***ELOisat aurinkoiseen sunnuntaihin***

Kylläpäs oli pinossa eilen vilskettä, ihanaa! Aiheet velloivat laidasta laitaan ja monen tuli purettua sydäntäkin helpottaakseen oloa. Se on hyvä juttu! Sitten taas jaksaa kummasti, kun on vähän tuulettanut tunteitaan.Tänne vaan purkamaan tuntojaan, aina on tilaa ja aina löytyy ymmärtäjiä.



APPIvanhemmat herättivät paljon keskustelua...Minäpä kannan korteni kekoon...Minulla on todella mukavat ja avuliaat appivanhemmat, mutta kyllä nekin sitten välillä saavat tuon verenpaineen nousemaan...Kuten nelosen odotuksesta kerrottaessa, kun appi ruokapöydässä lasten kuullen toivoi isolla äänellä miehen menevän poikkasemaan piuhansa...Jippii...Kiva sitten selitellä lapsille mitä vaari oikein höpisee... No meillehän on tulossa jo viides :) Appi puuttuu aina tasaisesti lastenkasvatus-metodeihini, mutta minä tukin sen suun aika tylysti. Minua oikein huvitti, kun saimme remontin talossa valmiiksi anopin kommentti ystättärelleni: Meillä (huom! meillä) on nyt remontti valmis. Hän siis laskee kuuluvansa samaan talouteen, ja se on kyllä kukkua se. No kaikki sisustusvalintanihan tietenkin kommentoidaan jne., mutta minä en ole kuulevinaankaan...

No siinä muutama pieni esimerkki. Suurimman osan ajasta meillä on oikein mukavaa yhdessä ja kunnioitan appivanhempiani ja heidän suurta apuaa mm. lasten harrastuksiin kuljettamisessa. Mies on vain niin huono laittamaan vanhempiaan ruotuun, joten minä sitten kuittaan hölmöydet tylysti tai annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Kävin miehen kanssa keskustelua lähestyvästä synnytyksestä. Ravintola-alalla on usein tapana ottaa töiden jälkeen yksi olut ja istuskella rauhassa höpötellen ennen kotiin lähtöä. Normaalisti asia on minusta ihan ok, mutta nyt en kestä oluen hiivaista hajua lainkaan. Sanoin, ettei synnytyssaliin ole asiaa kyseiselle " parfyymille" tuoksuen (lisättynä hiusten kamalalla tupakan hajulla, jos niitä ei ole ehtinyt pestä). Katsotaan ottiko onkeensa...Muutaman viikon sentään luulisi pystyvän olemaan ilman, kun kerran synnytykseen haluaa mukaan... Tiedän olevani hieman pikkumainen, kyse on vaan yhdestä tai kahdesta oluesta, mutta minusta synnytyssali ja oluen hiivainen haju eivät kuulu yhteen.



Jaaha sitten lähden aamiaisen laittoon, kansa alkaa olla nälkäinen. Voikaahan hyvin, supparisäteitä niitä tarvitseville ja voimia meille kaikille loppumetreille sekä pitkää pinnaa!



Opemamma ja vimpula rv 37+5

Aurinkoinen aamu jälleen kerran. Takana kohtuullisesti nukuttu yö, mitä nyt sormet turvoksissa kuin Popsin nakit. Mutta pientähän tuo.



Appivanhemmista oli Opemamman äskeisessä viestissä. Jos siihen sen verran vaan kommentoisi että meillä suhteet kyllä ihan kunnossa ja on kyllä ihan lämmin ja mukava ihminen. Joskus ei ihan tahdo ymmärrys venyä joihinkin juttuihin mutta eivät ole niin isoja että haittaisi meidän kanssakäymistä. Sitä vaan pohdin tässä toissailtana että anoppi ei yllättäen kommentoinut mitään meidän uudesta kylpyhuoneesta remontin jälkeen kun pidettiin saunabileitä. Appiukko oli kyllä ihan auttamassakin asti mutta anoppi tosiaan ei sanonut mitään. Ei tullut siinä mieleen mutta myöhemmin ajattelin että eikös nyt kumminkin jotakin kuulu sanoa ?!? mene ja tiedä. Ehkä mieheni puolesta harmitti, hän teki kovan työn ja hienoa jälkeä että olisi varmaan ollut kiva kuulla kommenttia.



ja muihin asioihin....



Ai että oli taas terapianaurua eilisen pinon parissa. Kello vaan oli jo puolta yhtätoista kun niitä luin enkä itse jaksanut kirjoittaa enää sanaakaan.



ONNEA ONNEA kaikille vauvansa saaneille!!!

Niitähän oli tosi paljon! Voi että riipaisi tuo Pumpulin kätilökokemus, ei varmaan ollu kiva tunne saada tuollainen vastaanotto. En käsitä miten joku viitsii olla noin tyly tommosessa ammatissa jossa ihmiset tulee yhteen elämänsä tärkeimmistä tapahtumista!!



Omaa napaa...

Vauva tuntuu olevan nyt tosi alhaalla. Katsoin eilen vahingossa sivukuvaani kaupan peilissä enkä voinut kuin nauraa, niin koominen on näky kun maha tuntuu roikkuvan jo kohta polvissa. Oiskohan tommonen esteettisyysjuttu hyvä syy käynnistykseen...??

Virtsarakkoa vihloo aivan juukelisti välillä ja tuntuu että tulee pissat housuun ihan vaan kävellessä, yleensä tunne häviää kun vauveli lakkaa tuon virtsarakon veivaamisen.



Mulla on myös kolme S:ää iskeny päälle, tosin toi vika kyllä ois seksin sijaan sisustus. Nyt kun saatiin kylpyhuone ja vessa valmiiksi oon suorastaan maanisia merkkejä osoittaen hankkinut kaikki täydellisen sävy sävyyn alkaen pyyhkeistä ja kylpytakeista päätyen sampoopulloista saippuoihin. Ihan pimiötä. Maalimassa käydään sotia ja terroristitkin vastikään saatiin Briteissä kiinni niin tämä mamma pohtii wc-paperin väriä. En pysty selittämään tätä kuin hormooneilla. Ja toinen homma on kutominen. Minulla oli oikeesti koulussa käsityöarvosana 7 ja nyt puikot laulaa kilkatta jo kolmatta kaulaliinaa (ei kyl vaadikaan mitään erityistaitoja=) ) Nyt on sitten kaikki kolme tyttöä ainakin kaulat lämpiminä ens talvena.



Eipä muuta. Tuntuu olo melko flunssaiselta, toivottavasti ei tarvis enää sitä jännittää tähän päälle. Taidan ottaa yhden panadolin aamun avaukseksi kun poskionteloita pakkaa..



Vointeja ja suppareita ja hermoja kaikille odottajille sekä ihania vauvantuoksuisia päiviä kaikille jo nyyttinsä hakeneille =)



t.tuuli72 + jumppatyttö rv38+4

Taisinpa olla eilen niin näreissäni kaikesta, että unohtui se ihan kaikista tärkein sanoa eli HURJAN PALJON ONNEA UUSILLE ELOKUISILLE VANHEMPINEEN!



Meillä esikoistyttö on nyt sitten ottanut näköjään tavaksi kipittää meidän sänkyyn öisin. Muuten ihan ok mutta kun tyttö on aivan mahdottoman levoton nukkuja. Itse asiassa välillä tuntui tosi hyvältä, kun pienet varpaat kaiversivat just sopivasti kipeän ristiselän kohdalla mutta sitten en uskaltanut kääntää kylkeä, kun ne samaiset varpaat ois jyskyttäneet just mahasta. Nyt on oikea kylki ihan tohjona, kun yön oon tämän ruhoni kanssa röhnöttänyt sen varassa. Sainpa muutaman mojovan potkun takaraivoonikin eli " leppoisa" yö jälleen. vieläkö joku teistä pystyy nukkumaan selällään? Mie en oo pystynyt piiitkään aikaan.



Appivanhemmista (tai siis " kokelaista" ): Suurimmaksi osaksi ovat minusta ihan leppoisia mutta kyllä välillä olen tainnut tännekin purkaa varsinkin " anopin" sanomisia. Eniten hermo menee ehkä siihen, että kohtelevat omia lapsiaan niin eriarvoisesti. Yhtä tytärtä lellii varsinkin äiti niin paljon, että tämä liki kolmekymppinen ei tee koskaan mitään esim. kun ollaan mökillä, saa kaiken haluamansa tavaran, kun vähän vinkkaa ja on niin niin kiltti -meidän se kun ei koskaan-(tietäisivätpä); oikein pyhäpäivän piirakka. Tämä kohtelu ottaa oikeasti päähän, koska se tapahtuu toisen tyttären kustannuksella; tämä saa sitten kaiken paskan niskaansa. Poika elikäs minun armas mieheni kun sattuu olemaan poika, on saanut myös erityiskohtelua. Eli vielä tänä päivänä joudun kärsimään siitä, että miehen ei ole iän kuuna päivänä tehdä kotonaan mitään ns, naisten töitä. Kuvitelkaa että appelsiinikin on tuotu kuorittuna nenän eteen aina... " Paras" juttu on, että just tälle sorretulle tyttärelle anoppikokelas sanoi tässä taannoin, että kyllä sinun pitäis tuolle miehelles paloitella ja kuoria iltaisin yksi appelsiini, että sais vähän vitamiinia. (Ja näitä esimerkkejä riittää...)



Tulipahan taas sanottua. Vaikka omat vanhempani ne kyllä enemmän harmaita huiksia aiheuttaa. Tai äiti tarkemmin sanottuna.



Ja mulla on hävinneet sitten kaikki menkkamaiset oireetkin. En sitten vissiin synnytä. Puukoniskut on tuttua päivittäistä / jokatuntista herkkua, samoin kuin jumalattomat liitoskivut vaan eipä ne tuota tilannetta edistä. Jippii vaan.



Opemammaa inhotti kaljan haju. No juu, samaa oon yrittänyt toitottaa omalle kaljasiepolleni. Törkeän hajuiseksi menee hengitys. MUTTA-MUTTA -mitäs tähän sanotte. Mulle itelle on tullut aivan älytön kaljan himo. Alkottoman kaljan maku ei tyydytä vaan on saatava, siis SAATAVA pilsneriä tai perhekaljaa... Homma on nyt karannut vielä sen verran käsistä, että joka päivä on saatava pieni lasillinen -enemmänkin toki joisin, jos uskaltaisin. Onhan noissakin prossia kuitenkin yli kaks. Mistähän hemmetistä tämä himo on saanut alkunsa? Onkos teillä muilla ilmaantunut ihmeellisiä mielitekoja näin loppuajasta? Niin ja se kalja pitäis mieluiten saada Taffelin tavallisten poimusipsien ja valkosipulidipin kera eli hyvin menee. Kovin on tanakat mieliteot täällä. Toisaalta ihmeesti menee myös herneitä ja vesimelonia.



Jaa- tuleepa taas tekstiä. Jään taustalle ja annan muille tilaa.



Kivaa päivää!

Ja ne ketkä ei eilen ässäilleet nostaa käden ylös.... HIIIIOP, näättekös... mie olen menettänyt toivoni... ei vaan en oikeesti jaksa enää öisin ähistellä ripulia pönttöön, se sattuu niin valtavasti kun ei ole kivunlievitystä saatavilla :).



KALJANHAJU ei minustakaan kuulu saliin.. YÖK YÖK YÖK.... Siis mie en tykkää et mies esim sängyssäkin petihommissa hönkyy yhtä saunakaljaansa miun naamalle, saati sitten synnärillä, hyi hyi hyi.

RASKAANAOLEVAN ÄIDIN KALJANHIMO taas on aivan omalukunsa :) :) :).. Mulle on iskeny kauhee himo saada kunnon PAUKKU.... VIRTANEN kuulostas hyvälle, mutta kun ei voi ni ei voi.. Siideriä on kyllä tullu nyt loppuajasta litkittyy iltasin yhden lasin verran. ja SIPSEISTÄ ehdoton suosikki on ne taffelin poimutetut, niitä ei voita mikään.... :)



APPIVANHEMPIEN kanssa ei ole ongelmia kun ei semmosia miula virallisesti ole, ei nääs olla naimisissa :).... Mutta joo, ne ymmärtää olla astumatta meidän varpaille ja mie osaan osaan kyllä näyttää jos alkaa touhu mennä liian pitkälle (tosi harvoin kylläkin...)..



Mie ite veikkasin että synnytän 15. päivä.... vielä pari päivää siis aikaa... ja jos hyvä munkki käy ni viimestään perjantaina ois käynnistys... eli ei enää pitäs kauaa kärvistellä...



hanneli ja natikka viikot tasan 41

täällähän minä,täällähän minä...:D

se ois nyt niikö 2 vkoa laskettuun,vois tulla kyllä mun puolesta vaikka heti,tänään ois yhet 2.v syndet tiedossa ja kauhulla ootan ku sielä alkaa tää ' oi miten ihana masu' ... tosi ihana :@.

viime yö meni kuin menikin pyöriessä/wc:ssä juosten,mut 1 positiivinen ni söin kokonaisen ananaksen illalla ja turvotus pysyi kurissa ;) kait sitä voi syyä vaikka joka ilta? vaikka onki vissii vahvempaa ku syö tuoreeltaan?!. hyvää se ainakin on.

en muista oonko onnitellu kaikkii jotka on nyt ilmotellu mutta tasapyoliset onnittelut vaan täältäkin :).

anopista,se on alkanu höösää...' voooooiiii 2 vkon päästä meille tulee vaavi,oi hellan lettas' ...*huokaus* mä vaan et joo,joo...

alkaa kyllä jo jännittää,näin viime yönä unta synnytyksistä ja joka sanassa oli synnytys :S,ehkä jopa pelottaa ku oon varma et mä oon se jolle napsahtaa joku 5 päivän mega synnytys ja paikat repee niin et reiät yhistyy :D..

noh,nyt aamupalalle,pailailen myöhemmin..

k.h.p ja tänään huikeat 38 <:o)

tuuli: Mie en enää kato itteäni peilistä, ennen nauratti mutta nyt itkettää, sitä paitsi, eilen kaupoissa kiertäessäni en ees mahtunu joihinkin peileihin..(muutakun tosi kaukaa). Äärimmäisen masentavaa, jos ei mahdu vaatteisiin niin vaatteet ovat liian pieniä, mutta jos ei mahdu enää peiliinkään...huoh..



ATES ja EMÄK jylläävät täällä edelleen, nyt tosin jaksan jo paremmin itseäni (tai sitten se johtuu siitä, että muut ovat niin idiootteja, että jopa minä tunnun viisaalta..)

Samat ukot häärää taas pihalla, olivat illalla käyneet kahvilla (kun märisin yläkerrassa) ja pöytä oli edelleen katettuna!HAH toivottavasti kirpaisi edes jossain!!*näyttää kieltä*



Normaalisti en koe olevani pitkävihainen, tämä olo on uusi, siispä aion nauttia siitä:)

Palaan!



P.S Lähettääkää tänne yksi supistus, jotta tietäisin miltä ne tuntuu....

kun tekisikin vaan mieli kaljaa, tai edes YHTÄ paukkua, mutta kun mulla on tehny jo pidemmän aikaa mieli VISKIÄ!, jääpaloilla, litrasen verran...Neuvolassakin sanoin tädille joka ohjeisti synnytykseen suurinpiirtein sanoin:" kuuntelet vaan mitä oma kroppa sanoo ja haluaa ja toimit sen mukaan jos vaan ikinä mahdollista.." minä siihen mutisemaan, että ei kroppa halua kuin kahta asiaa, VISKIÄ JA TUPAKKAA...



mutta minkäs teet :D Näin meillä...

Nyt pois..

Tulinpa vaan kommentoimaan tuota peilihommaa. Itketty ja naurettu on täälläkin mutta nyt meen asenteella: " Ei oo naaman (tai tässä tapauksessa kropan vika), että peili on vino!"



Ja taustalle norkoileen.

Tosi hauska lukea tilityksiä, ketutuksia ja uusia oivalluksia. Jokaisessa viestissä oli jotain hauskaa! Vessapaperia sävysävyyn, vessasynnytyksiä, viinanhimoa, pitkävihaisuudesta nautinnonhakemista ja ne appivanhemmat...



Minulle on osunut ihan ok appivanhemmat. Taitaa olla niin, että olen aika alusta saakka näyttänyt oikean luontoni, niin osaavat varoa ;) Ei vaan, olen vain aika suora sanoissani ja ehdin usein kertoa oman kantani ennen kuin ehtivät edes avata suutaan. Ovat erittäin kilttejä, pehmeäluontoisia ihmisiä. Kovia auttamaan ja muutenkin tekemään hommia. Ehkä välillä liika varovaisuus ärsyttää, kun tiedän, että jokaisella nyt jonkinmoinen mielipide on ja jos sitä ei koskaan sano ääneen, niin ei sekään hyvä ole.



Omat vanhemmat on sitten eri juttu. Niiden kanssa voi ottaa paljon suoremmin yhteen. Me kyllä väännetäänkin usein, mutta uskalletaan sopiakin ;)



Täällä ei synnytyksen lähestymisen merkkejä ole ilmassa. LA onkin vasta keskiviikkona. Saa nähdä. Mies innostui eilen vähän autoilemaan sellaisista tiehidasteista vähän liian kovaa ja tuntui töyssähtely ikävältä. Meinsin vähän suutahtaa, kun ei ymmärtänyt, että oikeasti tuntui ikävältä. Tänä aamuna ollaan kuitenkin vitsailtu, että ajetaan ne oikein tuplavauhdilla niin, että auto hyppää ja vauva tipahtaa vähän alemmas



YÖT: Meillä tyttö nukkuu onneksi omassa sängyssä. Meinaa tuo nukkuminen olla muutenkin vähän nihkeää. Koko ajan on kuuma ja toisella kyljellä ei pysty nukkumaan, kun painaa joku ikävästi hermoon. Selällään nukkumisesta ei voi edes puhua, välittömästi huono olo.



Velho78 rv39+4

Synnyttämiseen siis. Eiliseen pinoon kirjoittelin kohdunsuun vihlonnasta ja epäsäännöllisistä suppareista. No, nehän illan aikana pahenivat ja saunassa alkoi jo tuntua siltä, että lapsenvahdit tänneeeeee..... Hekin olivat tietenkin saunassa 70km:n päässä kotonaan ja niinpä me kopattiin esikoistyttö iltapalan jälkeen autoon nukkumaan ja huristeltiin näytille OYS:aan. Kipeitä supistuksia tuli 5 min välein, mutta kun kohdunsuun tilanteesta ei ollut minkään valtakunnan selvyyttä (lue eilisen pinon valitukseni), halusin lähteä näytille. Kunnon tulivuoriahan se härveli jo piirtelikin 3 min välein, kun tunnin verran käyrässä makasin. Kohdunsuu oli vasta sormelle auki (ihme ettei enempää tällä jatkuvalla painon tunteella) ja kätilö antoi kaksi vaihtoehtoa: osastolle tai kotiin nukkumaan. Arveli, että ellen yöllä synnytä niin sitten tänään... Tulimme kotiin ja supparit loppuikin yhden aikaan yöllä. Ajattelin ettei tää voi olla tottakaan! Anoppi ja appi olivat tulleet sillä välin tänne ja ilmeisesti nyt ovatkin meillä valmiina synnytykseen asti. Sain nukuttua kolme tuntia ja viiden aikaan alkoi supistella taas, muutaman kerran jo tosi kipeästi. Nyt tilanne taas epämääräinen, seisaallaan supistelee enemmän mitä istuallaan. En vaan viitsisi rehkiä nyt kamalasti, kun ei tiedä millainen maraton on edessä ties miten pian.



Eli jospa tämä tästä sittenkin ennen joulua syntyisi =0)))))



Neeuska rv 40+4

Taas yksi supistusten kanssa valvottu yö takana. Mä alan jo muistuttaa zombieta ja päässä heittää kun väsyttää niin paljon.



Muksut tuli herättelee et josko joku tulis laittaa leffaa pyörimään niin minähän se taas olin joka nousi kun ukko vaan ärjyi muksuille et kukaan ei oo heräämässä... Eli pakko oli sit nousta mun ylös, laitoin kyllä aika rivakasti makkarin oven kii ja toivotin kauniita unia ukolle...

Päähän ottaa ihan sairaasti kattoo toisen nukkumista iltapäivään asti.



Meillä vielä ollut tuo miehenkin tyttö viime viikon perjantaista asti ja ukko kesälomalla mut yhtenäkään aamuna ei oo kyllä sängyn pohjalta viittinyt nousta ja antaa mun nukkua kun vihdoin siihen aamusta pystyisin. Alkaa se osasto houkuttelemaan ihan tosissaan.



Kaljanhaju on täällä kans inhokkilistalla kärjessä, siideriä, kuoharia ja batterya tekee mieli. Sairaalakassissa odottaakin tölkki batterya, meinaan sen synnytyksen aikana tai jälkeen juoda huikalla, sanokoon kuka mitä tahansa...=)



Meillä kuuluis pesukone tehneen työnsä loppuun joten katoan ripustaa niit kuivumaan...



LEM 41

..nyt, kun tuo mies vaan näyttää nukkuvan koko päivän tänään. Kirjoittelin ensimmäisen kerran tuossa alkuviikosta, silloin oli pakko päästä purkamaan pahaa oloa siitä, että mies matkustaa toiselle puolen maapalloa (ilmeisesti..) heti kun vauvan kanssa kotiin pääsen. No nyt ollaan saatu asia niin järjestettyä, että veljeni hakee minut, vauvelin ja koiran viettämään puolitoista kuukautta äitini luokse :-S Mitähän siitä tulee, on tullut asuttua pois kotoa (ja koko ajan kaukana..) noin 9 vuotta ja nyt vielä ihan uusi tilanne minulle kun on esikoinen ja kaikki. Mutta hyvä asia on se, että on apua lähellä, yksin en kyllä täällä kotona koiran ja vastasyntyneen kanssa pärjäisi. Sitten lokakuun lopulla olisi meilläkin matka Uuteen-Seelantiin edessä.



Siitä päästiinkiin aiheeseen APPIVANHEMMAT. Suoraan oman äitini luota matkusta siis mieheni vanhempien luokse, jossa vietämme 6 kuukautta enkä ole koskaan tavannut heitä :-D. Tämä on vielä ensimmäinen kerta, kun kyseiseen maahan matkusta, mieheni kun menee sinne jalkapalloa pelailemaan huhtikuulle saakka. Hieman jännittää..



ALKOHOLI: Minulla on ollut viimeiset 2-3 kuukautta kauhea himo Caipiroskaan.. Ei ole koskaan ollut minun lempidrinksu, mutta nyt kyllä maistuisi.. Tai oikein kylmä omenasiideri, eikä mitään pientä lasillista vaan pari tuoppia.. Muuten kyllä tuo alkoholin haju etoo todella paljon ja ymmärrän hyvin jos sitä ei synnärillä halua haistella. Mieheni on myös ravintolassa töissä tuon jalkapallon ohella, joten jos lähtö tulee yöllä minulle, tupakan hajua joudun ainakin haistella.



Pumpulin kätilökokemuksesta vielä sen verran, että itselle sattui Kättärillä päivystyksessä käydessä yksi yö ihan samanlainen tapaus.. Menin sinne verenvuodon takia ja ihan samat kommentit sain, heti silloin tuli sellainen olo, että anteeksi kun tulin. Olis tehnyt mieli lähteä samantien kotiin. Lääkäriä jouduin odottamaan reilut kolme tuntia, sinä aikana yksin huoneessa maatessani suunnittelin ikkunasta pois karkaamista..



Mutta nyt taidan käydä kaivelemassa hieman keittiön kaappeja, josko sieltä vaikka löytyisi jotain hyvää.. Joku muuten mainitsi tuon himon vesimeloniin, minulla sitä kuluu pari kiloa päivässä :D





Maya 38+3

Täällä myös yks viinanhimoinen lisää ;) Tai siis siiderin ja oluen. Olutta en ole juonut vuosikausiin, mutta nyt tekis NIIN kovasti mieli. Eniten tekis mieli sitä GO-siideriä. Ihan oikein kuola valuu pitkin suupieliä kun ajattelenkin että miltä se maistuisi kylmänä jääpalojen kera... Onneksi ei mitään suurempia sipsihimoja, painoa on tullut ihan kiitettävästi tässä viimeisinä viikkoina kuitenkin. Että ei tarttis yhtään enempiä.



*Nostaa käden* HIIOP, ei tullut täälläkään sitä yhtä ässää eilen. Eikä saunallakaan ollut vaikutusta. Ei silti, totta jos puhutaan, niin eilen ja tänään toi ukko on ärsyttänyt mua jo pelkällä läsnäolollaan. Että ehkä parempi et ei olla kovin lähikontaktissa. Ja ei se kuitenkaan auta edes :(



Sitten tänään mua on aamusta asti itkettänyt kaikki asiat. Mikähän mulla lie häiriö meneillään päässä?



Meillä haisee savu, vaikka ollaankin Helsingin länsipuolella selvästi. Teillä on siellä itäosissa Suomea varmaan ihan kamala kärtsä.



Tänäänkin olisi niin hyvä päivä synnyttää.



Tuulin sävytetty kylppäri kuulosta hyvältä. Mä olen jotenkin ihan hullaantunut kaikkeen luonnonvalkoiseen. Ihan ihme juttu, sillä yleensä en siitä värinä tykkää. Nyt haluaisin ostella vauvalle kaikkea luonnonvalkoista. Ja kotikin tekis mieli saada vaikka kokonaan luonnonvalkoiseksi. Onneksi saan hillittyä itseni (vielä), sillä voipi olla että tämä himo häipyy synnytyksen jälkeen. Sitten oliskin ihan hirveetä, jos olis tullut osteltua kaikkia sen värisiä juttuja kotiin. Vauvalla ne vielä menettelee.



Olispa mullakin roikkomaha, jos se enteilee synnytystä. Mutta kun ei, se vaan sojottaa eteenpäin kuin mikäkin rantapallo.



Jamssa rv40+1 (hähhää, niin sitä vaan kroppansa tuntee, että yli mentiin - jälleen)

Kiva kuulla että muillakin ottaa ukko ja kaikki asiat päähän. Minusta tuntuu että musta on tullut alituiseen valittava akka, joka kommentoi jokaista asiaa. Mies tuntuu olevan ihan muissa maailmoissa, mikä lie silläkin. Kai me molemmat jännitetään tulevaa. Ja esikoinen on uhmaiän huipussa, joten välillä on oikein hilpeää. Mutta eiköhän se tästä.



Mä näin unta viime yönä että saimme pojan. Pää oli tosin jo ulkona kun ehdittiin synnärille ja mies ei sitten ehtinyt näkemään varsinaista syntymää ollenkaan kun vauva tuli portaita kävellessäni kätilöiden kanssa. Mikä parasta, meidän poikavauva osas puhua heti - en tosin muista mitkä oli ekat sanat. Mutta sitä ihmeteltiin porukalla.



On noi miehet välillä kyllä ajattelemattomia. Tuommonen kilon lihan ruoanlaitto veis kyllä hermot keltä vaan. Tsemppiä siis sinne!!



Toivotaan taas tänään paljon supistuksia kaikille;)



Papuna 38+3

Täällä Lapissa päin himotaan myös batteryä.. Kunpa voisin kumota sitä juuri nyt kurkustani alas. Slurps. Sipsiä on haluttanu jo monen monta päivää, mut ei oo tullu vieläkään lähettyä ostaan, josko sitä tänään.



Alkaa todella käymään tämä aika pitkäksi odottelusta, ja kun esikoista oottaa niin ei oo ketään täällä kotonakaan (ukkeli on töissä tietenki koko ajan)! Pitää vissiin lähtä porukoilla käymään, siellä on innokkaat täti ja setä tulokkaat (4- ja 7-vuotiaat):)



Sanooko kukaan teille muille, et miten sä voit enää käydä missään? Ethän sä kauppaan saati sit kaupungille voi mitenkään enää meidän kans tulla?? Jos vaikka lapsivesi menee?? Huh, huh.. Mä en käsitä!! Ne vissiin oikeesti pelkää, et joutuvat mulle kätilöiks.. Hih..

Joka päivä joku soittaa ja kysyy, et joko sulla on vauva? No, ei. Vaaveli viihtyy paljon paremmin yksiössä, josta kohta loppuu vuokrasopimus!

Jospa se pitää tosiaan paikkansa, et ne aattelee et en aijo ilmottaa niille uudesta vauvasta. Niin kuin sen haluiskin piettää vain omana tietona.



Huh, nyt puskee kunnolla taas hikeä! Häätyypi lähtä kattomaan porukoita. Heissan!



Me 39+5

Taas heräs toivo josko tää vauva sit kuitenkin osais ilman käynnistystä tulla ulos kun vessassa käydessä jäi veristä limaa paperiin pyyhkiessä...



Toisaalta tää vauva on mulle kyllä ulostulo merkkejä antanut niin pitkään et toi varmaan oli jo näköhäiriö tai jotain...=)



Kahtellaan kahtellaan...



LEM 41 (lähtee tutkimaan sidettä...)

LEM: Jospa se nyytti päättäisi pyhäpäivän ratoksi ulostautua. Tsemppiä!



Tulipa vaan mieleen, että oluen haju inhottaa, mutta muutaman kylmän kuivan omenasiiderin voisin kyllä tempaista napaan. Ah ja ruuan kanssa hyvää punaviiniä ainakin pari lasillista...Että liityn sitten joukkoon viinasiepot....



Poistun nuoleskelemaan huulia...tempaisen ne siiderit kyllä heti kun tilanne sallii huiviin...



Opemamma

Niin kuin ei olisi jo tarpeeksi kuuma, niin mies alkoi leipoa pullaa ja tehdä makaronilaatikkoa pakkaseen odottelemaan synnytyksen jälkeistä elämää. Ei saisi yhtään valittaa, kun toinen niin innoissaan tekee yhteiseksi hyväksi.



Synnytyksestä ei kyllä mitään tietoa vieläkään. Supistelukin on vähentynyt. Toisaalta olo on sitten kivempi, kun ei koko ajan kiristele, jos ja kun tässä kuitenkin vielä saa odottaa ties miten kauan. Iltaisin sitä miettii, tuleeko tänä yönä lähtö, mutta aamuisin olen kuitenkin ollut ihan iloinen herätessä, että sainpas vielä tämän yön nukkua kunnolla! Ei ole logiikkaa tässä jutussa ollenkaan.



Kukas kysyi siitä selällään nukkumisesta? Menen aina kyljellään nukkumaan, mutta kun herään, olen aina selälläni. Että unissaan onnistuu selällään olo, mutta valveilla ei niinkään.



Hormonit hyrrää täälläkin. Mies oli eilisiltana pari tuntia tapaamassa kavereitaan, ja sain hysteerisen itkukohtauksen, että miten ihmeessä pärjäämme, jos hän nyt kuolisi! Ehdin itkeä jo hautajaiset ja kuolinilmoituksetkin läpi, yksin synnyttämisen lisäksi. Ja juuri kun nenän sain niistettyä, niin mies tulee ovesta sisään ihan ilmielävänä ja ihmettelee, onko jotain kamalaa tapahtunut...



Tässä yhtenä iltana itkin myös Hovimäen loppumusiikille, kun se oli niin riipaisevaa! Mutta raskauden paras itku oli kyllä jalkapallokisojen aikaan, kun itkin jonkun hävinneen joukkueen puolesta, vaikka mua ei koko jalkapallo voisi vähempää kiinnostaa. Silloin kyllä itketti ja nauratti yhtä aikaa.



Jaksetaanpas taas vähän aikaa eteenpäin, joka päivä ollaan kuitenkin pikkuisen lähempänä tavoitetta.



Positiivisina

Picapica ja Peukaloinen 39+4

minä ajattelin lähetä tänään synnyttämään. Tulkaa muut kanssa!



Pikkuodessa ja valmis vauva

Yllättäen taas olen alkanut uskotella itselleni, että tää käynnistyisikin ilman lekureiden apua. Jotenkin vaan on ihan poissaoleva tunne, en ymmärrä mitä luen enkä oikein kuulekaan mitään. Tää vois enteillä synnytystä, mutta teidä sitten. Ja ehkä luulen nähneeni vilauksen limatulpasta, mutta ihan varma en kyllä ole.



Nälkä ei ole ollut enää viikkoon, on nääs maha sen verran täynnä (vauvoja) ettei sinne enää mahdu kuin yksi herkun pala silloin tällöin.



Kipeitä suppareita ei ole kylläkään näkynyt, mutta puristava vanne lanteilla on riesana.



Joskohan sitä tosissaan pääsis jo pikaisesti tutustumaan perheen uusiin jäseniin?? Meistähän tulee pian oikea suurperhe.