauhtia, joka on oikeastaan nopeudeltaan samaa kuin kotona käppäilet paikasta toiseen. Eli hidasta, ei sykettä nostavaa, silti migreeni alkaa seuraavana yönä. Onneksi kotipuuhailut ei triggeröi. Ensin oli vaan ahdistavaa, etten voinut lenkkeillä tai urheilla ja nyt olen jo oikeasti masentunut. Minua itkettää koko ajan, siis muutkin kuin tuohon liikuntaan liittyvät asiat ja koen, että olen kuolemassa pian. Tutkimukset käynnissä migreenistä ja pelottaa, että jos kerron vointini, tutkinta loppuu siihen, vaikka migreeni oli ennen näitä tunteita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika pahakin masennus ja vähän muutakin mt-ongelmaa, mutta aina oon saanu fyysisiin ongelmiini apua. Voi johtua siitäkin, etten panikoi tai ravaa lääkärissä fyysisistä ongelmistani, en ole koskaan hätääntynyt niistä vaikka mikä ois. Masennuksen summuun takia mulle fyysisiset vaivat eivät ole tuntuneet niin pahoilta jutuilta ja kuolemakin ois tervetullut, joten käyn niistä lääkärissä vain kun on pakko eli kun en ole työkykyinen. Toki sairastelen enemmän varmaan masennukseni takia, ja taudit pitkittyy, ja onnettomuuksiakin sattuu. Silti mikään kipu ja vaiva ei ole vielä tuntunut niin pahalta mitä tää masennus ja ahdistuneisuus on.

En tiedä mitä sanoa, voimien toivottaminenkin tuntuu niin kliseiseltä, mutta jotain sen tyylistä tsemppaamista kuitenkin❤ Itse olen samanlainen, etten juokse lääkärissä, enkä panikoi, nytkin yrittänyt itse selvittää mikä minua vaivaa ja miksi migreeni yhtäkkiä paheni. Olen hakenut apua fysikaalisesta huollosta ja tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaan. Vasta kun n.1500€ mennyt niihin ja kipu silti jatkuu, annoin periksi ja hakeuduin lääkäriin. Turhauttavinta on kuitenkin ollut apu jonka sieltä on saanut. Oikeastaan soeltä ehdotettiin uudelleen noiden samojen toimien läpikäymistä, kunnes sanoin, ettei ole enää varaa ja että sekä omt-fysioterapeutti, että kiropraktikko olivat sitä mieltä, että nyt on syy jo tutkia muulla tavoin, koska edistystä ei tapahdu. Tämä on myös syy, etten todella uskalla puhua masentuneisuudesta, koska tuntuu että muutenkin kuunteleminen on hankalaa. Siihen kun kertoisin, että myös masentaa, saisin varmaa jatkaa tärinää sohvannurkassa loppuelämäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun masennusoireet osittain johtuu tästä sairastelusta. Minulla on vaikeasti hoidettava migreeni, joka on nyt n. 1,5 vuotta ollut joka viikkoinen. Viikosta 1-3 päivää menee niin kovassa kivussa, että oksennan useasti ja muutoin tärisen kivusta sohvan kulmassa. Pahin triggeri on liikunta ja tämä onkin syy miksi olen masentunut. En voi liikkua mitenkään, vaikka kävelisin alle 4km tuntivauhtia, joka on oikeastaan nopeudeltaan samaa kuin kotona käppäilet paikasta toiseen. Eli hidasta, ei sykettä nostavaa, silti migreeni alkaa seuraavana yönä. Onneksi kotipuuhailut ei triggeröi. Ensin oli vaan ahdistavaa, etten voinut lenkkeillä tai urheilla ja nyt olen jo oikeasti masentunut. Minua itkettää koko ajan, siis muutkin kuin tuohon liikuntaan liittyvät asiat ja koen, että olen kuolemassa pian. Tutkimukset käynnissä migreenistä ja pelottaa, että jos kerron vointini, tutkinta loppuu siihen, vaikka migreeni oli ennen näitä tunteita.

Ap

Oma migreeni loppui kuin seinään, kun selvisi matala ferriitti.

Tietysti mainitset, masennus on hyvin yleistä kipupotilaille...

Vierailija kirjoitti:

Minun masennusoireet osittain johtuu tästä sairastelusta. Minulla on vaikeasti hoidettava migreeni, joka on nyt n. 1,5 vuotta ollut joka viikkoinen. Viikosta 1-3 päivää menee niin kovassa kivussa, että oksennan useasti ja muutoin tärisen kivusta sohvan kulmassa. Pahin triggeri on liikunta ja tämä onkin syy miksi olen masentunut. En voi liikkua mitenkään, vaikka kävelisin alle 4km tuntivauhtia, joka on oikeastaan nopeudeltaan samaa kuin kotona käppäilet paikasta toiseen. Eli hidasta, ei sykettä nostavaa, silti migreeni alkaa seuraavana yönä. Onneksi kotipuuhailut ei triggeröi. Ensin oli vaan ahdistavaa, etten voinut lenkkeillä tai urheilla ja nyt olen jo oikeasti masentunut. Minua itkettää koko ajan, siis muutkin kuin tuohon liikuntaan liittyvät asiat ja koen, että olen kuolemassa pian. Tutkimukset käynnissä migreenistä ja pelottaa, että jos kerron vointini, tutkinta loppuu siihen, vaikka migreeni oli ennen näitä tunteita.

Ap

Voi ap, saat täyden sympatiani ja empatiani! Itse suunnittelen dekapitaatiota jo parin päivän migreenin jälkeen, vaikka en edes oksenna, joten en yhtään ihmettele että masentaa. Toivottavasti hoito löydetään! Ainakin on uutisoitu kaikenlaisista hienoista uusista migreeninhoitotavoista, sähköä ja mitä kaikkea. Eri asia sitten, saako ns. tavallinen ihminen niitä. Toivottavasti sulle ei käy niin, että lääkärit nostaa kädet pystyyn ja lähettää psykiatrille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika pahakin masennus ja vähän muutakin mt-ongelmaa, mutta aina oon saanu fyysisiin ongelmiini apua. Voi johtua siitäkin, etten panikoi tai ravaa lääkärissä fyysisistä ongelmistani, en ole koskaan hätääntynyt niistä vaikka mikä ois. Masennuksen summuun takia mulle fyysisiset vaivat eivät ole tuntuneet niin pahoilta jutuilta ja kuolemakin ois tervetullut, joten käyn niistä lääkärissä vain kun on pakko eli kun en ole työkykyinen. Toki sairastelen enemmän varmaan masennukseni takia, ja taudit pitkittyy, ja onnettomuuksiakin sattuu. Silti mikään kipu ja vaiva ei ole vielä tuntunut niin pahalta mitä tää masennus ja ahdistuneisuus on.

En tiedä mitä sanoa, voimien toivottaminenkin tuntuu niin kliseiseltä, mutta jotain sen tyylistä tsemppaamista kuitenkin❤ Itse olen samanlainen, etten juokse lääkärissä, enkä panikoi, nytkin yrittänyt itse selvittää mikä minua vaivaa ja miksi migreeni yhtäkkiä paheni. Olen hakenut apua fysikaalisesta huollosta ja tehnyt kaiken niiden ohjeiden mukaan. Vasta kun n.1500€ mennyt niihin ja kipu silti jatkuu, annoin periksi ja hakeuduin lääkäriin. Turhauttavinta on kuitenkin ollut apu jonka sieltä on saanut. Oikeastaan soeltä ehdotettiin uudelleen noiden samojen toimien läpikäymistä, kunnes sanoin, ettei ole enää varaa ja että sekä omt-fysioterapeutti, että kiropraktikko olivat sitä mieltä, että nyt on syy jo tutkia muulla tavoin, koska edistystä ei tapahdu. Tämä on myös syy, etten todella uskalla puhua masentuneisuudesta, koska tuntuu että muutenkin kuunteleminen on hankalaa. Siihen kun kertoisin, että myös masentaa, saisin varmaa jatkaa tärinää sohvannurkassa loppuelämäni.

Ap

Kiitos tsempin toivotuksista! Samoin toivon myös sinulle parempia aikoja, ja voimia kipujen ja masennuksen kanssa!

Tuli tuosta migreenistä mieleen, minullakin on ajoittain sen tyyppistä pääkipua. Välillä lääkkeet auttaa kun ajoissa ottaa, välillä ei auta kuin pimeässä ja hiljaisuudessa makoilu. Mutta eräänä keväänä kipu alkoi kuumottaa ja jyskyttää takaraivossa. Koska jouduin saikuttelemaan pääkivun takia, niin juoksin lääkäreillä ja testeissä, ja neurologillakin. Eivät keksineet selvää syytä eikä siis hoitoakaan. Lääkeet ei tehonneet. Neurologi kysyi haluanko lähetteen magneettikuvaan. Sanoin että jos ei vielä, koska salaa toivoin että jos olis vaikka kasvain päässä, halusin että se saa kehittyä rauhassa josko lopulta kuolisin siihen, sillä kuvitelmalla kestäisin sitä pääkipuakin joten kuten. Toki töistä piti olla sairiksella sen pääkivun takia vähän väliä. Samaa syöpäkuolemaa olen toivonut kaikkien kainalopattien yms. kohdalla myös, niistä en ole mennyt lääkäriinkään tms. Suvussani on runsaasti rintasyöpää.

Mutta siis Lopulta sain lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Se fysioterapeutti olikin mahtava. Keksi suunnilleen viidessä minuutissa että mulla on epäkäslihas jumissa siellä kallon pohjassa takaraivossa. Jo ekalla hoitokerralla hieroi ja käsitteli sen kuntoon, ja mukaan tuli jumppa- ja venytys-ohjeita, ja toki käyntikertoja oli vielä muutama lisää. Oli yllätys kun minä tai lääkäritkään emme olleet löytäneet jumituksia kaulasta, hartioista tai muualtakaan. Mutta mä siis ihan itkin kun tulin toiselle käyntikerralle, että miten joku voi noin hetkessä vaan napsauttaa sen pääkivun pois, kun oli ollut jatkuvana usean kuukauden. Oli suorastaan outo olo kun se pääkipu oli yht äkkiä poissa.

Kerron tämän vaan tuodakseni toivoa. Joskus voi kohdalle osua juuri se oikea asiantuntija, joka keksii mistä on kyse. Nykyään osaan ajoissa tehdä oikeita venyttelyjä jos yhtään alkaa samassa kohtaan päätä jomottaa ja kuumottaa.

Toivotan sulla voinnin kohenemista ja muutenkin kaikkea hyvää.