Älykkäiden miesten yksin jääminen

Eikö se usein mene niin että suht yhtä älykkäät kokevat keskenään yhteenkuuluvuutta helpoiten. Nyt jos muistetaan, että Gaussin käyrä on keskeltä paksuin, niin siitähän seuraa, että ns keskivertoälykkäitä vaan on eniten (jos jakaa käyrän vaikka tasamittaisiin x-akselin pätkiin). Seurat löytyy, joka ”ajattelee vähän niinkuin minäkin”.Aivan ääripäässä oleville ei löydy niin paljon samankaltaista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät miehet ovat usein vähemmän fyysisiä. Ehkä testot puuttuu ja älykkyys ymmärtääkseni periytyy naisen puolelta...ehkä naiset kokee näkevänsä jotain toista naista.

mies53v

Mutta miksi juuri fyysisyys nousee tänä päivänä älykkyyden ohi? Varsinkin kun elämä kehittyneissä yhteiskunnissa on sellaista, että fyysisyyden vaikutus on pieni.

Ap

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana korkeakoulutuksen asema on heikentynyt, esille on noussut "grillimaisteri" ja akateemisella loppututkinnolla ei enää ole sellaista glooriaa kuin ennen. Yhteiskunnassa on meneillään rakennemuutos ja koulutuksesta leikataan. Ainakin yksi syy on se että digitalisaatio ja globaalisaatio ovat vieneet suorittavia työpaikkoja ja keinoälyn ennustetaan vievän keskiluokan työpaikkoja tulevaisuudessa. Työpaikat ulkoistetaan matalapalkkamaihin ja ennestään rikkaat sijoittavat arvopapereihin, eivät tuotantoon, joka loisi työpaikkoja. Varallisuus keskittyy ennestään vauraille. Ihmisiä ei haluta kouluttaa koska se kysyy verovaroja ja varakkaat eivät halua maksaa veroja. Nykyisin tarjolla on usein vain matalapalkkaista palvelutyötä, joka ei edellytä korkeakoulutusta. Tämän vastareaktiona on miesvaltaisten duunariammattien ihannointi (vrt. persut, diesel, työmies).  Lisäksi Suomessa ei ole viime vuosina vetänyt kovin hyvin muu kuin rakennusala, täällä rakennetaan jatkuvasti uusia kauppakeskuksia ja tiheästi rakennettuja kaupunkiasuntoja sijoittajille.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen älykäs (DI) ja lihaksikas (harrastan kamppailulajeja) pitkä mies. Minun ongelma on että en koe vähemmän älykkäiden huumoria ja ajanviettotapoja kovin hauskana. Kun seuraan keskusteluja sivusta, ihmettelen miten joku voi oikeasti pitää niitä keskusteluja mielenkiintoisina. Usein en siis edes osallistu keskusteluihin.

Pitää kuitenkin muistaa että useimmat naisetkin ovat minua vähemmän älykkäitä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vähemmän älykkäät esim haluaa tanssia tai käydä konserteissa.

Et ymmärrä miksi vähemmän älykkäät tanssii ja käy konserteissa koska 1)se on viisaampien puuhaa vai 2) se on tyhmää? Höhö, pakko on viisastella kun olen huippuälykäs ja nautin molemmista. En minä kyllä mitään maistream-musiikkia kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se usein mene niin että suht yhtä älykkäät kokevat keskenään yhteenkuuluvuutta helpoiten. Nyt jos muistetaan, että Gaussin käyrä on keskeltä paksuin, niin siitähän seuraa, että ns keskivertoälykkäitä vaan on eniten (jos jakaa käyrän vaikka tasamittaisiin x-akselin pätkiin). Seurat löytyy, joka ”ajattelee vähän niinkuin minäkin”.Aivan ääripäässä oleville ei löydy niin paljon samankaltaista seuraa.

Aivan ääripääkään ei tarkoita, ettei sellaista kumppania olisi mahdollista löytää jonka kanssa voi keskustella riittävän samalla tasolla.

Luuleeko joku, että vaikka 145 äo:n mies ei voi jutella älykkäitä 125 äö:n naisen kanssa? Se ei ole mikään sellainen kuilu, jossa ero olisi merkittävä. Tosin 115 äo:n nainen saattaa jo käydä hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli hyvin älykäs, matemaattisti lahjakas dippainssi, mutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa epäystävällinen töksäyttelijä. Hän piti itseään kilttinä, kun ei juonut, lyönyt tai ollut tahallaan ilkeä. Hän ei vain yhtään jotenkin tajunnut, miltä joku kommentti kuulostaa tai miltä ne muista tuntuvat.

Hän piti esimerkiksi minun jonkin ominaisuuden, johon en voi vaikuttaa, ällöttäväksi kutsumista kunnioitettavana rehellisyytenä. Siihen kun lisää peruspessimistisen luonteen, niin tuloksena oli ihminen, joka ei koskaan kehu eikä kannusta ja ajatteli aina olevansa oikeassa.

On vieläkin yksin. Mutta ihminen voi olla hyvin älykäs ja mahdoton kumppani samaan aikaan. Urallaan hän on edennyt hyvin pitkälle. Älykkyyden lisäksi kuitenkin tarvitaan parisuhteessa muutakin. Olen onnellisempi tunneälykkään perusmieheni kanssa. Ei sen pakko ole olla näin, mutta kun kerran kysyttiin. Tämä on kuitenkin vain yksi kokemus.

Tuo on muuten dippainseille hyvin yleinen piirre. Ne muut Insinöörit ovat sitten usein lakeilijoita naisten seurassa. Naiset sitten jossain vaiheessa kyllästyy tilanteeseen.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko tähän mukaan myös tunneäly, AP? Koska tunneälyllä varustetut miehet ovat kyllä haluttua miesmateriaalia!

Pitäisi ensin löytää luotettavia tapoja mitata tunneälyä. 

Ap

Höh, on taas lapset hiekkalaatikolla. Älykästä, no päätelköön jokainen ihan itse omalta kohdaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäissä miehissä ja älykkäissä naisissa on se yhteinen piirre, että he usein pärjäävät yksin.

Heillä on vilkas sisäinen elämä jossa muut ihmiset saattavat olla vain tiellä. Siinä yksi syy siihen, että älykkäät valitsevat usein olla ilman parisuhdetta.

Jos kokee olevansa älykäs mies, kannattaa syvällisesti miettiä miksi ei kelpaa älykkäille naisille. Jos ei keksi syytä, ei varmaan ole älykäskään.

Ei älykäs mies välttämättä etsi älykästä naista. Tärkeimpää voi olla mm. naisellisuus ja ulkonäkö.

Ja sitten vielä tosissaan ihmettelee kun sellaiset naiset eivät kiinnostu? Ihan varmasti naiselliset kauniit naiset, joista voi ihan päällepäin nähdä että ulkonäkö on heille tärkeä asia, eivät kiinnitä miehessä huomiota ulkonäköön vaan pelkästään älykkyyteen. Että sellaista älykästä ajatuksenjuoksua siellä.

Ei älykkäät miehet jää koskaan tahtomattaan yksin. Älykkyys turvaa onnistuneet valinnat aviomarkkinoilla ja leskeksi jäätyään heillä on aina seuraa halutessaan. On myös yksin olevia älykköjä, jotka eivät haluakaan seuraa, koska toiset eivät ymmärrä heitä, eivätkä he meitä.

Vierailija kirjoitti:

Keskiarvo. Keskiarvo on sitä mitä on eniten.

Ei välttämättä. Kahden ääripään keskiarvo näiden väliltä, vaikka tällaista keskiarvoa ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen älykäs (DI) ja lihaksikas (harrastan kamppailulajeja) pitkä mies. Minun ongelma on että en koe vähemmän älykkäiden huumoria ja ajanviettotapoja kovin hauskana. Kun seuraan keskusteluja sivusta, ihmettelen miten joku voi oikeasti pitää niitä keskusteluja mielenkiintoisina. Usein en siis edes osallistu keskusteluihin.

Pitää kuitenkin muistaa että useimmat naisetkin ovat minua vähemmän älykkäitä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vähemmän älykkäät esim haluaa tanssia tai käydä konserteissa.

Kuulostat todella ylimieliseltä ja itsekeskeiseltä, vain sinun kamppailulajisi on tärkeä, mutta tanssia, joka on matematiikkaa et ymmärrä. Et ole ainakaan fiksu, välttämättä et kovin älykäskään tai sitten olet autisti, jos kiinnostuksen kohteet ovat noin suppeat.

Vierailija kirjoitti:

Ei älykkäät miehet jää koskaan tahtomattaan yksin. Älykkyys turvaa onnistuneet valinnat aviomarkkinoilla ja leskeksi jäätyään heillä on aina seuraa halutessaan. On myös yksin olevia älykköjä, jotka eivät haluakaan seuraa, koska toiset eivät ymmärrä heitä, eivätkä he meitä.

On paljon myös älykkäitä, jotka eivät löydä parisuhdetta, vaikka haluaisivat.

Omassa miehessäni arvostan ensisijaisesti älykkyyttä, kielellistä lahjakkuutta ja viisautta. Minusta on hienoa, että 23v. poikamme on perinyt häneltä nuo kaksi ensimmäistä ominaisuutta. Viisaus ei valitettavasti ainakaan tässä vaiheessa näytä periytyneen, nuori mies on sekoittanut elämänsä uhkapelillä pahemman kerran. Toivottavasti älykkyys auttaa selviytymään vaikeuksista!

Ja sanottakoon, että kyllä nämä molemmat mainitsemani miehet ovat myös sosiaalisesti älykkäitä!