Jos ette ole uskonnollinen perhe, mutta lapsesi saa Raamatun lahjaksi..
Luetko kirjaa lapselle, vaikka se olisi kovin vieras itsellesi? Poika 5-v. sai lahjaksi sellaisen 365 tarinaa Raamatusta, eli lapselle sopivissa pätkissä kertomuksia joka päivälle, lisäksi pohdittavia kysymyksiä jne..
Lahja tuli kummilta, joka on itse muutama vuosi sitten tullut uskoon ja arvatenkin aihe on kovin tärkeä hänelle. Lasta kirja kiinnostaa, kuten kaikki kirjat, mutta osaankohan itse olla asialle avoin ja selittää tarinat oikein, kun en itsekään oikein ymmärrä..
Kommentit (37)
Vierailija:
Mutta luulen kyllä että silti vähän loukkaantuisin, jos joku toisi meille omaa uskoaan käsittelevän kirjan lapselle puhumatta etukäteen. Tuntuisi siltä, että HÄN yrittää tuputtaa omaa uskoaan lapselle.
Kannattaa varmaan seuraavalla kerralla olla eronnut kirkosta niin ei tarvitse kummeja.
Meilläkin tuo pikkuväen raamattu ja ollaan luettu sitä iltasatuina.
Ja mitä siihen narniaan tulee niin se kirjoittajahan oli harras uskovainen ja esim narnian aslan on jeesus..... eli jos on lukenut raamattunsa ja lukenut narnian niin yhtymäkohdat on todella pitkälle samoja.
lapselle kertoa että tämä on totta?? eikö sitä voi lukea niinkuin muitakin kirjoja?? eikait kukaan väitä että tarina pikkukarhusta on totta? tai uppis on totta?
Siis asenteet roskakoriin. ja lukekaa sitä kirjaa vai pelkäävätkö ateistit että itse hurahtavat jos lukevatkin????
Vierailija:
lapselle kertoa että tämä on totta?? eikö sitä voi lukea niinkuin muitakin kirjoja?? eikait kukaan väitä että tarina pikkukarhusta on totta? tai uppis on totta?Siis asenteet roskakoriin. ja lukekaa sitä kirjaa vai pelkäävätkö ateistit että itse hurahtavat jos lukevatkin????
niin tarkistakaa hyvät ihmiset ne paperit mitä allekirjoitatte. Siellä olette nimenomaan pyytäneet kummia tukemaan lapsen KRISTILLISESSÄ kasvatuksessa, turha sen jälkeen on enää mistään tuputtamisesta puhua.
Ja lisäksi, sivistynyt ihminen on lukenut asioita monipuolisesti, oli sitten uskova tai ateisti.
tarpeeksi vaikea selittää muutenkin koko touhua esim. kun menevät päiväkodista kirkkoon tai ollaa suvun rippijuhlissa tai häissä kirkossa. Yritän tietysti selittää mutta eihän sen ikäinen voi millään ymmärtää, katsoo vain silmät pyöreenä.
niin meillä ei tietenkään ole kastettu eikä ole kristittyjä kummeja, mutta mummojen yms. kanssa on tietysti tätä samaa ongelmaa.
meillä lasta ei ole kastettu ja isäkin ei-kristitty, mutta kyllähän lapsen kuuluu oppia vanhempien kulttuuria&uskontoa ja Raamatun kertomuksia (kuten myös isän uskonnon kertomuksia).
Kummi hoitaa tehtäväänsä asiaan kuuluvan kaavan mukaisesti juuri niin kuin hänen kuuluukin. Voisitte kai antaa kummin hoitaa sen julistustyönkin, jos Jumalan sana ei suussa taivu.
Vierailija:
Kummi hoitaa tehtäväänsä asiaan kuuluvan kaavan mukaisesti juuri niin kuin hänen kuuluukin. Voisitte kai antaa kummin hoitaa sen julistustyönkin, jos Jumalan sana ei suussa taivu.
Tämä ns. julistustyö on vähän hämmentävää siinä mielessä, että tämä kummi on oma veljeni, joka nyt siis uskoontulonsa jälkeen on aika paljon eri ihminen kuin mitä olen häneen lapsena tottunut. Aiemmin hänellä on ollut ihan toisenlainen käsitys uskovista ihmisistä, vähän sellainen (anteeksi, en halua loukata ketään) humoristinen asenne, että hihhuliporukkaa. Nyt olen itse ihan pallo hukassa. Veli tuli uskoon n. samoihin aikoihin kuin pyysin kummiksi, joten asia tuli vähän yllärinä itselleni.
Eihän tässä mitään, avarretaan kerralla koko perheen maailmankatsomusta ja lukuelämyksiä. Silti toivoisin, että tällainen näin suorasukainen (tällaisena pidän tätä) käännytystyö jäisi vähemmälle.
Ap:n veli on tullut uskoon. Tiedän tilanteen, koska itsekin olen tuollaisen hurahtamisen kokenut. Olin todella outo, rasittava ja ahdistava lähipiirilleni uskoontulon jälkeen. Todellakin muutuin eri ihmiseksi. No, nyt vuosien ja erilaisten kommervenkkien jälkeen olen taas se oma itseni, jonka perhepiirinikin tuntee. Olen edelleen kristitty, mutten enää puhu siitä juuri kellekään. En myöskään oikein jaksa mitään kristillistä meininkiä, varsinkaan hihhulointia ja uskoontulohehkutuksia.
Mutta asiassa on se toinen puoli, nimittäin raamattu. Kuten jo ylempänä on todettu, raamattua voi lukea ihan kaunokirjallisena teoksena. Klassikkohan se onkin. Raamatussa on paljon kertomuksia, jotka eivät painosta ihmistä yhtään mihinkään, vaan kertovat kaikenlaisista ihmisistä. Siellä mennään naimisiin, riidellään, suututaan, rakastetaan (varsinkin vanhassa testamentissa).
Senkin olen huomannut, että raamatusta ei ihan hirveästi löydy kohtia, joihin uskoontulleet ajatuksensa perustavat. Ne uskoontulot ja hihhuloinnit opitaan yleensä joissakin yhteisöissä, jotka TULKITSEVAT raamattua ja käyttävät sitä omien ajatustensa pönkittämiseen. Raamattu on mielestäni todella, todella paljon avarakatseisempi kirja kuin ns. uskovaisista voisi päätellä.
Ja sitä kristillisyyttäkin on vaikka minkämoista. Voitte ihan hyvin antaa lapsellenne ihan tapakristillisen kasvatuksen: normaali kirkkouskovaisuus maallistuneisuudessaan on ihan yhtä oikea tapa uskoa kuin esim. veljesi ankara hehkutus. Ei se Jumala siellä pikkupiireissä elele, vaikka ehkä veljesikin nyt niin ajattelee.
Niin, että lukekaa vain ihan rohkeasti sitä raamattua.
Mä olen selittänyt 4v lapselleni, joka sai srk:lta Lasten Raamatun 4v lahjaksi, että me kristityt uskomme, että asiat ovat tapahtuneet niin kuin ne Raamatussa kerrotaan. Olemme lukeneet mun valikoimia kertomuksia lapsen Raamatusta. En todellakaan näe siinä mitään pahaa. olen selittänyt, että on olemassa myös erilaisia uskontoja, joissa asiat uskotaan eri tavalla.
Mutta tosiaan, en sanoisi niitä saduiksi, vaan kertomuksiksi.
lapselle tai kenellekään muullekaan pahaa tapahdu. Mielestäni ko. asia pitäisi ajatella yleissivistyksenä. Siinä, missä kristityt käyvät tutustumassa moskeijoihin tms.
Serry, poikkesin tavallaan aiheesta, mutta läheltä liippasi...
Taitaa olla sivistymättömiä tuttavia. Oletko itse käynyt?
Lastemme kummit ovat kristinuskossa, mutta lähipiiriin kuuluu mm. buddhisteja.
Tarkoitin että jos ylipäänsä joku johonkin (ihan mihin tahansa) uskontokuntaan kuuluva ihminen toisi uskonnollisen kirjan puhumatta etukäteen niin todennäköisesti loukkaantuisin, koska tuntuisi että hän tuputtaa uskoaan vanhempien " ohi" . Jos asiasta olisi puhe etukäteen niin silloin saa minun puolesta tuoda minkä tahansa uskonnon lapselle tarkoitettuja juuri tuollasia yleissivistävän tyyppisiä kirjoja kuten 365 tarinaa.
t: mikä numero se olikaan jolta kysyit
yleissivistänyydessään muslimien vastaaviin?
kun koulussa huomaisi jo tuntevansa tarinoita raamatusta.
Itse en lastani veisi pyhäkouluun. En kuulu kirkkoon.