Miksi C-kirjain lausutaan joskus K-kirjaimena?

Vierailija kirjoitti:

Mäkihypyt Planicassa, selostajat puhuvat Planitsasta (Planiza?) Miksi? Miten oikein äännettynä?

Planitsa, koska kyseessä slaavilainen kieli. Ettekö te nyt tajua, etteivät kirjaimet äänny samalla tavalla kaikissa maailman kielissä?!

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

Sitimarketista ostin kokakolaa ja kaputsinoa. Seyloninkanelia en.

Seessarsalaattia ja kupkeikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

No ei se ihan näin yksinkertaisesti mene. Suomen kielen kirjoitusasu ei tuolloin ollut vielä vakiintunut. Agricola käytti kyllä paljon c-kirjainta merkitsemään k-äännettä.

Olen aina lausunut Honda Civicin "sivik", lieköhän oikein vai väärin...

Sosa-Solaa juon

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

Kaikissa näissä c myös esiintyy ennen takavokaalia. Toki latinaa oppineet saattoivat viljellä c:tä muissakin yhteydessä, koska klassisessa latinassa c äännettiin vielä aina k:na. Kaikissa latinaan pohjautuvissa nykykielissä kuitenkin pätee aiemmin mainittu etu- ja takavokaalisääntö. Ja jos niissä halutaan ääntää esim. "sa/tsa/ki/ke" tms. on näihin eri kielissä erilaisia merkintätapoja.

kivikki kirjoitti:

Olen aina lausunut Honda Civicin "sivik", lieköhän oikein vai väärin...

Lausuntaohje lausuu sen myös noin. Lienee siis oikein. 

Vuodelta 1544 on Agricolan Rucouskiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten Cicero lausutaan?

Kikero

Latinan kielessä voi aina lausua c:n k:na. Klassisessa latinassa c ääntyy niin.

Eikä vain voi, vaan täytyy.

Ei täydy silloin, kun laulaa  keskiaikaista latinankielistä laulua, jossa c on sellaisessa kohtaa, että se äännetään ts:nä. Koska silloin mennään tekstin kirjoituksenaikaisella ääntämyksellä taikka lauletaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

No ei se ihan näin yksinkertaisesti mene. Suomen kielen kirjoitusasu ei tuolloin ollut vielä vakiintunut. Agricola käytti kyllä paljon c-kirjainta merkitsemään k-äännettä.

Agricolalla oli kahdeksan eri tapaa merkitä äänne 'k' ja hän käytti niitä aika sekaisin.

Ensimmäinen vakiintunut tapa kirjoittaa suomea syntyi vuoden 1642 Raamatun kääntäjien systematisoidessa kielen. Käännöskomitea käytti seuraavanlaisia perussääntöjä:

* jos mikään muu sääntö ei päde, käytä 'c'-kirjainta

* etuvokaalin edellä käytä 'k'-kirjainta

* geminaatta 'kk' kirjoitetaan 'ck'

* 'ks' kirjoitetaan 'x'.

Näiden lisäksi käännöstoimikunta käytti useimmiten 'g'-kirjainta 'l':n ja 'n':n jälkeen (esim. jalga), mutta tuolloin kielessäkin 'k' oli pehmeämpi noiden kirjaimien jälkeen.

Vaihtelevaksi jäi vielä sananalkuinen 'sk', jota usein kirjoitettiin 'k'-kirjaimella sellaisessakin tilanteessa, missä siihen olisi usein kuulunut 'c'. Esim. 'skoulu' ja 'scoulu' esiintyvät molemmat 1600-luvun teksteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

No ei se ihan näin yksinkertaisesti mene. Suomen kielen kirjoitusasu ei tuolloin ollut vielä vakiintunut. Agricola käytti kyllä paljon c-kirjainta merkitsemään k-äännettä.

Agricolalla oli kahdeksan eri tapaa merkitä äänne 'k' ja hän käytti niitä aika sekaisin.

Ensimmäinen vakiintunut tapa kirjoittaa suomea syntyi vuoden 1642 Raamatun kääntäjien systematisoidessa kielen. Käännöskomitea käytti seuraavanlaisia perussääntöjä:

* jos mikään muu sääntö ei päde, käytä 'c'-kirjainta

* etuvokaalin edellä käytä 'k'-kirjainta

* geminaatta 'kk' kirjoitetaan 'ck'

* 'ks' kirjoitetaan 'x'.

Näiden lisäksi käännöstoimikunta käytti useimmiten 'g'-kirjainta 'l':n ja 'n':n jälkeen (esim. jalga), mutta tuolloin kielessäkin 'k' oli pehmeämpi noiden kirjaimien jälkeen.

Vaihtelevaksi jäi vielä sananalkuinen 'sk', jota usein kirjoitettiin 'k'-kirjaimella sellaisessakin tilanteessa, missä siihen olisi usein kuulunut 'c'. Esim. 'skoulu' ja 'scoulu' esiintyvät molemmat 1600-luvun teksteissä.

Onko muille kirjaimille vastaavat säännöt olemassa? Noiden pohjalta vios värkätä "agricolaattorin" helposti, joka kääntää tekstin kuin tekstin agricola tyyppiseksi.

Marco lausutaan Marso.

Takavuosina oli edistyksellisellä osuuskiikkeellä kauppaketju Centrum ja hotelliketju Cumulus. Kauppamatkustaja kysyi liikkeessä Kentrumin johtajaa, joka ei ollut paikalla. Neitonen oikaisi vielä, että se lausutaan sitten Sentrum. Kaupparatsu sanoi sitten, että kun se Sentrumin johtaja tulee paikalle, niin sanokaa, että odotan häntä tuossa viereisessä Sumulus-hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska latinassa c=k. Eli Kelsius, Kekiilia jne. Myös bekel margariini.

Mutta onko meillä _tietoa_, että ruotsalaisen Anders Celsiuksen sukunimi olisi latinankielinen?

No englannissa voidaan a lausua ä:nä (cat), a:na (car), o:na (ball), ei:nä (a)...

kivikki kirjoitti:

Olen aina lausunut Honda Civicin "sivik", lieköhän oikein vai väärin...

Ihan oikein olet lausunut. Civic on englantia ja tulee luultavasti latinan sanasta civicus, joka puolestaan lausutaan "kiviikus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on vanhastaan ollut kirjakielessä c’tä ihan vallan hurjasti. Virtuaalisen vanhan suomen kautta löytyy mm. oheinen virke: ”Joita Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans.” Kaikista näistä on tullut nykykielessä ’k’, joten se varmaan olisi suomalaisin ratkaisu. Laina- ja vierassanat sitten erikseen.

No ei se ihan näin yksinkertaisesti mene. Suomen kielen kirjoitusasu ei tuolloin ollut vielä vakiintunut. Agricola käytti kyllä paljon c-kirjainta merkitsemään k-äännettä.

Agricolalla oli kahdeksan eri tapaa merkitä äänne 'k' ja hän käytti niitä aika sekaisin.

Ensimmäinen vakiintunut tapa kirjoittaa suomea syntyi vuoden 1642 Raamatun kääntäjien systematisoidessa kielen. Käännöskomitea käytti seuraavanlaisia perussääntöjä:

* jos mikään muu sääntö ei päde, käytä 'c'-kirjainta

* etuvokaalin edellä käytä 'k'-kirjainta

* geminaatta 'kk' kirjoitetaan 'ck'

* 'ks' kirjoitetaan 'x'.

Näiden lisäksi käännöstoimikunta käytti useimmiten 'g'-kirjainta 'l':n ja 'n':n jälkeen (esim. jalga), mutta tuolloin kielessäkin 'k' oli pehmeämpi noiden kirjaimien jälkeen.

Vaihtelevaksi jäi vielä sananalkuinen 'sk', jota usein kirjoitettiin 'k'-kirjaimella sellaisessakin tilanteessa, missä siihen olisi usein kuulunut 'c'. Esim. 'skoulu' ja 'scoulu' esiintyvät molemmat 1600-luvun teksteissä.

Onko muille kirjaimille vastaavat säännöt olemassa? Noiden pohjalta vios värkätä "agricolaattorin" helposti, joka kääntää tekstin kuin tekstin agricola tyyppiseksi.

Muut kirjaimet olivat yksinkertaisempia ja ovat pääosin samat kuin nykyään. Muutamia eroja kuitenkin on:

* 's'-kirjaimesta on kaksi versiota. Nykyinen 's', jota käytetään vain sanan (tai yhdyssanan osan) viimeisenä kirjaimena ja 'ſ', jota käytetään kaikkialla muualla.

* 'p'-kirjain muuttuu 'b':ksi 'n':n ja 'm':n jälkeen.

* 't'-kirjain muuttuu 'd':ksi 'l':n ja 'n':n jälkeen.

* 'ts' kirjoitetaan 'tz' tai 'dz'. 1600-luvun puolella suosittiin 'tz':aa, 1700-luvun alkupuoliskolla näkee 'dz':aa tosi paljon.

* 'r'-kirjaimestakin oli vielä kaksi muotoa, mutta 1600-luvulla pyöreää 'r'-kirjainta käytettiin enää vain sanan 'herra' jälkimmäisenä 'r':nä ja lyhennyksessä 'etc'. (Agricolan kirjoissa pyöreä 'r' on vielä käytössä 'pyöreiden' kirjainten jäljessä).

Suurimmat erot ovat itse kielessä. Teksteissä on paljon enemmän svetisismejä kuin nykyään (esim 'se'-sanaa käytettiin ruotsin määräisen artikkelin tavoin), ja pääosin käytettiin Turun murretta. Turun murteen käyttö saa aikaan sen, että sanojen lopputavuista ei juuri löydy pitkiä vokaaleja ja sananloppuiset vokaalit tuppaavat muutenkin katoamaan.

Kansalliskirjaston doria-palvelusta löytyy valtaosa 1500- ja 1600-lukujen suomenkielisestä kirjallisuudesta digitoituna.

Vierailija kirjoitti:

Sitimarketista ostin kokakolaa ja kaputsinoa. Seyloninkanelia en.

Seessarsalaattia ja kupkeikkejä.

Ehkä kuitenkin seiloninkanelia, kaputsiinoa ja kapkeikkejä?

Riippuu äännetäänkö latinaa klassisesti, italialaisittain vai saksalaisittain.